Satori on japanilaisessa zenbuddhalaisuudessa tavoiteltu valaistumisen tila. Myös maallikot voivat saavuttaa tilan aivan tavanomaisin keinoin. Reitti satoriin voi löytyä niin japanilaisella jousiammunnalla kuin judollakin – ehkä myös kuuntelemalla viikko sitten ilmestyneen Psychic Lemonin albumin Frequency Rhythm Distortion Delay.
Englantilaisbändin debyytti Psychic Lemon sai viime vuonna kehuja, ja kakkoslevyn vastaanotto on ollut suorastaan yliampuva: jotkut ovat jo veikkailleet sitä vuoden tärkeimpien levyjen joukkoon, vaikka vuotta on kulunut vasta muutama viikko. Nopeatempoiseen, junnaavaan ja säröiseen äänimaisemaan uppoutuu nopeasti, kunnes levyn vikassa biisissä havahtuu. Ensikuunteluilla vahvimpia raitoja ovatkin juuri letkeä viimeinen biisi Satori Disko ja nyrkkiä kohti kattoa kutsuva Hey Droog!.
Satori saavutettu? Kenties. Valaistumisen vain valaistunut mestari voi tunnistaa.
The new Psychic Lemon album Frequency Rhythm Distortion Delay has got great, almost exaggerated reviews, some lifting it already to this year’s one of the essential albums. Fuzzy uptempo loops are catchy and make it easy to fall into the music. The awakening from trance comes in the last track Satori Disko which is more laid-back than the other four in the album. Satori Disko with the second tune Hey Droog! are the strongest ones in Frequency Rhythm Distortion Delay after few listening times.
Photo of the band: Graham Culshaw. Vinyl, CD and digital on sale. Stream on Spotify or below.
Vuosi 2017 on paketissa. Kolmas Korva listasi vuoden mieleenjäävimpiä levyjä, keikkoja ja biisejä.
Mertsin poiminnat
Parhaat psykedelia-levyt:
Circle – Terminal
Omaehtoisesta ja riemastuttavasta rock-levystä tuli heti klassikko.
King Gizzard & The Lizard Wizard & Mild High Club – Sketches of Brunswick East
“Hissimusaa”, totesi yksi Kolmas Korvan seuraaja. Toinen tulkinta on “King Gizzardin vuoden paras”, riippuen siitä, tykkääkö liskokingeistä jameissa vai pameissa. (King Gizzard julkaisi vuoden viidennen levynsä tätä juttua kirjoittaessa, eli bändi piti uskomattoman kuuloisen lupauksensa viiden levyn julkaisutahdista.)
Jane Weaver – Modern Cosmology
Ei yhtä vahva kuin konseptilevy The Silver Globe (2015), mutta hyvä psykedeelinen popalbumi yhtä kaikki.
Siinai – Sykli
Suomalaisia psykedeliajulkaisuissa ei korostu määrä vain laatu. Siinain hypnoottisen ja aiempia kypsemmän täyspitkän kruunasi komea levyjulkkarikeikka.
Mt. Mountain – Dust
Australiasta tulee paljon hyvää psykerockia. Mt. Mountainin pitkät psykedeeliset kappaleet ovat kuin aavikon kangastuksia.
Julie’s Haircut – Invocation And Ritual Dance Of My Demon Twin
Kokenut italialaisbändi löi shamanistisella, vivahteikkaalla levyllä itsensä läpi ns. laajennettuun tietoisuuteen.
Paras klubikeikka: Tinariwen, Tavastia 27.11.
Tuaregipoppoolla on aivan uskomaton karisma. Bändin tekninen ja hypnoottinen aavikkoblues pääsi akustisesti oikeuksiinsa Tavastialla. (Kuva: Vilma Timonen)
Paras festarikeikka: Ylva, Ilmiö-festari 29.7.
Elektronista musiikkia, rapia ja teknoa joikulauluun yhdistävä Ylva-kokoonpano soitti lumoavan keikan Turun illassa. Saamelaisen kommandopipon takaa laulava Niillas Holmberg vaivutti transsiin. (Kuva: Paadar Images)
Sukellus psykedeeliseen metatasoon -kappale: Mikko Joensuu: House of Fire
Mikko Joensuun Amen-levytrilogia ansaitsisi kaikkea suitsutustaankin enemmän krediittiä. Kolmas levy sukeltaa uskon ja ihmiselon ydinkysymyksiin.
