Kolmas Korva recommends: Albinö Rhino, Black Helium, GÅS

Hi all,
I collected some great psychedelic treasures I’ve enjoyed lately. Quite a lot, actually – I think this is a great bunch. Hope you do too.
Stay safe & healthy. //Mertsi

Article image: Black Helium

Black Helium – UM (Riot Season Records)

The London-based psychedelic power trio is back with a bang. Compared to their previous two records Primitive Fuck (2018) and The Wholly Other (2020), Black Helium has gone more outer-space, more motorik, and even more robust. UM is a great record, highlighted by tracks such as the hypnotic Another Heaven and delightfully trippy Summer of Hair. Black Helium’s music keeps on giving, and by all accounts the trio seems like nice people as well.

GÅS – Vol.1. (Rocket Recordings)

I’ve been following GÅS, a psychedelic rock band from Gothenburg that, just like their compatriots GOAT, operates under anonymity, since their impressive self titled single in 2020. Their debut LP Vol.1. follows the single’s recipe in fuzzy, Black Sabbath-influenced heavy psych, but spices is up with folk-like flutes, percussions and elements of blues rock.
With two over 13-minute tracks the band shows it masters longer kraut-influenced jams with confidence, further strengthening the trippy club of great Swedish outfits like Centrum, Lamagaia, Hills and Agusa.

My favorite song is the hypnotic finishing track 25öre, whose wonderfully menacing rhythm repeats over and over again until you realize there’s actually nothing menacing, it just gets a bit dark in space.

Albinö Rhino – Return to the Core (Space Rock Productions)

The heavy atmospheric downtuned psychedelia of Albinö Rhino has never sounded more intriguing than in their new opus, Return to the Core. The Helsinki-based trio’s previous EP nodded towards Black Sabbath, but this one pays the biggest respects to Pink Floyd. The album consists of one 35-minute song (on Spotify it’s also split to 9 tracks), and travels fluently from Kingston Wall influenced jams to heavier riffs. Good stuff.

Like what you hear? Make sure to follow Kolmas Korva on Instagram, Facebook and Spotify.

Advertisement

FRESH PSYCHEDELIA: Update #7

First of all, warms thanks to all 30 subscribers of our FRESH PSCYHEDELIA playlist!
We’re excited with our recent additions to the list. There’s a bunch of new music:
Noel Gallagher’s High Flying Birds, 10 000 Russos, King Gizzard & The Lizard Wizard, Helicon, Sonic Jesus, Gypsy Sun Revival, Mt. Mountain, MGMT, Psychic Lemon and Wooden Shjips. Enjoy.

Subscribe to the playlist and enjoy psychedelic treasures while they are still hot from traveling through the atmosphere!

Kolmas Korva: Vuoden levyt ja muut poiminnat 2017

Vuosi 2017 on paketissa. Kolmas Korva listasi vuoden mieleenjäävimpiä levyjä, keikkoja ja biisejä.

 

Mertsin poiminnat

Parhaat psykedelia-levyt:

Circle – Terminal

Omaehtoisesta ja riemastuttavasta rock-levystä tuli heti klassikko.

King Gizzard & The Lizard Wizard & Mild High Club – Sketches of Brunswick East

“Hissimusaa”, totesi yksi Kolmas Korvan seuraaja. Toinen tulkinta on “King Gizzardin vuoden paras”, riippuen siitä, tykkääkö liskokingeistä jameissa vai pameissa. (King Gizzard julkaisi vuoden viidennen levynsä tätä juttua kirjoittaessa, eli bändi piti uskomattoman kuuloisen lupauksensa viiden levyn julkaisutahdista.)

Jane Weaver – Modern Cosmology

Ei yhtä vahva kuin konseptilevy The Silver Globe (2015), mutta hyvä psykedeelinen popalbumi yhtä kaikki.

Siinai – Sykli

Suomalaisia psykedeliajulkaisuissa ei korostu määrä vain laatu. Siinain hypnoottisen ja aiempia kypsemmän täyspitkän kruunasi komea levyjulkkarikeikka.

Mt. Mountain – Dust

Australiasta tulee paljon hyvää psykerockia. Mt. Mountainin pitkät psykedeeliset kappaleet ovat kuin aavikon kangastuksia.

Julie’s Haircut – Invocation And Ritual Dance Of My Demon Twin

Kokenut italialaisbändi löi shamanistisella, vivahteikkaalla levyllä itsensä läpi ns. laajennettuun tietoisuuteen.

