Esittelyssä Psychic Lemon – Frequency Rhythm Distortion Delay

English summary below the Finnish text.

Satori on japanilaisessa zenbuddhalaisuudessa tavoiteltu valaistumisen tila. Myös maallikot voivat saavuttaa tilan aivan tavanomaisin keinoin. Reitti satoriin voi löytyä niin japanilaisella jousiammunnalla kuin judollakin – ehkä myös kuuntelemalla viikko sitten ilmestyneen Psychic Lemonin albumin Frequency Rhythm Distortion Delay.

Englantilaisbändin debyytti Psychic Lemon sai viime vuonna kehuja, ja kakkoslevyn vastaanotto on ollut suorastaan yliampuva: jotkut ovat jo veikkailleet sitä vuoden tärkeimpien levyjen joukkoon, vaikka vuotta on kulunut vasta muutama viikko. Nopeatempoiseen, junnaavaan ja säröiseen äänimaisemaan uppoutuu nopeasti, kunnes levyn vikassa biisissä havahtuu. Ensikuunteluilla vahvimpia raitoja ovatkin juuri letkeä viimeinen biisi Satori Disko ja nyrkkiä kohti kattoa kutsuva Hey Droog!.

Satori saavutettu? Kenties. Valaistumisen vain valaistunut mestari voi tunnistaa.

The new Psychic Lemon album Frequency Rhythm Distortion Delay has got great, almost exaggerated reviews, some lifting it already to this year’s one of the essential albums. Fuzzy uptempo loops are catchy and make it easy to fall into the music. The awakening from trance comes in the last track Satori Disko which is more laid-back than the other four in the album. Satori Disko with the second tune Hey Droog! are the strongest ones in Frequency Rhythm Distortion Delay after few listening times.

Photo of the band: Graham Culshaw. Vinyl, CD and digital on sale. Stream on Spotify or below.

// Leo

Mainokset

Kolmas Korva: Vuoden levyt ja muut poiminnat 2017

image

Vuosi 2017 on paketissa. Kolmas Korva listasi vuoden mieleenjäävimpiä levyjä, keikkoja ja biisejä.

 

Mertsin poiminnat

Parhaat psykedelia-levyt:

Circle – Terminal

Omaehtoisesta ja riemastuttavasta rock-levystä tuli heti klassikko.

King Gizzard & The Lizard Wizard & Mild High Club – Sketches of Brunswick East

“Hissimusaa”, totesi yksi Kolmas Korvan seuraaja. Toinen tulkinta on “King Gizzardin vuoden paras”, riippuen siitä, tykkääkö liskokingeistä jameissa vai pameissa. (King Gizzard julkaisi vuoden viidennen levynsä tätä juttua kirjoittaessa, eli bändi piti uskomattoman kuuloisen lupauksensa viiden levyn julkaisutahdista.)

Jane Weaver – Modern Cosmology

Ei yhtä vahva kuin konseptilevy The Silver Globe (2015), mutta hyvä psykedeelinen popalbumi yhtä kaikki.

Siinai – Sykli

Suomalaisia psykedeliajulkaisuissa ei korostu määrä vain laatu. Siinain hypnoottisen ja aiempia kypsemmän täyspitkän kruunasi komea levyjulkkarikeikka.

Mt. Mountain – Dust

Australiasta tulee paljon hyvää psykerockia. Mt. Mountainin pitkät psykedeeliset kappaleet ovat kuin aavikon kangastuksia.

Julie’s Haircut – Invocation And Ritual Dance Of My Demon Twin

Kokenut italialaisbändi löi shamanistisella, vivahteikkaalla levyllä itsensä läpi ns. laajennettuun tietoisuuteen.

Paras klubikeikka: Tinariwen, Tavastia 27.11.

Tuaregipoppoolla on aivan uskomaton karisma. Bändin tekninen ja hypnoottinen aavikkoblues pääsi akustisesti oikeuksiinsa Tavastialla. (Kuva: Vilma Timonen)

image

Paras festarikeikka: Ylva, Ilmiö-festari 29.7.

Elektronista musiikkia, rapia ja teknoa joikulauluun yhdistävä Ylva-kokoonpano soitti lumoavan keikan Turun illassa. Saamelaisen kommandopipon takaa laulava Niillas Holmberg vaivutti transsiin. (Kuva: Paadar Images)

image

Sukellus psykedeeliseen metatasoon -kappale: Mikko Joensuu: House of Fire

Mikko Joensuun Amen-levytrilogia ansaitsisi kaikkea suitsutustaankin enemmän krediittiä. Kolmas levy sukeltaa uskon ja ihmiselon ydinkysymyksiin.

