Festariennakko: Fuzz Club Eindhoven tuo skenen huiput Hollantiin

Kolmas Korva on menossa Fuzz Club Eindhoven -festareille elokuun lopulla. Lontoolainen levy-yhtiö on koonnut Effenaar-keskukseen tallinsa parhaimpia bändejä sekä muutaman ulkopuolisen timantin. Poimimme kivikovasta esiintyjälistasta tärppejä niin festareille saapuville kuin bändilöytöjä etsivillekin.

The Black Angels

Neo-psykedelian kummisetä poimi Roky Eriksonin kitaran tienvarresta ja kuuluu skenen tärkeimpiin bändeihin millä mittareilla tahansa.

The Limiñanas

Ranskalaisen garage-psykerockduon muodostavat Marie ja Lionel Limiñana. Vuodesta 2009 asti toimineen bändin tyylissä erottuvat myös Serge Gainsbourgin ja Velvet Undergroundin vaikutteet.

The Underground Youth

Craig Dyerin DYI-henkinen sooloprojekti vaikuttaa tällä hetkellä Berliinissä. Psykerock sekoittui entistä vahvemmin post punk -vaikutteisiin viimeisimmällä levyllä What Kind of Dystopian Hellhole is This? (2017). Allaoleva musavideo on kuitenkin levyltä Sadovaya (2014).

Holy Wave

Teksasilaisbändin soitto on parhaimmillaan esteettistä, tyylikästä ja retrolla tavalla romanttista, kuten pari ajatonta täysosumaa sisältävä Relax (2013) ja vielä hallitumpi Freaks of Nurture (2016) osoittavat.
Uusimmalla Adult Fear -levyllä (2018) palaset eivät samalla tavalla loksahda kohdalleen. Pelkoja ja pettymyksiä käsittelevästä albumista aistii, että runoilijapoikamaisessa yhtyeessä  Trumpin vaalivoitto ja Yhdysvaltain henkinen taantuma otettiin raskaasti.
Miksi sitten odotan ehkä eniten juuri Holy Waven näkemistä? Uskon pelkän Albuquerque Freakout -kappaleen riittänevän vastaukseksi.

Ron Gallo

Eli kuka? Tennesseeläinen afropää oli minulle tuntematon kundi, mutta parin musavideon perusteella tyyppi osaa rokata. Heavy Meta –levyltä (2015) löytyvää Young Lady, You’re Scaring Me -singleä on kuunneltu Spotifyssä 14 miljoonaa kertaa.  Artistiesittelyn perusteella Gallo on persoonallinen ja tinkimätön asenne, joka suhtautuu paitsi yhteiskuntaan, myös kasvavaan tähteyteensä jalat maassa ja keskarit pystyssä: ”For more perspective on yourself – Google image: “Earth””

The Oscillation

Haluatko niin sanotusti vaipua kosmiseen vorteksiin? Katso brittibändin todella kovan U.E.F-uutuuslevyn (2018) kahden 22-minuuttisen biisin musiikkivideot putkeen. Aloita Flight Sequencestä.

10 000 Russos

Palavasieluisen portugalilaistrion kokeellinen kraut-rock kuulostaa betonilähiöiltä, mellakkapoliisin mielivallalta ja post-apokalyptisiltä betonikentiltä. Policia Preventiva (levyllä nimellä Germinal) on ehkä kovin Fuzz Club Session -liveveto koskaan.

Desert Mountain Tribe

Lontoolais-saksalainen bändi on jäänyt yllättävän pieniin otsikoihin, vaikka moni biisi on ylittänyt kirkkaasti omat soittolistakynnykseni.
Uusin levy Om Parvat Mystery (2018) pyrkii sekoittamaan cocktailiin happoa ja Intia-vaikutteita.