Paras klubikeikka: Tinariwen, Tavastia 27.11.

Tuaregipoppoolla on aivan uskomaton karisma. Bändin tekninen ja hypnoottinen aavikkoblues pääsi akustisesti oikeuksiinsa Tavastialla. (Kuva: Vilma Timonen)

Paras festarikeikka: Ylva, Ilmiö-festari 29.7.

Elektronista musiikkia, rapia ja teknoa joikulauluun yhdistävä Ylva-kokoonpano soitti lumoavan keikan Turun illassa. Saamelaisen kommandopipon takaa laulava Niillas Holmberg vaivutti transsiin. (Kuva: Paadar Images)

Sukellus psykedeeliseen metatasoon -kappale: Mikko Joensuu: House of Fire

Mikko Joensuun Amen-levytrilogia ansaitsisi kaikkea suitsutustaankin enemmän krediittiä. Kolmas levy sukeltaa uskon ja ihmiselon ydinkysymyksiin.

Leon poiminnat

Vuoden debyytti: Soft Power – In A Brown Study

Tyylit levyllä vaihtelevat sulavasti Pekka Strengiä muistuttavasta jazzista suorasukaisempaan säröiseen rokkiin. Soft Power toimii vielä paremmin livenä, ja esimerkiksi 2. helmikuuta on mahdollisuus nähdä bändi Korjaamolla.

Vuoden kesälevy: Lemurian Folk Songs – Maro

Ensi kesän toiveena on nähdä tämä budapestilainen stoneria ja bluesia soittava bändi vihreä lasipullo-olut kädessä paahteisena kesäpäivänä puistokonsertissa. Erityispomintana levyltä Temple of Moonin kuuma kitarariffi.

Vuoden livetaltiointi: Mauskovic Disco Band – Analog Fruit

Yksi vuoden ilahduttavimmista biiseistä eikä vähiten sen musavideon takia. Kuusihenkinen hollantilaisbändi on ahtautunut maalle tyypilliseen kanavalaivaan, The Mauskovic Disco Shipiin, ja rykäisee livenä psykedeelisen diskobiisin. Kaikki toimii laulajan riekaleista hattua ja banaaniperkussiota myöten.

Vuoden kilkattelulevy: BANANA – LIVE

Riippuen omasta mielentilasta, levyn musiikki voi joko ärsyttää tai vaivuttaa hypnoottiseen tilaan. Marimbat ja vibrafonit nakuttavat rytmiä tarkasti ja välillä musiikista tuleekin mieleen säveltäjä Steve Reich. Toisaalta vastapainoksi levyn päättää maalaileva pianon ja klarinetin yhdistelmä – ilman kilkuttelua.

Vuoden louhinta: Cybe – Tropisch Verlangen

Joka vuosi kovimmat musadiggarit kaivelevat maan alle hautautuneita julkaisuja ja artisteja menneisyydestä. Rodriguez, William Onyeabor jne. Tämän vuoden yksi kiinnostavimmista uudelleenjulkaisusta on hollantilaisen Cyben kokoelmalevy. Cybe eli Siebe Baarda matkusti 80-luvun alussa Kaakkois-Aasiaan, vaikuttui sikäläisestä menosta ja julkaisi kolme kasettia vuosina 1981-85. Tälle kokoelmalle on poimittu noilta kaseteilta kymmenen trooppisen elektronista biisiä, joista osa menevämpää rumpukonerytmiä, osa enemmän new age/ambient- osastoa.

FRESH PSYCHEDELIA: UPDATE #6

Here we go again! New additions to our Kolmas Korva FRESH PSYCHEDELIA Spotify playlist include psychedelic crackers from AK/DK, Max Von Sydow, Agusa, King Khan, Acid Baby Jesus, The Limiñanas, Pretty Lightning and Here Lies Man.

https://open.spotify.com/embed/user/merenki/playlist/32xazUuEUeD3Nsz0LfXNzo

Subscribe to the playlist and enjoy psychedelic treasures while they are still hot from traveling through the atmosphere!

Arvio: Heaters – Matterhorn (2017)

English summary below the text.

Psykedeelisen musiikin paljoudessa michiganlainen Heaters kuulostaa uniikilta. Heatersin kaiutettu laulu ja melodiset rock’n’roll-riffit jammailevat psykedeelisessä lakeudessa, täyteläinen ja retrohenkinen soundi huuruisiin garagerock-vivahteisiin kietoutuen.

