Arvio: Elephant Stone – Hollow (2020)

SPILL ALBUM REVIEW: ELEPHANT STONE - HOLLOW | The Spill Magazine




Kanadalaisyhtye Elephant Stonen nokkamies Rishi Dhir on haastatteluissa maininnut levyhyllynsä kulmakiviin kuuluvan Rushin 2112:n, The Zombiesin Odyssey and Oraclen sekä The Kinksin Arthurin kaltaisia kunnianhimoisia kokonaisuuksia. Elephant Stonen kuudes pitkäsoitto Hollow (2020) onkin kunnianhimoinen konseptialbumi. Fyysisesti kauniin LP-levyn puolet on nimetty The Beginning– ja The Ending -titteleillä.

Hollowia varten bändi siirtyi Fuzz Club -levy-yhtiölle. Liekö Fuzz Club -nokkamies Casper haistanut väkevän levyn olevan tuloillaan?
Hollow on täynnä onnistuneita melodioita ja täyteläisiä kappaleita. Se on laulattava, jammailtava ja hallittu. Konseptilevyjen kiistanalaisessa maailmassa joku voisi sanoa äärimmäisyyksiä kaihtavan levyn olevan riskitön – toisaalta Dhirin linjakas valinta on ollut olla täyttämättä levyään kokeellisuudella tai pörinällä sen itsensä vuoksi. Koneellisia elementtejä on lisätty viime levyihin verrattuna, mutta kevyellä sirottimella.

Psykerockin maailma on täynnä tunnelmanluojia ja kosmisia tutkimusmatkailijoita. Elephant Stonen vahvuus on tehdä laadukkaita, monipuolisia rock-melodioita.

Psykerockin maailma on täynnä tunnelmanluojia ja kosmisia tutkimusmatkailijoita, mutta Elephant Stonen taito on tehdä laadukkaita, monipuolisia rock-melodioita. Niitä Hollow on täynnä: konseptilevyn melodiset johtoajatukset pysyvät yhteennivoutuneina läpi levyn. Kuuntele vaikka I See Youn pop-melodiaa, Fox on the Runin pastoraalista lakeutta tai A-puolen kolmen minuuttikappaleen Darker Time, Darker Space / The Court and Jury / Land of Dead välistä kokonaisuutta.

Myös temaattisesti Hollow pysyy yhtenäisenä: levy on dystooppinenkin sukellus hengettömyyteen ja näköalattomuuteen, joka on ajallemme ominaista tai ainakin aiempaa paremmin tunnistettua.

Guitar-lehden haastattelussa Dhir kertoi ammentaneensa levylle paljon sosiaalisesta mediasta. Twitterin mies näkee inspiraatiotyhjiönä, jossa onttous (hollow) on suurimmillaan. Nimikkokappaleessa lauletaan:

We long to feel more pity
inside this hollow world
Such hollow deeds just only hurt
We lost a real connection,
we raised a false ego
What did we do? What do we know?


Pohjasävy on kuitenkin toiveikas ja positivinen. On selvää, että Dhir itse on harmoonikko ja romantikko, joka ammentaa paljon 60-luvun rock-musiikista. Hollow onkin garage-, proge- ja psykedeliarock-vaikutteinen rocklevy, jota ruokkii uteliaisuus nähdä somesta pursuava ontto tyytymättömyys transformoituvan harmoniaa löytäväksi tutkimusmatkaksi. Näistä eväistä muodostuu toimiva levykokonaisuus.

Olen aina pitänyt bändin nokkamies Rishi Dhirin lauluäänestä, joka tuo mieleeni John Lennonin tai Kevin Parkerin. Mies on myös arvostettu sitaristi, ja tuota Intian lahjaa länsimaiselle psykedelialle kuullaan mukavasti tälläkin levyllä.

//Mertsi

Elephant Stone YouTubessa, Spotifyssä ja Facebookissa

Kosmista korvavaloa kaamokseen: E-Musikgruppe Lux Ohr – Non Plus Ultra

Saksalaiseen kosmisen musiikin traditioon kumartava albumi on täyteläistä syntetisaattorimusiikkia.

Kosmische musik syntyi Berliinissä 60-70-lukujen taitteessa. Toisen maailmansodan kansallisen tragedian jälkeisestä kulttuurityhjiöstä ponnistaneet nuoret saksalaiset muusikot alkoivat luoda aivan omanlaisiaan avaruudellisia syntetisoijateoksia. Tyylilajin ensimmäisinä albumeina voidaan pitää esimerkiksi Tangerine Dreamin Alpha Centauria (1971), jonka kansiteksteissä tiettävästi ensimmäistä kertaa mainitaan kosmische musik. Brittimedia sen sijaan kuvasi Tangerine Dreamia ja muita aikalaisia termillä krautrock (kraut tarkoittaa imartelevasti kaalia), jonka alle oli helppo niputtaa monenlaista uutta saksalaista kokeellista musiikkia. Ja vaikka krautrock jäi elämään, Saksassa tyylisuunnan varhainen julkaisija Ohr-levymerkki käytti nimenomaan kosmische musikia kuvaamaan julkaisemiensa artistien musaa.

