Olin enempiä miettimättä nauttinut vuosien mittaan satoja psykerock-bändien musiikkivideoita, kun suomalaisen Space Renegades -bändin Summer Destoyer -musiikkivideo äkisti pysäytti pohtimaan filmien anatomiaa.
Mitä kaikki psykevideoiden huuruinen materiaali kaivetaan? Miten ohjaus eroaa ”perinteisen videon” tekemisestä? Ja kun tavanomaista draaman kaarta ei ole, miksi videot ylipäätään koukuttavat?
Space Renegadesin basisti, palkittu graafikko-ohjaaja Ili Marttinen avaa psykedeelisten musiikkivideoiden anatomiaa ja jakaa linkkejä, joista materiaalia saa kaivettua omaa videota varten. //Mertsi
Voisitko alkuun esitellä itsesi ja kertoa lyhyesti taustasi videotaiteilijana?
”Olen Ili Marttinen, helsinkiläinen art director/graafinen suunnittelija/motion designer.
Videoiden tekemiseen ajauduin käytännön pakosta kymmenisen vuotta sitten, kun oma bändi tarvitsi videota eikä kukaan muu halunnut tarttua toimeen. Se on hauskaa, mutta mun tyylillä myös todella aikaa vievää puuhaa, joten julkaisutahti on pakostakin aika verkkainen.”
Millainen on mielestäsi hyvä psykedeelinen musiikkivideo?
”Tekisi mieli tarttua “psykedeelinen” termin etymologiaan, mutta sanalla arkisesti tarkoitetaan kaikenlaista vähintäänkin näköhavaintoja vääntelevää, pirstaloitunutta, monistuvaa, valuvaa ja luonnottomasti liikkuvaa kuvaa.
Nämä pelkästään eivät välttämättä säväytä, mutta jos sekavuudesta löytyy kauneutta ja kiehtovuutta, on se jo “hyvä”-mitalin arvoinen. Tosin tämä on täysin subjektiivista.
Muovailtavaa materiaalia on helppo löytää: oikeat plugarit ja filtterit saavat pulkkamäkivideonkin näyttämään kosmiselta.
Onnistuneeseen psykedeliaan uppoutuu kuin vaivihkaa, kadottaen ympäristönsä. Se on irrallaan opituista ja omaksutuista luonnonlaeista ja aistihavainnoista. Sen katsominen voi olla parhaimmillaan lähes transendentaalinen kokemus.
Säväyttävää voi olla myös psykedeelisten elementtien ujuttaminen realismiin. Mutta tämä nyt on jo norminkaltaista kikkailua.”
Parhaimillaan psykedeelinen video on transendentaalinen kokemus.
Millaisesta materiaalista psykedeelisiä musiikkivideoita voi koota? Mistä aineistoa löytyy ilman tekijänoikeusloukkauksia?
”Oikeat plugarit ja filtterit saavat pulkkamäkivideonkin näyttämään kosmiselta oksennukselta, joten muovailtavaa materiaalilla ei tarvitse etsiä merta edempää. Kaanoniin kuuluvaa kuvastoa avaruudesta, mikromaailmasta tai aavikolta löytää esimerkiksi NASAlta tai verkon monista tekijänoikeusvapaista videoarkistoista.
Laatu on kirjavaa, mutta oikealla käsittelyllä melkein mistä vaan saa väännettyä käyttökelpoista materiaalia. Itse käytän paljon puhelimella kuvattua arkista materiaalia.
Tekijänoikeudet jossain suomalaisessa nollabudjetin videossa YouTuben uumenissa on luultavimmin lakimiesten kiinnostuksen ulkopuolella, mutta eihän sitä aina voi tietää.
Itse jätän käyttämättä lainsuojattomat kuvitukset, koska luvallisiakin on riittämiin ja itse tekemällä saa uniikkia.”
Kauanko hienon ja visuaalisen videon tekeminen kestää, ja kauanko teit Summer Destroyer -videota ?