Sonic Jesus

Italian Laziosta festareille saapuu bändi, joka on yllättävän huonosti tunnettu bändin järjettömään potentiaaliin nähden. Post punk -henkinen kakkoslevy Grace (2017) ei ole hullumpi, mutta Neither Virtue Nor Anger -suurteos (2015) on suorastaan mestarillinen: psykedeelinen garage- ja horror-soundiin kietoutuva synkkä mutta voimakas kudoelma, jonka puolitoistatuntiseen biisilistaan mahtuu useita timantteja.

The Wands

Sympaattinen, parikymppisten tanskalaisten psykerock-bändi pääsi pieneen kulttimaineeseen Hello I Know The Blow You Grow Is Magic -EP:nsä (2012) aikoihin. Bändi laittoi pillit pussiin 2016, mutta tekee nyt paluukeikan.

Black Lizard

Suomea festareilla edustaa tietysti mainio Black Lizard, joten härmäläinen edustus ei onneksi ole vain meidän varassamme.
Näin Black Lizardin ensi kertaa livenä Groningenin Eurosonic-festareilla, joten alankomaalainen tarina jatkuu luontevasti Effenaarin lauteilla.

Muita bändejä voit kuunnella allaolevalta Fuzz Clubin tekemältä soittolistalta. Lippuja festareille on vielä jäljellä – liput ja koko line-up löytyvät täältä.

 

//Mertsi

Mainokset

Arvio: Spacemothers – Matkalla kadotukseen

arviokorvat_4_tahtea

Tamperelaisen avaruusrockbändi Spacemothersin omakustannedebyytti Matkalla kadotukseen kiihdyttää fuusiopolttimensa Vapaapudotus-aloitusraidalla, joka ei jätä viisihenkisen yhtyeen missiota epäselväksi: nyt ollaan modernin mutta stonerista, avaruus- ja krautrockista sekä progesta lainaavan kosmisen tulituksen äärellä.

spacemothers-matkallakadotukseen

Nimikkobiisi Matkalla kadotukseen on komea spacerock-kappale pörinöineen, retrohenkisine urkuineen ja pitkine loppujameineen. Matti Rautiaisen lauluosuudet ovat suomenkielisiä – raikas valinta. Kertosäkeen hokema saa näkymättömän keikkatuopin nousemaan ilmaan ja pään nyökyttelemään hyväksyvästi.

Tulisempi Newtonin lait -instrumentaali rikkoo nimikkobiisin rakentaman selkeyden. Läpi levyn taitavasti soittava rumpali Henrik Ella erottuu kappaleen säikeisessä jamivirrassa, ensin näppärästi sooloillen ja loppua kohden hallitusti tahtia hidastaen. Kosketinsoittaja Valtteri Hämäläisen soitanta luo Hyperionin aikahautoja muistuttavaa taustamaisemaa.

Astraalimies on instrumentaali, jonka äänimaisemaa rikastavat vieraileva sellisti Olli Sopanen ja trumpetisti Kimmo Helén. Helénin Hexvesselistäkin tuttu puhallinsoundi toimii osuvasti Astraalimiehessä, jonka upeinta antia ovat soljuvat rytmi- ja tempovaihdokset: Helénin rauhallinen trumpettimarssiosuus vaihtuu sulavasti kasvavaan loppujamiin, kuin häivetilasta silmänräpäyksessä fuusioajoon nouseva avaruuslaiva.

10-minuuttinen lopetusraita Valotar tiivistää levyllä kuultuja Spacemothersin vahvuuksia ja saattaa hypnoottisesti kompaten, ei niinkään ennakoimallani katarsiksella, avaruuslaivan horisonttiin.

Spacemothers lainaa kunnioittavasti avaruusrockin klassisia rakennuspalikoita, mutta maustaa keitosta myös omilla sävyillään. Mitään genreä repivää supernovaa yhtye ei debyytillään tavoittele. Soitto on taitavaa: toisella ja kolmannella kuuntelukerralla Matkalla kadotukseen -levystä löytää uusia, hallittuja yksityiskohtia.