Leon poiminnat

Vuoden debyytti: Soft Power – In A Brown Study

Tyylit levyllä vaihtelevat sulavasti Pekka Strengiä muistuttavasta jazzista suorasukaisempaan säröiseen rokkiin. Soft Power toimii vielä paremmin livenä, ja esimerkiksi 2. helmikuuta on mahdollisuus nähdä bändi Korjaamolla.

Vuoden kesälevy: Lemurian Folk Songs – Maro

Ensi kesän toiveena on nähdä tämä budapestilainen stoneria ja bluesia soittava bändi vihreä lasipullo-olut kädessä paahteisena kesäpäivänä puistokonsertissa. Erityispomintana levyltä Temple of Moonin kuuma kitarariffi.

Vuoden livetaltiointi: Mauskovic Disco Band – Analog Fruit

Yksi vuoden ilahduttavimmista biiseistä eikä vähiten sen musavideon takia. Kuusihenkinen hollantilaisbändi on ahtautunut maalle tyypilliseen kanavalaivaan, The Mauskovic Disco Shipiin, ja rykäisee livenä psykedeelisen diskobiisin. Kaikki toimii laulajan riekaleista hattua ja banaaniperkussiota myöten.


Vuoden kilkattelulevy: BANANA – LIVE

Riippuen omasta mielentilasta, levyn musiikki voi joko ärsyttää tai vaivuttaa hypnoottiseen tilaan. Marimbat ja vibrafonit nakuttavat rytmiä tarkasti ja välillä musiikista tuleekin mieleen säveltäjä Steve Reich. Toisaalta vastapainoksi levyn päättää maalaileva pianon ja klarinetin yhdistelmä – ilman kilkuttelua.


Vuoden louhinta: Cybe – Tropisch Verlangen

Joka vuosi kovimmat musadiggarit kaivelevat maan alle hautautuneita julkaisuja ja artisteja menneisyydestä. Rodriguez, William Onyeabor jne. Tämän vuoden yksi kiinnostavimmista uudelleenjulkaisusta on hollantilaisen Cyben kokoelmalevy. Cybe eli Siebe Baarda matkusti 80-luvun alussa Kaakkois-Aasiaan, vaikuttui sikäläisestä menosta ja julkaisi kolme kasettia vuosina 1981-85. Tälle kokoelmalle on poimittu noilta kaseteilta kymmenen trooppisen elektronista biisiä, joista osa menevämpää rumpukonerytmiä, osa enemmän new age/ambient- osastoa.

Arvio: Heaters – Matterhorn (2017)

English summary below the text.

image

arviokorvat_3_tahtea

Psykedeelisen musiikin paljoudessa michiganlainen Heaters kuulostaa uniikilta. Heatersin kaiutettu laulu ja melodiset rock’n’roll-riffit jammailevat psykedeelisessä lakeudessa, täyteläinen ja retrohenkinen soundi huuruisiin garagerock-vivahteisiin kietoutuen.

Heatersin ensi-EP Solstice (2014) sai syystäkin newyorklaisen levy-yhtiö Beyond Beyond is Beyondin katseet kohoamaan. Lafka julkaisi kaksi lupaavaa Heaters-levyä, Holy Water Poolin (2015) ja Baptistinan (2016), vintage-henkiset, monin paikoin mukaansatempaavat psykerock-levyt. Pitkälti samalla reseptillä, joskin jylhemmillä mausteilla, on valmistettu uutuslevy Matterhorn.

image

Aiemmilla levyillä Heatersin lauluosuuksissa vuorottelivat basisti Nolan Krebs ja kitaristi Andrew Tamlyn. Tamlynin jätettyä bändin solistinhommat hoitaa pääosin Krebs. Vaikka Tamlynin nasaali täydensi hyvin Krebsin jäykempää ääntä, oli kaksi pääsolistia enemmänkin esteettinen tehokeino, joka korosti bändin energisyyttä nopeissa kappaleissa.

Heaters osaa rokata. Vuoden 2016 KEXP-keikalla mukana vielä sekä Tamlyn että Krebs. 

 

Harvasta neo-psykedeliabändistä voi sanoa “mahtipontinen” ilman assosiaatioita taistelu- tai sinfoniametalliin (terveiset muillekin Turisas-faneille!), mutta Heaters tekee poikkeuksen. Uuden levyn nimi ja kansitaide kuvaavat Sveitsin Matterhorn-vuorta, ja säväyttävät Thanksgiving I ja Thanksgiving II ovat hyviä esimerkkiä Heatersin monikerroksisesta, kuohkeasta soitosta.

Matterhornilla on vähemmän garage-rosoisuutta, enemmän jyhkeitä kitararock-soundeja ja progressiivisempia kappalerakenteita. Soitto on rauhallisempaa ja siinä on melankolisiakin sävyjä, mutta perussyke on kuitenkin psykedeelisen rytmikäs. Rumpali Joshua Korfin paukutus kasaa tervettä vastapainoa Krebsin kaikuvalle laululle, joka on mukavasti erottuvaa, mutta hitusen venytettyä.