”Näkemyksellinen ja luova ryhmä tai tekijä voi tehdä sellaisen vaikka päivässä. Sanoisin, että keskimääriin puhutaan kuitenkin viikosta-parista, jopa kuukaudesta.
Idea on aina tärkein ja vaikein. Sen pitää olla kirkas ja inspiroiva.
Tätä mietittiin The Summer Destroyerin kohdallakin pitään, mutta idean kirkastuessa lopullinen tekeminen kesti vain ihan helvetin kauan. Eihän meillä ollut oikeasti aavistustakaan, miltä lopputulos tulisi näyttämään projektin alussa, mutta se oli vaan hyvä. Visuaalinen tyyli rakentui pitkin matkaa ja piti tekemisen kiinnostavana alusta loppuun.
Jos koko homman vaatiman työmäärän puristaisi kasaan, niin aikaa meni reilun työviikon verran, mutta tällä kertaa se siroteltiin n. 4 kuukauden ajalle. Ideaalitilanteessa tekijä(t) voisi keskittyä vain ja ainoastaan videoprojektiin vaikka kahdeksi viikoksi ja sillon ei aikataulutkaan venähtäisi niin helposti. Videoiden tekeminen on kuitenkin Suomessa lähes kaikille tekijöille enempi harrastamista kuin pääelanto, joten useimmiten niitä tehdään palkkatöiden välissä, yön pimeinä tunteina.”
Miten ”psykedeelisen musiikkivideon” luominen eroaa ”perinteisestä musiikkivideosta”?
”Ei välttämättä mitenkään, koska rajaa noiden välille voi olla mahdotonta vetää. Ne rakentuvat samoista elementeistä ja voivat useimmiten vaatia ihan samat prosessit.
Suurin ero on ehkä se, että psykedeelisen videon voi rakentaa melkeinpä mistä vaan jo olemassa olevasta kuvamateriaalista ja ohittaa näin paljon aikaa, suunnittelua ja resursseja vaativat kuvaukset ja niiden valmistelun.
Pelkkä hieno materiaali ei riitä.
Toisaalta perinteisen musavideon tuotanto itsessään voi olla hyvinkin suoraviivainen prosessi, kunhan itse idea on selvillä. Kuvaukset, leikkaus ja värimäärittely voidaan tarvittaessa tehdä todella tiiviillä aikataululla.
Psykedeelisellä puolella post-production -vaihe vie helposti useita päiviä jos psykedeelisuus leivotaan videoon vasta silloin, eikä esim. jo materiaalia kuvatessa.
Vaihtoehtoja on äärettömästi ja mitään oikeaa/väärää ei ole. Myös sattumilla ja vahingoilla on psykedeliassa ehkäpä enemmän tilaa kuin jossain muissa genreissä.
Lopullisen videon ulos-rendaaminen vie filttereiden ja lisäysten takia tuntikausia.
Omissa jutuissani yritän usein häivyttää materiaaleissa itsessään olevaa kotikutoisuutta eri filttereiden ja tekniikoiden avulla. Se on joka kerta erilainen prosessi ja usein lopullisen videon ulos-rendaaminen vie tuntikausia kun filttereitä ja muuta kuonaa on kasautunut päällekkäin kymmenittäin.”
Soiko biisi jatkuvasti taustalla musavideota tehdessä?
”Kyllä ja ei. Joissain vaiheissa kuten leikatessa ei oikein voi kuunnella mitään muuta kuin itse biisiä. Kuvia filtteröidessä ja kompositoidessa voi hyvin kuunnella muutakin tai olla kuuntelematta mitään. Joka tapauksessa videon tekemisen aikana kyseistä biisiä tulee kuultua ns. tarpeeksi.”
Millainen tai kenen taide inspiroi sinua henkilökohtaisesti?