Rautiaisen laulua kuullaan vain nimikkobiisissä, mikä jälkikäteen tuntuu salaperäiseltä ja aika hauskalta tehokeinolta. En kuitenkaan yllättyisi, mikäli Spacemothers tulevaisudessa laajentaisi ilmaisuvoimaansa hivuttamalla instrumentaalisuuttaan kohti sanoitettuja lauluosuuksia.

Spacemothersin debyytti on laadukas avaruusrock-levy, jota voi lämpimästi suositella genren ystäville.

//Mertsi

Spacemothers Bandcampissa

Arvio: Our Solar System – Origins (2018)

arviokorvat_5_tahtea

Our Solar System / Vårt Solsystem (tässä tekstissä englanninkielisellä nimellä) on tukholmalainen musiikkikollektiivi, jonka uutuuslevy Origins on yhtyeen kolmas täyspitkä albumi. Kaikki levyt on julkaissut brooklynläinen Beyond Beyond is Beyond Records.



Mitä enemmän ruotsalaiseen laatupsykedeliaan tutustuu, sitä enemmän täytyy antaa krediittiä länsinaapurien tarinankerrontataidolle. Jonkinlainen brändäyksen perusosaaminen tuntuu olevan ruotsalaisilla kuin veressä.
Kun maailmanmaineen saavuttanut etnopsykepoppoo Goat maskeineen on lainannut asuihinsa alkuperäiskulttuurien elementtejä (varoen ammattimaisella tarkkuudella ylittämästä kulttuurisen omimisen rajaa), Our Solar Systemin mystinen estetiikka  rakentuu tällaiseen tarinaan:
Jokainen bändin jäsen edustaa eri planeettaa tai vaikka tiettyä asteroidivyöhykettä, minkä takia jäsenten muuten identtisissä valkoisissa kaavuissa on erilaisia avaruudenkappaleita edustavat symbolit (Saturnus = ♄, Maa = ⊕, Jupiter = ♃ jne).

our solar system origins.jpg

Nämä symbolit ovat nähtävissä myös Originsin hienossa kansitaiteessa. Rakeisessa kuvassa ruotsalaiset istuvat, lapset sylissään, Valkoisen talon pihalla kuin mitkäkin kylmän sodan aikoihin seuraajia keränneet profetiaaliset maailmanselittäjät.

Ruotsalaiset istuvat, lapset sylissään, Valkoisen talon pihalla kuin mitkäkin profetiaaliset maailmanselittäjät.

A-puoli koostuu 20-minuuttisesta avaruusjamijärkäle Vulkanenista. Biisi on nimensä mukainen. Kun tulivuori on seesteinen, sen ympärille maaperään syntyy elämää, mutta purkautuva tulivuori räjähtelee, kumisee ja rikkoo harmoniaa. Moniosaisen teoksen parhaita hetkiä ovat seesteiset poikkihuilusoitannat.

B-puoli koostuu neljästä biisistä, jossa pitkä jamittelurakenne on rikottu selkeästi erottuviin biiseihin. Seuraa hyvin miksattua, avaruudellista audiohunajaa. Se soljuu kauniisti, raikkaasti ja kaikkitietävästi kuin skandinaavisen kesäyön järvi.

Babalon Risin on kiihkeä avaruusjamittelu, jonka hypnoottisen sointukierron päälle puhallinsoolot ja esoteeriset vokaalit sopivat kuin rengas Saturnukseen. En Bit Av Det Tredje Klotet on tarkkaiskuisuudessaan huippuluokan kappale, jossa kraut-henkinen rytmi etenee kuin avaruusalus soiton hiljalleen kasvaessa (takakannessa musiikkiin osallistuneita henkilöitä on listattu peräti 18) ja avaruuspörinän reunustaessa koko komeutta. Vain 3:42 pitkässä kappaleessa Our Solar System rakentaa lyhyessä ajassa vahvan jännitteen kurinalaisella mutta kiihtyvällä soitollaan.