Bronze Behavior -kappale on psykedeelinen maalailu ja Hollannin samannimisestä juhlapäivästä ideansa saanut Kingsday leikittelee upottavalla rytmillä. Niiden jälkeen Hochelega-biisi ei oikein jää mieleen. Pearls on mollivoittoinen ja muhkea kuusiminuuttinen, jossa pelataan maltillisella kompilla ja kuulailla urkusoundeilla. Pearls toimii, joskaan ei kosketa kaunista vaikutelmaa syvemmälle.

https://open.spotify.com/embed/album/45eEt3Mt60HDnOsGzU2489

Levy loppuu todella komeaan Séance-ralliin, jonka kaltaiset kiivaat tykitykset ovat yleisempiä aiemmilla levyillä. Kertosäen toisen tahdin valtamerensyvää bassonuottia on ilo jytisyttää kaiuttimista, ja biisin lopussa vielä kerran encoreen yltyvän huiman riffin myötä levy saavuttaa vodkapaukun lailla energisöivän katarsiksen.

Kokonaisuutena Matterhorn on yhtenäinen, soljuva psykedeelisen kitararockin albumi. Parhaimmillaan se punoo yhteen kiehtovia vastakohtia: painavia ja kuulaita äänimaailmoja, leveää psykedeliaa ja garage-riffejä. Erottuvia biisejä ole kylliksi, jotta mestariteoksesta voisi puhua, mutta laadukas levy Matterhorn on.

Heatersin keväinen Euroopan-kiertue ei yltänyt Pohjoismaihin asti. Yhtyeen omalaatuinen soundi ja kuulemani mukaan rautainen livekunto olisi hieno todistaa paikan päällä.

//Mertsi

Heaters’ unique sound combines thick layers of psychedelic rock with echoing vocals and garage influences. After two very promising albums and one EP, the Michigan band returns with its third LP, which follows pretty much the same recipe but with more ambitious, grande and melancholy elements. Precise and ambitious, Matterhorn is a good album, and would be even better if with a few more excellent songs to increase it sharpness in addition to impressing tracks Thanksgiving I & II, Kingsday and Seancé. The latest is a prime example of the band’s ability to master both atmospheric sounds and quick-paced garage psych rock n’ roll.
I’ve always been deeply inspired by Heaters’ vintage influenced sound and would love to witness their energizing (or so I heard) live presence one day.

Keikkapoimintoja marraskuulta Helsingissä

image

14.11. Moon Duo, Ghost World ja U.F. Ojala

Rutkasti musaa viime vuosina julkaissut jenkkibändi (joka taitaa ainakin livenä olla trio) vetäisee keikan ensi viikon tiistaina Suomessa. Levyjä soittaa DJ Astro. Paikkana Kuudes Linja.

17.11. Death Hawks

Kuolonhaukat heittää keikan keskustan G Livelabissa perjantaina 17.11. Lisätiedot Facebookissa.

18.11. Tombstoned, Black Lizard & DJ Astro

Keikkailmoitus lupailee ennenkuulematonta musaa kummaltakin, ja onhan ainakin liskoilta tulossa piakkoin uusi levy. Paikkana Alakulttuuritalo.

18.11. Congeal Rockwork

Lauteilla The Botherers, Käki & Orpolompolo, From Grotto ja Hellhole Generator. Paikkana Suvilahti. Lisätiedot Facebookissa.

23.11. Soft Power

Puhaltimilla erottuva helsinkiläisbändi siirtyy keikalla sulavasti jazzista pitkään avaruusjamitteluun. Paikkana Henry’s Pub.

image

Kuva: Tekla Vály

24.11. Siinai

Siinain uuden, kehutun Sykli-albumin julkkarit. Paikoitellen todella hypnotisoivan levyn luulisi toimivan vielä paremmin livenä. Paikkana Kuudes Linja.

25.11. 

Green King, Hadal Sherpa, Elephant Bell & Hellhole Generator

Paikkana Lepakkomies. Lisää infoa Facebookissa.

27.11. Tinariwen

Vuonna 1982 perustettu malilainen tuaregibluesyhtye kiinnostaa vuodesta toiseen. Kotimainen Inariveljet olisi ollut kova lämppäri! Paikkana Tavastia.

Bonus:

3.2.2018: Alakulttuuritalon Talvibakkanaalit

Bakkanaaleille julkistettu vasta kolme esiintyjää, mutta sitäkin kovempia: Goat, Rättö ja Lehtisalo sekä Kairon; IRSE!. Tapahtumaan on aikaa, mutta liput kannattaa ehkä hankkia hyvissä ajoin. Paikkana siis Alakulttuuritalo.