Leon poiminnat
Vuoden debyytti: Soft Power – In A Brown Study
Tyylit levyllä vaihtelevat sulavasti Pekka Strengiä muistuttavasta jazzista suorasukaisempaan säröiseen rokkiin. Soft Power toimii vielä paremmin livenä, ja esimerkiksi 2. helmikuuta on mahdollisuus nähdä bändi Korjaamolla.
Vuoden kesälevy: Lemurian Folk Songs – Maro
Ensi kesän toiveena on nähdä tämä budapestilainen stoneria ja bluesia soittava bändi vihreä lasipullo-olut kädessä paahteisena kesäpäivänä puistokonsertissa. Erityispomintana levyltä Temple of Moonin kuuma kitarariffi.
Vuoden livetaltiointi: Mauskovic Disco Band – Analog Fruit
Yksi vuoden ilahduttavimmista biiseistä eikä vähiten sen musavideon takia. Kuusihenkinen hollantilaisbändi on ahtautunut maalle tyypilliseen kanavalaivaan, The Mauskovic Disco Shipiin, ja rykäisee livenä psykedeelisen diskobiisin. Kaikki toimii laulajan riekaleista hattua ja banaaniperkussiota myöten.
Vuoden kilkattelulevy: BANANA – LIVE
Riippuen omasta mielentilasta, levyn musiikki voi joko ärsyttää tai vaivuttaa hypnoottiseen tilaan. Marimbat ja vibrafonit nakuttavat rytmiä tarkasti ja välillä musiikista tuleekin mieleen säveltäjä Steve Reich. Toisaalta vastapainoksi levyn päättää maalaileva pianon ja klarinetin yhdistelmä – ilman kilkuttelua.
Vuoden louhinta: Cybe – Tropisch Verlangen
Joka vuosi kovimmat musadiggarit kaivelevat maan alle hautautuneita julkaisuja ja artisteja menneisyydestä. Rodriguez, William Onyeabor jne. Tämän vuoden yksi kiinnostavimmista uudelleenjulkaisusta on hollantilaisen Cyben kokoelmalevy. Cybe eli Siebe Baarda matkusti 80-luvun alussa Kaakkois-Aasiaan, vaikuttui sikäläisestä menosta ja julkaisi kolme kasettia vuosina 1981-85. Tälle kokoelmalle on poimittu noilta kaseteilta kymmenen trooppisen elektronista biisiä, joista osa menevämpää rumpukonerytmiä, osa enemmän new age/ambient- osastoa.
Psykedeelisen musiikin paljoudessa michiganlainen Heaters kuulostaa uniikilta. Heatersin kaiutettu laulu ja melodiset rock’n’roll-riffit jammailevat psykedeelisessä lakeudessa, täyteläinen ja retrohenkinen soundi huuruisiin garagerock-vivahteisiin kietoutuen.
Heatersin ensi-EP Solstice (2014) sai syystäkin newyorklaisen levy-yhtiö Beyond Beyond is Beyondin katseet kohoamaan. Lafka julkaisi kaksi lupaavaa Heaters-levyä, Holy Water Poolin (2015) ja Baptistinan (2016), vintage-henkiset, monin paikoin mukaansatempaavat psykerock-levyt. Pitkälti samalla reseptillä, joskin jylhemmillä mausteilla, on valmistettu uutuslevy Matterhorn.
Aiemmilla levyillä Heatersin lauluosuuksissa vuorottelivat basisti Nolan Krebs ja kitaristi Andrew Tamlyn. Tamlynin jätettyä bändin solistinhommat hoitaa pääosin Krebs. Vaikka Tamlynin nasaali täydensi hyvin Krebsin jäykempää ääntä, oli kaksi pääsolistia enemmänkin esteettinen tehokeino, joka korosti bändin energisyyttä nopeissa kappaleissa.
Heaters osaa rokata. Vuoden 2016 KEXP-keikalla mukana vielä sekä Tamlyn että Krebs.
Harvasta neo-psykedeliabändistä voi sanoa “mahtipontinen” ilman assosiaatioita taistelu- tai sinfoniametalliin (terveiset muillekin Turisas-faneille!), mutta Heaters tekee poikkeuksen. Uuden levyn nimi ja kansitaide kuvaavat Sveitsin Matterhorn-vuorta, ja säväyttävät Thanksgiving I ja Thanksgiving II ovat hyviä esimerkkiä Heatersin monikerroksisesta, kuohkeasta soitosta.