Natursligt Samspel on välijamittelu, joka rauhoittaa menoa hetkeksi. Onhan Origins toki intensiivinen levy, mutta leyhyttelybiisin tarpeellisuus on silti mielestäni vähän niin ja näin. Musiikillisesti se ei joka tapauksessa ihmeitä tarjoa, vaikka linnunlaulu-samplet ovat viehättäviä.

Lopetusraita Monte Verita on rakenteeltaan kuin rukous, mantra tai hymni. Kaunis melodianpätkä luuppaa upottavasti ja kiihtyy senkaltaiseen hartaaseen kiihkoon, josta Mikko Joensuu Amen-trilogiassaan varoitteli, mutta tässä kliimaksissa ei ole mitään vaarallista tai alistavaa. Totisesti, näin hyvin soittavia universumin harmonian rakentajia maailma kaipaisi Valkoisen talon pihalta pikemminkin sen sisätiloihin.

Our Solar System esiintyy Turun Ilmiö-festareilla heinäkuun lopulla. Itse en paikalle pääse, mutta paikalle pääsijät, raportoikaa ihmeessä bändin live-kunto.

//Mertsi

our solar system origins lp kuvat (1)

Ensikuuntelussa Petrovin EP ”Kraatteri”

Helsinkiläinen raskaan psykedelian yhtye Petrov julkaisee debyytti-EP:nsä Kraatterin keskiviikkona 5.6. ja soittaa Lepakkomiehessä seuraavan viikon keskiviikkona. Bändi mainitsee esikuvikseen mm. Oranssi Pazuzun, King Crimsonin ja Swansin.

Huomenna julkaistava kolmiraitainen EP on kuunneltavissa haastattelun alla. Jututtamamme Petrovin Juho kertoo bändistä ja ensi-EP:stä näin:

”Petrov perustettiin syksyllä 2017. Juho (keys) ja Jaakko (bass) ovat soittaneet pitkään yhdessä folk rock -yhtyeessä nimeltä Hongisto ja samalla kaivanneet kovasti paluuta sinisilmäisen nuoruutensa hevi- ja progejuurille. Biisi-ideoita syntyi ja mukaan hommattiin (esim. Milla Rumin yhtyeessä rumpuja soittava) Aleksi ja (tällä hetkellä Waltarissa kitaraa tykittelevä) Antti.

Debyyttikeikka vedettiin joulukuussa ja maaliskuussa äänitettiin kolmen biisin ja n. 30 minuutin Kraatteri-EP. Levy on äänitetty Lahdessa Koulutuskeskus Salpauksen tiloissa, ja sen on miksannut Sakari ”Jytä-Sakke” Kumpula ja masteroinut Mikko Seppälä. Graafisesta ilmeestämme vastaa Olli Salmi.

Kraatteri on jokseenkin erikoinen yhdistelmä meitä eri elämänvaiheissa inspiroineiden yhtyeiden soundeja. Yksi musiikkimme monista erikoisuuksista on keskeisessä roolissa oleva fuzzin läpi ajettu rhodes-piano. Suosittelemme kuuntelemaan, jos esim. yksi näistä saa viisarin värähtämään: King Crimson, Pink Floyd, Swans, Mastodon, Mogwai, The Mars Volta, Kairon;IRSE!, Oranssi Pazuzu, Dark Buddha Rising.”

Kuuntele Kraatteri tästä.

EP-julkkareita juhlitaan Lepakkomiehessä ke 13.6. Mukana riennoissa Iso Auto ja Eetu Palomäki.