Lisätty G Livelabin keikka 17.11., Suvilahden keikka 18.11. ja 

Lepakkomiehen keikka 25.11. 

Haastattelussa Jesse

image

Jessen viides studioalbumi Twotinos julkaistiin elokuussa 2017. “Oikeilla” soittimilla höystettyä syntetisaattorimusiikkia sisältävä tupla-LP tehtiin yhdessä norjalaisen Dj Sotofettin kanssa. Uuden levyn kappaleet ovat pitkiä ja niitä on kuvailtu muun muassa kosmiseksi ambientiksi, alien disko-funkiksi, painovoimattomaksi diskoksi ja intergalaktiseksi afrobeatiksi.

Alkuaikojen Jessestä, joka rötösteli, röyhtäili lihiksiä ja ajeli Mazdalla kovalla intensiteetillä, on enää vähän jäljellä. Mazda on vaihtunut luotaimeen ja toimintaympäristö Kuiperin vyöhykkeeseen.

KOLMAS KORVA: Onko Jesse edelleen vain Keke ja Ana vai kuuluuko livenä/levyllä soittavat muusikot kuten Hälinen yhtyeeseen? Mikä on Jessen kokoonpano tällä hetkellä?

KEKE & ANA: Jesse on tavallaan kollektiivi, johon Hälinen ja Kölle kuuluvat, mutta Kekellä ja Analla on absoluuttinen päätäntävalta. Kausittain teemme musaa vaan kahdestaan, mutta viime vuosina pojat ovat olleet äänitys- ja sävellysvaiheessa paljonkin mukana. Kölle ja Hälinen ovat suvereeneja muusikoita, ja esimerkiksi Hälinen on tekemässä dungeon synth tyylistä soololevyä, joka toivottavasti julkaistaan lähitulevaisuudessa.

Milloin Jesse on perustettu ja miten alkuaikojen riemastuttava rötöselektromeininki hahmotarinoineen, tallinkilippiksineen ja farkkuliiveineen syntyi?

Jesse on perustettu 2005, alkuvuosina suunnistimme usein puhtaan intuition varassa sen tarkemmin miettimättä. Jälkikäteen ajateltuna ensimmäisten levyjen musiikki ja tyyli tuntuu ilmaisuvoimaiselta, raa’alta ja puhtaalta. Kaikki syntyi fuusioiden ja äpäröiden.


image

Stiletti-Ana ja Kalifornia-Keke vuonna 2007. Kuva: Hel-Looks.com

 


Twotinoksella on vanhoja Jesse-levyjä kuunnelleille tuttuja elementtejä, kuten afrobeatia. Itselle levyltä jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen pitkät ja hitaat kosmiset jumittelut, kuten levyn päättävä Puhallus. Nämä ovat uudenlaista Jesse-soundia.

Miten itse kuvailisitte Twotinosta ja miten se istuu Jessen aiempien julkaisujen jatkeeksi? Minkälaisissa maisemissa uudella levyllä ollaan?

Twotinosella instrumenttina on jopa aiempia levyjä enemmän itse studio. Levy on ensimmäinen Jesse-levy, jonka teimme Haista II -studiolla, joka on siis päivitetty versio vanhemmasta loukustamme. Se on myös vähemmän syntetisaattorilevy kuin aiemmat ja myös soundiltaan monipuolisempi ja laajempi. Twotinos on tilassa, avaruudessa enemmän, ja sen aikaolemus on melkein pysähtynyt. Sitä ei ole sidottu historiaan tai tähän aikaan, vaan se pyrkii olemaan toisessa ulottuvuudessa.

Miten tuoreita levyn biisit ovat? Ymmärsin jostain, että levy on nauhoitettu parissa viikonmittaisessa sessiossa Suomenlinnassa, mutta syntyivätkö kaikki biisitkin silloin vai onko osa biiseistä ollut “pöytälaatikossa” jo pidempään?

Kaikki biisit ovat uusia ja saivat syntynsä parissa intensiivisessä sessiossa Dj Sotofettin kanssa vuonna 2016. Meillä oli valmiina paljon pohjia ja aihioita, mutta päätimme olla käyttämättä mitään vanhaa ja tehdä näistä sessioista oman eheän kokonaisuuden, josta tuli lopulta Twotinos.

Miten päädyitte kimppaan DJ Sotofettin kanssa ja mikä vaikutus hänellä on ollut Jessen musiikkiin?