”Mulla ei ole mitään varsinaisia guruja, mutta tykkään esim vanhoista Spike Jonzen ja Michel Gondryn musavideoista. Hiphopin puolella on pitkään tehty todella häröjä juttuja, kuten esim Tyler The Creatorin & Odd Future -tyyppien ja vaikka Eevil Stöön monet videot. Tykkään siitä asenteesta, että voidaan tehdä mitä vaan huvittaa.
Myös 70–80-luvun taitteen musavideot ja sen aikaset videoefektit inspiroivat.
David Lynchin tuotanto on kestosuosikki, joka varmasti vaikuttaa paljon omiin tekemisiin tahtomattakin. Kotimaisista suuruuksista tärkeimmät vaikuttajat on varmaan Vilunki 3000 ja Sielun Veljet.”
Space Renegades jakaa videosuosikkejaan
1 Yes – Yours Is No Disgrace – Live at Beat-club (1971)
”Palatkaamme alkuun: Audiovisuaalisen psykedelian alkuaikoinahan ei varsinaisia musiikkivideoita ollut vielä olemassa, joten esiteltävissä on lähinnä tv-livetaltiointeja, joissa on saatettu käyttää kotikutoisia psykedeelihköjä kikkoja, kuten zoomin nytkytystä tai linssin eteen asetettua kristallimaljaa.
Toisaalta esitysten valoshow’hun saattoi kuulua jyrkkiä värityksiä tai ameeba-projisointia, joka järisytti todellisuuden havainnointia. Tässä saksalaiset The Beat Show’n TV-insinöörit tykittävät Yesille koko efekti-arsenaalinsa vuoden 1971-taltioinnissa.”
2 Tina Turner, The Who – Acid Queen (1975)
”Harkitumpaa mutta totaalisempaa (ja isomman budjetin) tajunta-akrobatiaa on nähtävissä psykedeelisten vuosien elokuvissa. Oivallisena esimerkkinä Tommy -elokuvan painajaismainen, The Whon ja Tina Turnerin esittämä Acid Queen, jossa ohjaaja Ken Russell rekonstruoi kuuro-mykkä-sokean messiaan huonon tripin ansiokkaasti.”
3 The Beatles – Yellow Submarine (1966)
”Psykedeeliset musiikkivideot ja oikeastaan koko pop-kulttuurin näkemys psykedeliasta ovat luonnollisesti paljon velkaa The Beatlesin Yellow Submarine -animaatiolle, joka vei psykedeelisistä julisteista tutun tyylisuunnan suuren ja kansainvälisen yleisön tietoisuuteen. It’s all too much -biisi/kohtaus sisältää oikeastaan kaikki kliseet ja sakramentit, joita on jälkeenpäin käytetty psykedeelistä tunnelmaa viriteltäessä.”
George Harrison – It’s all too much from Peter Harrison on Vimeo.
4 Psykosoniks – Welcome To My Mind (1993)
”80- ja 90-lukujen vaihdeaikoina elektronisen musiikin videoissa päästiinkin jo, saavutettavamman teknologian ansiosta, täysin pitelemättömille ja välilaskuttomille lennoille fraktaalitunneleihin ja prosessoreiden äärirajoille. Tuosta esimerkiksi Psykosoniks, joille Ruohonleikkaajamies on tainnut soittaa useamman kerran.”
5 Beck – Beercan (1994)
”Olkoonkin enemmän surrealismiin kallellaan, on Beckin hillitön Beercan hyvä nostaa edustamaan 90-lukua. Loser videosta tuttu elämänhallinta on puhjennut kukkaseen.”
6 Chemical Brothers – Let Forever Be
”Ja tietenkin Michel Gondry mursi lopulta genren koodin Chemical Brothersin videolla Let Forever Be.”
”Loppuun vielä muutama poiminta lähimenneisyydestä”:
Materiaalia oman videon tekoon:
https://www.youtube.com/user/NASAtelevision
https://archive.org/details/stock_footage&tab=collection
https://archive.org/details/movies
Artikkelin kuva: kohei yamada, CC BY-SA 2.0
Kolmas korva 