Petrov Facebookissa ja Instagramissa

 

Esittelyssä musiikillisten maisemien maalari ja 12 muuta Discogsin tuntemaa Gandalf-artistia

Moni on saattanut kuulla amerikkalaista 60-luvun psykerockbändi Gandalfia, mutta mitkä muut artistit ovat lainanneet nimensä tunnetulta J.R.R. Tolkienin luomalta hahmolta? Kävimme läpi Discogsin tuntemat 13 Gandalfia.

Gandalf

Kutsuu itseään musiikillisten maisemien maalariksi. Itävaltalainen Heinz Strobl on ehkä tunnetuin Gandalf, ainakin työteliäin, sillä Discogsiin on listattu herralle peräti 50 julkaisua. Musiikki on elektronista, klassista ja ambientia.

From source to sea (1988) bongattu tamperelaisesta Sammakka-Pop-levykaupasta. Ostamatta jättäminen kaduttaa, sillä levyn musiikki on eeppistä.

Gandalf (2)

Ruotsalainen trance-duo. Ei julkaisuja.

Gandalf (3)

Newyorkilainen vuonna 1965 perustettu psykedeelisen rockin yhtye. Ollessaan aktiivinen 60-luvulla, Gandalf (3) sai levytettyä vain yhden albumin Gandalfin, jonka Capitol julkaisi vuonna 1969. Levy on timanttinen, ja se löytyy Spotifysta.

Ilmeisesti kaikenlainen pykiminen johti siihen, ettei Gandalf (3) pysynyt pystyssä. Bändi kuitenkin julkaisi toisen albumin Gandalf 2 vuonna 2007. Levyllä on sekalainen setti demoja, livejä, bändin jäsenten toisen projektin biisejä ja vanhoja studioäänityksiä.

Lisää bändistä It’s Psychdelic Baby Magazinen haastattelussa.

Gandalf (4)

Suomalainen death metal, heavy metal ja hard rock -yhtye. Kuusi julkaisua Discogsissa. Bändin rumpalina toimii pitkän linjan musiikkitoimittaja Nalle Österman. Kannattaa katsoa oheinen musiikkivideo Morning Sun.

Gandalf (5)

Alchemy Recordsin Dj. Ei julkaisuja.

Gandalf (6)

Kuului barcelonalaiseen kokeellisen elektronisen musiikin O.D.I.-nimiseen porukkaan. Ei soolojulkaisuja.

Gandalf (7)

Muodostaa kokeellisen musiikin yhtye The Nazgûlin yhdessä Frodon (9) ja Pippinin (2) kanssa. Ei soolojulkaisuja.

Gandalf (8)

Soittaa hollantilaisessa hardcore-bändissä. Ei soolojulkaisuja.

Gandalf (9)

Oikealta nimeltään Thomas Davidson Noton, joka soitti 60-luvulla ranskalaisessa Les Fantômes –bändissä. Gandalf-aliaksella Noton on ollut tekemässä Numericin (2) laahaavaa synapopbiisiä The Super Wand Dance.

Gandalf (10)

Gandalf-lista ei olisi täydellinen ilman ruotsalaista 70-luvun progebändiä. Gandalfin (10) ainut julkaisu Gandalf on keräilyharvinaisuus: halvin Discogsissa myynnissä oleva lätty (31.5.2018) maksaa 188 euroa. Youtube-uppausten perusteella levylle voi antaa vahvan suosituksen.

Gandalf (11)

Espanjalainen heavy metal -yhtye. Discogsissa yksi julkaisu Demos 1989/1993.

Gandalf (12)

Suomalainen progebändi, jolla kaksi julkaisua, mutta kumpaakaan ei valitettavasti internetsistä löydy. Laittakaa kommenttia tai mailia kolmaskorva@gmail.com, jos tiedätte bändistä jotain!

Gandalf (13)

Soittaa puolalaisessa death metal/grindcore -bändi Wyroczniassa, jossa vaikuttavat myös Ardin (2), Elessar (3), Samhain (15) ja Troll (32). Bändillä yksi kasettijulkaisu vuodelta 1988, jossa kaksi biisiä.