Dj Sotofett oli jaellut edellisen levymme, ja kun aloimme miettimään uutta projektia, keksimme idean, että olisi hauska ottaa mukaan ensimmäistä kertaa ulkopuolinen tuottaja. Sotofett on huikea Dj, mutta tuottajana hyvin erilainen kuin me, joten yhteistyö tuntui hyvältä idealta. Studiossa lähinnä improvisoimme ja hakeuduimme tekemään asioita hetken mielijohteesta ja heitellen ideoita. Ulkopuolisten korvien läsnäolo toi mukaan tuoreita kulmia, eikä lopputulosta mietitty juurikaan. Oikeastaan Dj Sotofett olisi halunnut scratchata biisien päälle ja vähän kiukutteli, kun studiolla ei ollutkaan kunnollista dj-kalustoa.

En ole juurikaan nähnyt Twotinosta noteerattavan Suomessa, mutta sitten taas esimeriksi Piccadilly Records ja Vinylfactory ovat ylistäneet sitä. Onko Jessellä ulkomaille keikkavientiä?

Jesse on yksi kaikkien aikojen kovimmista suomalaisista yhtyeistä, joten luonnollisesti kyselyä tulee aika ajoin. Maantieteellisen sijaintimme johdosta olemme tavallaan pakotettuja ulkopuoliseen asemaan, mutta emme ole koskaan antaneet sen vaikuttaa musiikkimme laatuun tai väkevyyteen.


image

Levyn kannet ovat coolit ja jotenkin juurettomat: niiden sisällä oleva musiikki voisi olla mistä vaan. Mielestäni myös ensimmäiset kannet, joissa ei ole mitään humoristista. Oliko tämä harkittua? Mikä on tarina kansien takana?

Kannet pohjautuvat levyn julkaisseen Keys of Life -levymerkin Tommin ja Harrin Pohjois-Espanjassa ottamiin valokuviin. He näkivät kuvissa suoran yhteyden musiikkiimme, ja niissä oli myös meille jotain maagista heti ensisilmäyksellä. Meille kansitaide on aina ollut erittäin tärkeä osa levyjen julkaisua.

Ana mainitsi Meteliä Maan Alta -radio-ohjelman haastattelussa, että seuraava Jesse-levy on jo valmis ja että se tulee ruotsalaiselta Höga Nord -merkiltä. Miten tällainen yhteistyökuvio on syntynyt ja minkälaista levyä voimme seuraavaksi odottaa?

Höga Nordin tyypit ottivat yhteyttä, koska pitävät edellistä levyämme Music for Emotionsia mestariteoksena ja unelmoivat julkaisevansa Jessen uutta musiikkia. Olemme aina olleet pohjoismaisen yhteistyön kannalla, joten totta kai innostuimme. Tänä kesänä linnottauduimme pitkästä aikaa studioon kahdestaan ja laitoimme rumpukoneet laulamaan. Uusi levy on lähes valmis ja sen on määrä tulla alkuvuodesta 2018. Levyllä on rytmisiä kokeiluja, paljon elektronisia sävyjä ja kauniita melodioita.

Kolmen vuoden odottelun jälkeen täytyy kysyä: Mitä tapahtui Music for Emotionsin raa’alle vihasta ja inhosta ammentavalle jatko-osalle, jonka piti olla valmis jo Music for Emotions 1:n julkaisun aikaan?

Music for Emotions 2 on ollut valmiina jo vuosia, mutta Dj Sotofett vetäytyi jakelemasta sitä, ilmeisesti liiallisten industrial-vaikutteiden takia, joten levy jäi julkaisematta. Aina silloin tällöin suunnittelemme levyn julkaisua jälkeenpäin, mutta saapahan nähdä.

Missä ja milloin Jessen voi nähdä syksyllä livenä?

30.9 Putte’s Bar & Pizza, TULE

 

Jesse suosittelee

Vond – Selvmord (1994)

Piristystä syksyn pimeneviin iltoihin.

Randomize – Como se divertiran los insectos? (1986)

Mitä tähän nyt edes sanoisi.

Mythos – Quasar (1980)

Sky-levy-yhtiön saksalainen klassikko.

Jon Hassell – Earthquake island (1978)

Tämän avulla pääsee omalle saarelle kauas kaikesta.

Dj Sotofett Presents Jesse – Twotinos 2LP nyt kaupoissa.

Haastattelussa Soft Powerin Mikael Jurmu

image

Soft Power on helsinkiläinen vuonna 2013 perustettu bändi. Yhtyeen ensimmäinen täyspitkä In a Brown Study julkaistiin keväällä.

Soft Powerin musiikissa on vaikutteita muun muassa 60-luvun lopun ja 70-luvun skandinaavisesta psyke-/progerockista. Livenä bändi sekoittaa rockiin modalia ja spiritual jazzia. Biisien tyylit vaihtelevat sulavasti Pekka Strengiä muistuttavasta jazzista suorasukaisempaan säröiseen rokkiin.

(Haastattelu on tehty sähköpostilla ja promokuvan bändistä on ottanut Tekla Valy.)

Terve Mikael!