Matterhornilla on vähemmän garage-rosoisuutta, enemmän jyhkeitä kitararock-soundeja ja progressiivisempia kappalerakenteita. Soitto on rauhallisempaa ja siinä on melankolisiakin sävyjä, mutta perussyke on kuitenkin psykedeelisen rytmikäs. Rumpali Joshua Korfin paukutus kasaa tervettä vastapainoa Krebsin kaikuvalle laululle, joka on mukavasti erottuvaa, mutta hitusen venytettyä.
Bronze Behavior -kappale on psykedeelinen maalailu ja Hollannin samannimisestä juhlapäivästä ideansa saanut Kingsday leikittelee upottavalla rytmillä. Niiden jälkeen Hochelega-biisi ei oikein jää mieleen. Pearls on mollivoittoinen ja muhkea kuusiminuuttinen, jossa pelataan maltillisella kompilla ja kuulailla urkusoundeilla. Pearls toimii, joskaan ei kosketa kaunista vaikutelmaa syvemmälle.
Levy loppuu todella komeaan Séance-ralliin, jonka kaltaiset kiivaat tykitykset ovat yleisempiä aiemmilla levyillä. Kertosäen toisen tahdin valtamerensyvää bassonuottia on ilo jytisyttää kaiuttimista, ja biisin lopussa vielä kerran encoreen yltyvän huiman riffin myötä levy saavuttaa vodkapaukun lailla energisöivän katarsiksen.
Kokonaisuutena Matterhorn on yhtenäinen, soljuva psykedeelisen kitararockin albumi. Parhaimmillaan se punoo yhteen kiehtovia vastakohtia: painavia ja kuulaita äänimaailmoja, leveää psykedeliaa ja garage-riffejä. Erottuvia biisejä ole kylliksi, jotta mestariteoksesta voisi puhua, mutta laadukas levy Matterhorn on.
Heatersin keväinen Euroopan-kiertue ei yltänyt Pohjoismaihin asti. Yhtyeen omalaatuinen soundi ja kuulemani mukaan rautainen livekunto olisi hieno todistaa paikan päällä.
//Mertsi
Heaters’ unique sound combines thick layers of psychedelic rock with echoing vocals and garage influences. After two very promising albums and one EP, the Michigan band returns with its third LP, which follows pretty much the same recipe but with more ambitious, grande and melancholy elements. Precise and ambitious, Matterhorn is a good album, and would be even better if with a few more excellent songs to increase it sharpness in addition to impressing tracks Thanksgiving I & II, Kingsday and Seancé. The latest is a prime example of the band’s ability to master both atmospheric sounds and quick-paced garage psych rock n’ roll.
I’ve always been deeply inspired by Heaters’ vintage influenced sound and would love to witness their energizing (or so I heard) live presence one day.
Rutkasti musaa viime vuosina julkaissut jenkkibändi (joka taitaa ainakin livenä olla trio) vetäisee keikan ensi viikon tiistaina Suomessa. Levyjä soittaa DJ Astro. Paikkana Kuudes Linja.
17.11. Death Hawks
Kuolonhaukat heittää keikan keskustan G Livelabissa perjantaina 17.11. Lisätiedot Facebookissa.
18.11. Tombstoned, Black Lizard & DJ Astro
Keikkailmoitus lupailee ennenkuulematonta musaa kummaltakin, ja onhan ainakin liskoilta tulossa piakkoin uusi levy. Paikkana Alakulttuuritalo.
18.11. Congeal Rockwork
Lauteilla The Botherers, Käki & Orpolompolo, From Grotto ja Hellhole Generator. Paikkana Suvilahti. Lisätiedot Facebookissa.
23.11. Soft Power
Puhaltimilla erottuva helsinkiläisbändi siirtyy keikalla sulavasti jazzista pitkään avaruusjamitteluun. Paikkana Henry’s Pub.
Kuva: Tekla Vály
24.11. Siinai
Siinain uuden, kehutun Sykli-albumin julkkarit. Paikoitellen todella hypnotisoivan levyn luulisi toimivan vielä paremmin livenä. Paikkana Kuudes Linja.
25.11.
Green King, Hadal Sherpa, Elephant Bell & Hellhole Generator
Vuonna 1982 perustettu malilainen tuaregibluesyhtye kiinnostaa vuodesta toiseen. Kotimainen Inariveljet olisi ollut kova lämppäri! Paikkana Tavastia.