Heatersin ensi-EP Solstice (2014) sai syystäkin newyorklaisen levy-yhtiö Beyond Beyond is Beyondin katseet kohoamaan. Lafka julkaisi kaksi lupaavaa Heaters-levyä, Holy Water Poolin (2015) ja Baptistinan (2016), vintage-henkiset, monin paikoin mukaansatempaavat psykerock-levyt. Pitkälti samalla reseptillä, joskin jylhemmillä mausteilla, on valmistettu uutuslevy Matterhorn.

Aiemmilla levyillä Heatersin lauluosuuksissa vuorottelivat basisti Nolan Krebs ja kitaristi Andrew Tamlyn. Tamlynin jätettyä bändin solistinhommat hoitaa pääosin Krebs. Vaikka Tamlynin nasaali täydensi hyvin Krebsin jäykempää ääntä, oli kaksi pääsolistia enemmänkin esteettinen tehokeino, joka korosti bändin energisyyttä nopeissa kappaleissa.

Heaters osaa rokata. Vuoden 2016 KEXP-keikalla mukana vielä sekä Tamlyn että Krebs. 

 

Harvasta neo-psykedeliabändistä voi sanoa “mahtipontinen” ilman assosiaatioita taistelu- tai sinfoniametalliin (terveiset muillekin Turisas-faneille!), mutta Heaters tekee poikkeuksen. Uuden levyn nimi ja kansitaide kuvaavat Sveitsin Matterhorn-vuorta, ja säväyttävät Thanksgiving I ja Thanksgiving II ovat hyviä esimerkkiä Heatersin monikerroksisesta, kuohkeasta soitosta.

Matterhornilla on vähemmän garage-rosoisuutta, enemmän jyhkeitä kitararock-soundeja ja progressiivisempia kappalerakenteita. Soitto on rauhallisempaa ja siinä on melankolisiakin sävyjä, mutta perussyke on kuitenkin psykedeelisen rytmikäs. Rumpali Joshua Korfin paukutus kasaa tervettä vastapainoa Krebsin kaikuvalle laululle, joka on mukavasti erottuvaa, mutta hitusen venytettyä.

Bronze Behavior -kappale on psykedeelinen maalailu ja Hollannin samannimisestä juhlapäivästä ideansa saanut Kingsday leikittelee upottavalla rytmillä. Niiden jälkeen Hochelega-biisi ei oikein jää mieleen. Pearls on mollivoittoinen ja muhkea kuusiminuuttinen, jossa pelataan maltillisella kompilla ja kuulailla urkusoundeilla. Pearls toimii, joskaan ei kosketa kaunista vaikutelmaa syvemmälle.

https://open.spotify.com/embed/album/45eEt3Mt60HDnOsGzU2489

Levy loppuu todella komeaan Séance-ralliin, jonka kaltaiset kiivaat tykitykset ovat yleisempiä aiemmilla levyillä. Kertosäen toisen tahdin valtamerensyvää bassonuottia on ilo jytisyttää kaiuttimista, ja biisin lopussa vielä kerran encoreen yltyvän huiman riffin myötä levy saavuttaa vodkapaukun lailla energisöivän katarsiksen.

Kokonaisuutena Matterhorn on yhtenäinen, soljuva psykedeelisen kitararockin albumi. Parhaimmillaan se punoo yhteen kiehtovia vastakohtia: painavia ja kuulaita äänimaailmoja, leveää psykedeliaa ja garage-riffejä. Erottuvia biisejä ole kylliksi, jotta mestariteoksesta voisi puhua, mutta laadukas levy Matterhorn on.

Heatersin keväinen Euroopan-kiertue ei yltänyt Pohjoismaihin asti. Yhtyeen omalaatuinen soundi ja kuulemani mukaan rautainen livekunto olisi hieno todistaa paikan päällä.

//Mertsi

Heaters’ unique sound combines thick layers of psychedelic rock with echoing vocals and garage influences. After two very promising albums and one EP, the Michigan band returns with its third LP, which follows pretty much the same recipe but with more ambitious, grande and melancholy elements. Precise and ambitious, Matterhorn is a good album, and would be even better if with a few more excellent songs to increase it sharpness in addition to impressing tracks Thanksgiving I & II, Kingsday and Seancé. The latest is a prime example of the band’s ability to master both atmospheric sounds and quick-paced garage psych rock n’ roll.
I’ve always been deeply inspired by Heaters’ vintage influenced sound and would love to witness their energizing (or so I heard) live presence one day.