Olit pari viikkoa sitten Copenhagen Psych Festissä. Ilmeisesti ihan yleisössä vaan? Mikä meininki siellä oli ja jäikö jotain tiettyjä keikkoja mieleen?

Joo pitää paikkaansa. Oikeastaan reissun pääpaino oli soittamisessa. Oltiin siellä Octopus Syngin kanssa keikalla, missä soitan bassoa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen itse festari siirtyi lokakuun puolenvälin paikkeille yhden festarin pääjärjestäjän äkillisen sairaustapauksen vuoksi. Kyseinen tapahtuma oli ennakkoa itse festarille, joka piti olla näihin aikoihin.

Oli hyvä meininki. Keikka meni tosi hyvin ja jengiä oli tullut paikalle hyvin. Meidän lisäksi soittaneet Baby Woodrose, De Forbanded ja Måneskjold, jotka on hieman liian rockmatskuu omaan makuuni, veti livenä tosi hyvin ja soundas hyvältä. Kaikin puolin onnistunut reissu. Itse festarille sit lokakuussa uudestaan.

Soft Power keikkailee aika harvakseltaan, mutta jostain syystä teillä on tällä viikolla kaksi keikkaa.

Meillä on ton keikkailun suhteen vaan tullut sellainen sykli, kun keikkoja on järkätty aika pitkälti ite. Ollaan aika ahkeria soittaan kämpillä ja kirjoittaa ja jamittaa biisejä niin se tuppaa vähän olemaan niin, et kun alkaa polttaa liikaa fiilis soittaa livenä, ni sit tehdään liveä meidän sen hetkisistä meiningeistä.

Toistaiseksi ei ole innostanut soittaa montaa kertaa kuussa noita kuppiloita läpi. Pitää olla joku hyvä pointti, et menis soittaa. Eikä ole buukkaajaa toistaiseksi niin järkkääminen jää osittain omille harteille.

https://www.facebook.com/plugins/post.php?href=https%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2Fsoftpowermusic%2Fposts%2F576694139162630%3A0&width=500

Teillä on tyylikäs promokuva (artikkelin alussa). Kuin Picasson maalaus in flesh. Miten paljon panostatte visuaalisuuten keikoilla ja muutenkin? Mikä on Soft Powerin tyyli ulkomusiikillisesti ja mistä se saa vaikutteensa?

Joo. Se sai inspiraatiota noista vanhoista bändikuvista, joita joillakin psyke-/progebändeillä on ollut, kuten esim. Apollolla. Idea maalata ikään kuin uudet hahmot meidän omien kasvojen päälle tuntui sopivan meidän teemaan ja toimivalta idealta toteuttaa.

Kubismi tuli siihen sitä tehtäessä, mikä tuo siihen vielä vähän nyanssia. Kuvan on ottanut Tekla Valy, joka kuvaa jonkin verran bändejä ja on itse valokuvataiteilija, joka ei tykkää pahemmin ottaa perinteisiä seisomakuvia bändeistä.

Muuten meillä ei juurikaan ole visuaalista ilmettä keikoilla. Ollaan vaan sitä mitä me ollaan ns. arjessa.

Ketkä muodostavat Soft Powerin? Ja mikä on kenenkin rooli bändissä?

Soft Power on:

Mikael Jurmu – rummut/kitara/ja paljon muuta levyillä
Staffan Södergård – rummut/piano
Otto Kyrklund – kitara
Lauri Vertanen – saksofoni/perkussio
Iiro Tulkki – basso

sekä muita jotka on ollut vahvasti läsnä levyillä ja keikoilla:

Sampo Seppänen – kitara/syntikat
Max Salonen – laulut (In a Brown Study -levyn laulut)
Antti Vauhkonen – saksofoni/huilu
Ilkka Hautala – runot/spoken word

Lisäksi on ollut muita vierailevia muusikoita.

Kaikki julkaisunne ovat olleet omakustanteita, kun ilmeisesti uusimman levyn yhtiö Huuru Osastokin on teidän oma levymerkkinne. Aiotteko jatkaa samalla DIY-hengellä ja alkaa mahdollisesti julkaisemaan muidenkin juttuja?

Joo pitää paikkaansa. Varmasti tulee lisää omien lafkojen kautta julkaisuja. Huuru Osasto Rec. perustettiin mun toimesta juuri tuolle LP:lle. Saa nähdä, mitä sieltä tulee jatkossa. Ei ole mitään pakottavaa tarvetta julkaista mitään muuta kuin omaa, mutta jos jotain kiinnostavaa joskus syntyy sitä kautta niin syntykööt.

Lisäksi on Kangastus, joka on täysin profiloimaton kasettilafka, jolta tulee aina aika ajoin jotain mielenkiintoista ulos.

https://www.facebook.com/plugins/post.php?href=https%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2Fsoftpowermusic%2Fphotos%2Fa.408975455934500.1073741830.292012717630775%2F475849285913783%2F%3Ftype%3D3&width=500

Mikä on lempiäänesi ja missä sen voi kuulla? (Tulevat Soft Power -keikat eivät kelpaa vastaukseksi, heh.)