Bonus:
3.2.2018: Alakulttuuritalon Talvibakkanaalit
Bakkanaaleille julkistettu vasta kolme esiintyjää, mutta sitäkin kovempia: Goat, Rättö ja Lehtisalo sekä Kairon; IRSE!. Tapahtumaan on aikaa, mutta liput kannattaa ehkä hankkia hyvissä ajoin. Paikkana siis Alakulttuuritalo.
Lisätty G Livelabin keikka 17.11., Suvilahden keikka 18.11. ja
Jessen viides studioalbumi Twotinos julkaistiin elokuussa 2017. “Oikeilla” soittimilla höystettyä syntetisaattorimusiikkia sisältävä tupla-LP tehtiin yhdessä norjalaisen Dj Sotofettin kanssa. Uuden levyn kappaleet ovat pitkiä ja niitä on kuvailtu muun muassa kosmiseksi ambientiksi, alien disko-funkiksi, painovoimattomaksi diskoksi ja intergalaktiseksi afrobeatiksi.
Alkuaikojen Jessestä, joka rötösteli, röyhtäili lihiksiä ja ajeli Mazdalla kovalla intensiteetillä, on enää vähän jäljellä. Mazda on vaihtunut luotaimeen ja toimintaympäristö Kuiperin vyöhykkeeseen.
…
KOLMAS KORVA: Onko Jesse edelleen vain Keke ja Ana vai kuuluuko livenä/levyllä soittavat muusikot kuten Hälinen yhtyeeseen? Mikä on Jessen kokoonpano tällä hetkellä?
KEKE & ANA: Jesse on tavallaan kollektiivi, johon Hälinen ja Kölle kuuluvat, mutta Kekellä ja Analla on absoluuttinen päätäntävalta. Kausittain teemme musaa vaan kahdestaan, mutta viime vuosina pojat ovat olleet äänitys- ja sävellysvaiheessa paljonkin mukana. Kölle ja Hälinen ovat suvereeneja muusikoita, ja esimerkiksi Hälinen on tekemässä dungeon synth tyylistä soololevyä, joka toivottavasti julkaistaan lähitulevaisuudessa.
Milloin Jesse on perustettu ja miten alkuaikojen riemastuttava rötöselektromeininki hahmotarinoineen, tallinkilippiksineen ja farkkuliiveineen syntyi?
Jesse on perustettu 2005, alkuvuosina suunnistimme usein puhtaan intuition varassa sen tarkemmin miettimättä. Jälkikäteen ajateltuna ensimmäisten levyjen musiikki ja tyyli tuntuu ilmaisuvoimaiselta, raa’alta ja puhtaalta. Kaikki syntyi fuusioiden ja äpäröiden.
Stiletti-Ana ja Kalifornia-Keke vuonna 2007. Kuva: Hel-Looks.com
Twotinoksella on vanhoja Jesse-levyjä kuunnelleille tuttuja elementtejä, kuten afrobeatia. Itselle levyltä jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen pitkät ja hitaat kosmiset jumittelut, kuten levyn päättävä Puhallus. Nämä ovat uudenlaista Jesse-soundia.
Miten itse kuvailisitte Twotinosta ja miten se istuu Jessen aiempien julkaisujen jatkeeksi? Minkälaisissa maisemissa uudella levylläollaan?
Twotinosella instrumenttina on jopa aiempia levyjä enemmän itse studio. Levy on ensimmäinen Jesse-levy, jonka teimme Haista II -studiolla, joka on siis päivitetty versio vanhemmasta loukustamme. Se on myös vähemmän syntetisaattorilevy kuin aiemmat ja myös soundiltaan monipuolisempi ja laajempi. Twotinos on tilassa, avaruudessa enemmän, ja sen aikaolemus on melkein pysähtynyt. Sitä ei ole sidottu historiaan tai tähän aikaan, vaan se pyrkii olemaan toisessa ulottuvuudessa.
Miten tuoreita levyn biisit ovat? Ymmärsin jostain, että levy on nauhoitettu parissa viikonmittaisessa sessiossa Suomenlinnassa, mutta syntyivätkö kaikki biisitkin silloin vai onko osa biiseistä ollut “pöytälaatikossa” jo pidempään?
Kaikki biisit ovat uusia ja saivat syntynsä parissa intensiivisessä sessiossa Dj Sotofettin kanssa vuonna 2016. Meillä oli valmiina paljon pohjia ja aihioita, mutta päätimme olla käyttämättä mitään vanhaa ja tehdä näistä sessioista oman eheän kokonaisuuden, josta tuli lopulta Twotinos.