 

//Leo

Esittelyssä Altın Gün ja turkkilaisia 70-luvun psykehelmiä

Hollantilainen Altın Gün julkaisi debyyttialbuminsa aiemmin tänä vuonna. Musiikki ja estetiikka hakevat suoraan vaikutteensa 1960 ja -70-luvun turkkilaisesta psykestä ja folkista. Bändi onkin tarkoituksella kasattu retroprojekti.

Hyvän käsityksen Altın Günin meiningistä saa tästä KEXP-esiintymisestä.

Kun hollantilainen barokkipop-artisti Jacco Gardner oli muutama vuosi sitten kiertueella Turkissa, bändin basisti Jasper Verhulst viehättyi paikallisesta 60- ja 70-luvun musiikista niin paljon, että hän laittoi pystyyn bändiprojektin, joka soittaisi kyseisen aikakauden kaltaista musiikkia.

Verhulst sai mukaan muita Jaccon bändissä soittaneita tyyppejä, ja itse Jacco on miksannut bändin debyytin. Projekti ei kuitenkaan olisi toiminut ilman turkkilaisia muusikoita, joita Verhulst haki ja löysi Facebookin kautta.


Kotipaikka: Amsterdam, Hollanti
Henkinen koti: Turkki
Facebook-tykkääjiä: 9,6k (20.5.2018)
Yhteyksiä artisteihin: Jacco Gardner, Jungle By Night, Mauskovic Dance Band
Diskografia: On LP (2018), Goca Dünya / Kırşehir’in Gülleri 7” (2017)
Aktiivisuus: Bändi kiertueella, Suomen keikkaa ei tiedossa


Ensinäkemällä Altın Gün vaikuttaa liiankin retroilulta, jopa keinotekoiselta. Mutta debyyttialbumille On kannattaa antaa mahdollisuus.

Se on mukiinmenevä yhdistelmä funk-rock-psykedeliaa yhdistettynä turkkilaiseen musiikkiin – aivan kuten ne 60/70-luvun pioneerilevytyksetkin.

on.jpg

Turkki-vibaa levylle tuovat melodiat, kaiutettu turkkilainen laulu ja saz-kielisoitin. Musiikki on tanssittavaa, ja Altın Günin vahvuus on varmasti sen livevedoissa.

Retrobändin taakkana on kuitenkin se, että kuulijan mielenkiinto siirtyy nopeasti alkulähteille. Mitä on se turkkilainen 60- ja 70-luvun musiikki, johon basisti Jasper Verhulst niin kovasti ihastui?

Tässä 10 esimerkkiä aikakauden menosta.

  1. Sevil & Ayla ‎– Bebek

2. Neşe Karaböcek ‎– Yali Yali

3. Barış Manço – Dere Boyu Kavaklar 

4. Erkin Koray ‎– Cemalim

5. Esin Afşar ‎– Sandığımı Açamadım

6. Mazhar Ve Fuat ‎– Adımız Miskindir Bizim

7. Bunalımlar ‎– Bunalım

8. Selda – Ince Ince

9. Selda – Yaylalar

10. Moğollar ‎– Cığrık

 

Turkkilainen psykedelia on täydellinen musatyyli internet-musanörtteilylle, joten lisätietoa aiheesta löytyy varmasti enemmän kuin kukaan jaksaa penkoa.

Nettikohinan seasta löytyy kuitenkin myös selkeämmin paketoitua informaatiota. Tänä keväänä julkaistiin Daniel Spicerin kirjoittama kirja The Turkish Psychedelic Music Explosion: Anadolu Psych (1965-1980). Kirja on vielä lukematta, mutta sen julkaisun tiimoilta Spicer on muun muassa jakanut The Quietukselle Turkki-suosikkejaan ja ollut NTS Radion haastateltavana aiheesta. Näistä on hyvä jatkaa tutustumista Anatolian niemimaan hämyiseen musaan.