Jos tämä on henkilökohtainen kysymys, niin kyllä se taitaa olla jokin kunnon ison putouksen tai kosken kohina. Välillä tulee soiteltua niin kovaa, että korvat soi, ja taitaa se tinnitus olla myös näiden vuosien saatossa hankittu. Putouksen tai kosken kohinan kaltaisella äänellä on steriloivia vaikutuksia tinnitukseen ainakin hetkittäin.

Kyllä myös jotkut täysin pysähtyneet aamuyöt kuulostavat hienoilta. Olen kuullut, että Grateful Deadin jätkät yrittivät joskus ei niin selvinä päivinä äänittää sumua. Olisi kiinnostavaa tietää miltä se kuulostaa.

Kenet (elävän tai kuolleen) muusikon haluaisit soittamaan Soft Power -levylle, jos saisit valita kenet tahansa? Miksi?

Tää on paha.
Meillä oli yks ihan helvetin hyvä idea jo tälle In A Brown Study -levylle, joka jäi kuitenkin toteuttamatta meistä riippuvaisista syistä. Mulla on edelleenkin Hänen kirjottamansa neljän A4:n teksti, jonka lopussa on hänen etunimensä ja puhelinnumeronsa. Ehkä tulevalle saadaan hänet mukaan. Mutta sitä ei kyllä voi paljastaa, sen saa sit kuulla!

https://bandcamp.com/EmbeddedPlayer/album=1365420684/size=large/bgcol=ffffff/linkcol=333333/artwork=small/transparent=true/

Mikä on lempipaikkasi kuunnella musiikkia?

Kyllä se on kuulokkeilla pyöräillessä. Sillä voi suhailla mitä mielettömimpiin mestoihin ympäri Helsinkiä ja pysähtyä nauttimaan hetkistä. Niin tehtiin levyn miksausten kanssa myös. Otettiin miksaukset mukaan luontoon ja kuunneltiin eri moodeissa.

Kotona tulee kans soitettua levyjä aika kohtalaisesti.

Saako musiikkinne inspiraatiota jostain muusta kuin musiikista? Mistä?

Tämä vaihtelee vähän kaikkien kesken, kun omaamme hieman erilaisen musiikkimaun. Luulen, että jokainen ammentaa jokapäiväisestä elämästään ja tuo ennen kaikkea sen ilmaisuun. Myös luonto on vaikuttava osa.

Koska psykeblogissa ollaan täytyy kysyä, mikä tekee mielestäsi musiikista psykedeelistä?

Joo tää on hyvä kysymys. Mä luulen, että se on miten melodioita, rytmiä ja kokonaisuutta käytetään. Mä olen aina tykännyt siitä, että lyödään vähän ällikällä tai että unohdat kuulemastasi hetkeksi normin tai ajan. Pistää homman ihan päälaelleen tekotapojen suhteen, kyseenalaistaa jo tunnettuja tapoja tehdä asioita sekä musiikkia.

Siihen tarvitsee kyllä vähän enemmän kuin pelkän Phaserin tai Flangerin.

https://www.facebook.com/plugins/post.php?href=https%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2Fsoftpowermusic%2Fphotos%2Fa.408975455934500.1073741830.292012717630775%2F408976202601092%2F%3Ftype%3D3&width=500

Mitä biisiä, levyä tai bändiä olet kuunnellut paljon viime aikoina, jota ilkeät suositella lukijoille? Mikä siinä viehättää?

Kyllä vois mainita tähän ainaskin:

Biisi: D.R. Hooker – Forge Your Own Chains
Tuli kuultua tää yllättäen todella pitkästä aikaa. Todella laidback biisi, vähän loureedmainen habitus laulussa. Hieno sovitus torvineen.

Albumi: King Gizzard and the Lizard Wizard & Mild High Club – Sketches Of Brunswick East

Aivan bränikkä albumi, saumaton yhteistyö levy, tästä vois anakin biisien suhteen inspiroitua Soft Powerin kaa.

Albumi: Kikagaku Moyo – Stone Garden
Ihan tosi hyvä bändi. Tältä vois suositella melkein mitä tahansa albumia, mutta tää nyt on uusin ja ollut kuuntelussa. Nää häröilee välillä kans kunnolla soundien kaa levyillä. Yhdistelee toimivasti mäihettä ja tosi loppuun mietittyjä soivia melodisia biisejä.

Albumi: Anna Själv Tredje – Tussilago Fanfara
Tää on kultti Ruotsi-levy. Tää on niin kuin skandien Cluster tai Eno.