Miten päädyitte kimppaan DJ Sotofettin kanssa ja mikä vaikutus hänellä on ollut Jessen musiikkiin?
Dj Sotofett oli jaellut edellisen levymme, ja kun aloimme miettimään uutta projektia, keksimme idean, että olisi hauska ottaa mukaan ensimmäistä kertaa ulkopuolinen tuottaja. Sotofett on huikea Dj, mutta tuottajana hyvin erilainen kuin me, joten yhteistyö tuntui hyvältä idealta. Studiossa lähinnä improvisoimme ja hakeuduimme tekemään asioita hetken mielijohteesta ja heitellen ideoita. Ulkopuolisten korvien läsnäolo toi mukaan tuoreita kulmia, eikä lopputulosta mietitty juurikaan. Oikeastaan Dj Sotofett olisi halunnut scratchata biisien päälle ja vähän kiukutteli, kun studiolla ei ollutkaan kunnollista dj-kalustoa.
En ole juurikaan nähnyt Twotinosta noteerattavan Suomessa, mutta sitten taas esimeriksi Piccadilly Records ja Vinylfactory ovat ylistäneet sitä. Onko Jessellä ulkomaille keikkavientiä?
Jesse on yksi kaikkien aikojen kovimmista suomalaisista yhtyeistä, joten luonnollisesti kyselyä tulee aika ajoin. Maantieteellisen sijaintimme johdosta olemme tavallaan pakotettuja ulkopuoliseen asemaan, mutta emme ole koskaan antaneet sen vaikuttaa musiikkimme laatuun tai väkevyyteen.
Levyn kannet ovat coolit ja jotenkin juurettomat: niiden sisällä oleva musiikki voisi olla mistä vaan. Mielestäni myös ensimmäiset kannet, joissa ei ole mitään humoristista. Oliko tämä harkittua? Mikä on tarina kansien takana?
Kannet pohjautuvat levyn julkaisseen Keys of Life -levymerkin Tommin ja Harrin Pohjois-Espanjassa ottamiin valokuviin. He näkivät kuvissa suoran yhteyden musiikkiimme, ja niissä oli myös meille jotain maagista heti ensisilmäyksellä. Meille kansitaide on aina ollut erittäin tärkeä osa levyjen julkaisua.
Ana mainitsi Meteliä Maan Alta -radio-ohjelman haastattelussa, että seuraava Jesse-levy on jo valmis ja että se tulee ruotsalaiselta Höga Nord -merkiltä. Miten tällainen yhteistyökuvio on syntynyt ja minkälaista levyä voimme seuraavaksi odottaa?
Höga Nordin tyypit ottivat yhteyttä, koska pitävät edellistä levyämme Music for Emotionsia mestariteoksena ja unelmoivat julkaisevansa Jessen uutta musiikkia. Olemme aina olleet pohjoismaisen yhteistyön kannalla, joten totta kai innostuimme. Tänä kesänä linnottauduimme pitkästä aikaa studioon kahdestaan ja laitoimme rumpukoneet laulamaan. Uusi levy on lähes valmis ja sen on määrä tulla alkuvuodesta 2018. Levyllä on rytmisiä kokeiluja, paljon elektronisia sävyjä ja kauniita melodioita.
Kolmen vuoden odottelun jälkeen täytyy kysyä: Mitä tapahtui Music for Emotionsin raa’alle vihasta ja inhosta ammentavalle jatko-osalle, jonka piti olla valmis jo Music for Emotions 1:n julkaisun aikaan?
Music for Emotions 2 on ollut valmiina jo vuosia, mutta Dj Sotofett vetäytyi jakelemasta sitä, ilmeisesti liiallisten industrial-vaikutteiden takia, joten levy jäi julkaisematta. Aina silloin tällöin suunnittelemme levyn julkaisua jälkeenpäin, mutta saapahan nähdä.
Missä ja milloin Jessen voi nähdä syksyllä livenä?
30.9 Putte’s Bar & Pizza, TULE
Jesse suosittelee
Vond – Selvmord (1994)
Piristystä syksyn pimeneviin iltoihin.
Randomize – Como se divertiran los insectos? (1986)
Mitä tähän nyt edes sanoisi.
Mythos – Quasar (1980)
Sky-levy-yhtiön saksalainen klassikko.
Jon Hassell – Earthquake island (1978)
Tämän avulla pääsee omalle saarelle kauas kaikesta.
…
Dj Sotofett Presents Jesse – Twotinos 2LP nyt kaupoissa.
Kolmas korva 