//Leo

Uusia musiikkivideoita: Love’n’Joy, Pelagos, RF Shannon

Mertsi esittelee kolme uutta musiikkivideota nousevilta bändeiltä.

Revittelevää indie-psykepopia melkein suljetulla kadulla

Ukrainalainen Love’n’Joy on aivan uusi tuttavuus. Kolmihenkinen psykedeliarockista ja tanssittavasta indie-popista lainaava kiovalaisbändi valmistelee valmistelee debyyttilevynsä julkaisua syksyksi 2018.

Musavideolohkaisu Come Aboutin moniraitaisuus ja vokaalit tuovat mieleen MGMT:n ja etenkin Templesin. Mikä tärkeää kovien verrokkien rinnalla, Anton Pushcarin lauluääni pysyy tarpeeksi hyvin menossa mukana. Ymmärretävästi indie-bändin kädenjälki on hivenen rosoinen, mutta Love’n’Joylla on musavideon perusteella paljonkin potentiaalia indie-psyke-pop-osastolla.

Kunnianhimoisen kappaleen videoon on hyvää pelisilmää osoittaen ripoteltu myös itseironiaa. 70-luvun retrokuoseissa, leoparditakissa ja pitkissä trensseissä tykittävät progejätkät keskellä melkein-suljettua-katua ovat hyvä näky.

Love’n’Joy: https://lovenjoyband.com/home/

Americana-aavikkobluesia Teksasin tapaan

Toisen pitkäsoittonsa pian julkaisevan teksasilaisen RF Shannonin uutuusvideo on visuaalisesti poikkeuksellisen kaunis. Viisihenkisen bändin takana on nokkamies Shane Renfro, jonka kirjoittamaa  tunnelmallista psykehtävää folk-balladia luonnonläheinen video kuvittaa vahvasti – kuin kuuntelija istuisi itse americana-henkisen ranchin takapihalla katsomassa aavikonreunaa ja odottamassa, miten vuodenaika vaihtuu väistämättä seuraavaan.

RF Shannonin Trickster Blues -levyn Euroopan-ennakkotilaukset Fuzz Clubilta.

Äänivirtaa elektronisesta satumaasta

H2Ö 2016 Turussa, viimeisen festarin viimeiset esiintyjät. Kesä on jo pitkällä, ja laskeutunut pimeys saa alueen valotaiteen hehkumaan taiaonmaisesti, kun festarivieraat vaeltavat alueella jo tottunein askelin ihastelemaan illan viimeisiä keikkoja.
Yhtenä yöllisistä artisteista soitti Pelagos pienen, putkimaisen lavan päässä puisten rakennelmien keskellä. Intiimi, erikoinen keikka teki vaikutuksen. Meditatiivinen, elektronisilla ääniefekteillä leikittelevä musiikki oli junnaavaa, mutta pitkien psyke-hypnoosibiisien tämänhetkisestä kaanonista poiketen musiikissa oli myös jotain leikkisän lumoavaa.

Katsoessani porilaisbändin tuoreen River (Proxima Centauri) -musiikkivideon tuon illan tunnelmat palasivat vahvasti mieleen. Bändin jäsenistössä on Circle-taustaa, mutta rouheat heviriffit puuttuvat täysin. Kappale on soljuvaa synteettistä virtaa, kuin soundtrack-musiikkia elokuvaan, jossa ihmismuotoon morfautunut tekoäly löytää inhimillisen tietouden koskemattoman luonnon siimeksestä.

Mielikuvaa vahvistaa musiikkivideon mahtava Lyrics video -tyylinen oivallus ”sanoittaa” myös soitinten ääniä. Voit siis laulaa mukana kitarakomppauksen: ba ba ba  ba ba ba-a-a-a…

Pelagosin Revolve-levy ennakkotilattavissa Svart Recordsilta.

 

// Mertsi