Tuotanto: Soft Machine ja Nucleus
Jazz-rockista on pakko suositella brittiläisiä. Soft Machinelta Two, Thee, Five ja Six on tosi hyviä levyjä. Samoin Nucleuksen Elasic Rock, Solar Plexus ja We’ll Talk About it Later.

Suomalaiset psykebändit eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta liiemmin ole esillä mediassa. Kovia tuntemattomia bändejä on kuitenkin taatusti paljon. Osaatko suositella lukijoillemme joitakin suomalaisia bubbling under -bändejä?

Täytyy sanoa, että ei tule ihan niin aktiivisesti seurattua mitä mahdollisesti vois, kun tulee kuunneltua aika paljon vanhaa musaa. Mutta välillä törmää joihinkin uusiin artisteihin keikoilla tai blogeissa. En osaa sanoa, kuinka pitkään he ovat olleet, mutta muutaman jos mainitsen mihin törmännyt on: Elat Nessa, Love is the Answer ja Oulu Space Jam Collective.

Sanoit, kun tavattiin, että teidän seuraava levy on jo purkissa. Milloin se tulee ulos ja mitä se pitää sisällään?

Pitää korjata sen verran, että kokonaisuus alkaa olemaan kasassa seuraavalle levylle, pari biisiä on jo valmiina, mutta äänityksiä tulevalle levylle pitää vielä jonkin verran tehdä sekä pari uutta biisiä äänittää vielä kokonaan.

Viime aikoina on tullut sen verran mullistavia juttuja uusissa sessioissa, että täytyy miettiä vielä, mistä biiseistä uusi levy koostuisi. Mutta vaikuttaa, että suhteellisen pitkä kokonaisuus tiedossa kestollisesti. Voi olla, että täyttää tupla LP:n mitan. Saa nähdä, onko se mahdollista julkaista siinä muodossa.

Soft Powerin voi nähdä livenä torstaina 24.8. Helsingin Suvilahden Ravintola Lämmössä ja lauantaina 26.8. Helsingin Kivinokassa ulkoilmakeikalla. Molemmat tapahtumat ovat ilmaisia.

Esittelyssä Uleåborg Festival of Psychedelia

image

 

Oulun Tukikohdassa järjestetään tulevana viikonloppuna järjestyksessään kolmas Uleåborg Festival of Psychedelia (UFOP). Kaksipäiväisen festarin esiintyjiä ovat muun muassa Electric Moon, Mara Balls, Risto, Jess and the Ancient Ones, Tähtiportti ja E-MUSIKGRUPPE LUX OHR.

UFOP:n Esa Juujärvi, miten Uleåborg Festival of Psychedelian valmistelu on sujunut tänä vuonna?

“Omalla painollaan. Asiat ovat löytäneet paikkansa ja tietty rutiini on ehtinyt syntyä muutaman vuoden harjoittelulla.”

Millaisia tavoitteita teillä viikonloppuun on?

“Tavoitteena on tarjota ikumuistoinen viikonloppu vaihtoehtoisen musiikin- ja kulttuurin kuluttajille.
Muutamme sateen auringon paisteeksi, arkisen kiireen hetkestä nauttimiseksi ja velat saataviksi.”

Miltä festarin tulevaisuus näyttää pitkällä tähtäimellä?

“Tulevaisuus on auki, otamme vuoden mittaisia askelia.”

 

image

UFOP on Suomen ensimmäinen varsinainen psykedeelisen rockin festari eli kansainvälisin termein “Psych Fest”. Miten festari syntyi, ja mistä ammensitte oppinne ja inspiraationne?

“Idea oli tarvelähtöinen. Tarjontaa ja kysyntää tuntui olevan, muttei törmäyspaikkaa eikä -aikaa. Oppi on otettu kantapäästä ja inspiraatio on ehtymätön luonnonvara.”

Psych Festejä on Suomessa nyt kaksi, kun elokuussa järjestettävä Manse Psych Fest syntyi Ville Pirisen unesta. Millainen on mielestäsi psykedelia-skenen tila Suomessa?

“Skenen ympärillä toki sattuu ja tapahtuu muuallakin kuin virallisilla “Psych Festeillä”. Psykedelia edustaa minulle vanhentuneista ajatusrakenteista irtautumista. Maailma jossa elämme muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Tulemme tarvitsemaan uudenlaisia sekä korvaavia lähestymistapoja asioihin selvitäksemme.
Näkisin, että psykedelia-skenellä on näin ollen hyvinkin vahva kasvualusta ja vehreä tulevaisuus.”

Uleåborg Festival of Psychedelia Oulun Tukikohdassa 14.-15.7. Ennakkomyynti on loppunut, lippuja myydään ovelta.
Kaikki kuvat: UFOP

Uleåborg Festival of Psychedelian kotisivut

 

image