Tähän kosmisen musiikin jatkumoon kuuluu turkulainen E-Musikgruppe Lux Ohr. Tammikuussa ilmestynyt Non Plus Ultra on vuonna 2008 perustetun elektronisen musiikin yhtyeen kolmas albumi. Bändin muodostavat Ismo Virta, Pertti Grönholm ja Kimi Kärki. Levyä on ollut tekemässä myös Jaakko Penttinen, joka on sittemmin jättäytynyt pois. Olemme aikaisemmin soittaneet bändin mainiota singleä Jenseits Der Mauer Des Schlafes mixtapellamme #9: Afternoon trip to Delta Aquarii.

Non Plus Ultra luottaa konkreettisestikin saksalaisten esikuviensa osaamiseen, sillä levyn on masteroinut Joachim Ehrig, joka tunnetaan 70-luvun skenestä Grobschnittin rumpalina ja sooloistaan Erocina.

Instrumentaalinen Non Plus Ultra on soundeiltaan täyteläinen, jota kuvastaa hyvin Kimmo Pietilän tekemä kupliva kemiallinen kansitaide vahvoine väreineen. Kappaleet koukuttavat jo ensikuuntelulla. Levyn paksua äänimattoa luovat hypnoottiset arpeggiokulut, rytmikäs pulputus, kimaltelevat soinnut ja aika ajoin synteettiset kuohut. Näiden päälle on loihdittu ilahduttavan paljon melodioita ja sooloja — myös kitaralla, jonka käytöstä hyvänä esikerkkinä levyn ehdottomiin helmiin kuuluva Der ewige Wanderer, jossa on lisäksi vahva rooli perkussioilla. Mittaa albumilla on kahdeksan biisiä ja 80 minuuttia, mikä tuntuu sopivalta kestolta. Biisit ehtivät rakentua rauhassa.

E-Musikgruppe Lux Ohr on perinnetietoinen, sillä esimerkiksi bändin nimi ja biisit ovat saksankielisiä. Liekö Ohr (joka tarkoittaa korvaa) bändin nimessä silmänisku legendaariseen Ohr-lafkaan. Kolmas korvassa luonnollisesti arvostamme nimivalintaa.

Perinteen tunteminen ei kuitenkaan mene mälsän retroilun puolelle, tai ainakin kaltaiselleni kosmisen musiikin amatöörille E-Musikgruppe Lux Ohrin sykkivä levy tuo ripauksen kosmista korvavaloa pimeään helmikuiseen aika-avaruuteen.

//Leo

Levyesittely: Space Renegades – Teeth (2019)

Kotimainen Space Renegades on ollut aiemmin blogimme sivuilla musiikkivideospesiaalissa, kun yhtyeen basisti graafikko-ohjaaja Ili Marttinen jakoi vinkkinsä psykedeelisten musiikkivideoiden tekoon. Nyt arviossa on bändin toinen pitkäsoitto Teeth (joka julkaistiin jo viime vuoden puolella ja jonka arvioinnin viivästyksessä voitte syyttää allekirjoittanutta).


Avausraita The Beast henkii kraut-biittiä, mutta rakenne revitään auki laulumelodioilla ja indierockahtavalla kertosäkeellä. Aaltoileva synakuvio taustalla toimii toistuvana elementtinä läpi moniosaisen kappaleen. Samalla linjalla jatkaa Erkilles, jonka mukavasti hyräiltävä kertosäe luo kontrastin muulle vähemmän profikkaille osuuksille.

Kahden avauskappaleen yksityiskohdissa huomaa tarkan tuotannon, johon on pyritty läpi levyn. Soitossa on paljon yksityiskohtia ja instrumenttivalintoja, joista levyn kunnianhimoinen ja progressiivinen rakenne tekee toisinaan jopa vaikeasti bongattavia. Väri vaihtelee aurinkoisen harmonian ja epäsymmetrisen progepsyken sävyissä.

Sinkku Summer Destroyer on levyn kenties kunnianhimoisin biisi. Kertosäkeessä maalaillaan pastoraalista maisemaa, mutta säkeistöt ovat hitusen doomahtavan riffin kehystämää askellusta. Soolo-osuus on silkkaa tajunnanpyörrettä ja synamagiaa. Sadness in the Snowfall’s Sound on paljoudessaan sellainen, joka sopisi vaikka Von Hertzen Brothersin Love Remains the Same –levyn miksauskoneiston pyörteisiin.

Space Renegades haastaa klassisen psykerockin tottumuksia korkeilla lauluäänillä ja junnauksen pysäyttävillä progerock-elementeillä. Se toimii paikoitellen mukavasti, vaikka omiin korviini vokalisti Janne Frimanin vokaalit toimivatkin parhaimmillaan keskinuotissa. Lienevätkö kyseessä vain omat tunkkaiset tottumukseni?

Jutun alussa mainittu Ili Marttinen ohjasi Royal Funeral -ralliin jälleen todella näyttävän musiikkivideon. Oiva seppä siinä.

Space Renegades Facebookissa
Teeth Levykauppa Äxässä

//Mertsi

PSYCHEDELIC TIME TRAVEL: well-aged psych oldies from the past

While we usually trace new psychedelic music, we also want to bring out interesting old music that has inspired contemporary artists. It is a pleasure to tell that our fourth Spotify playlist PSYCHEDELIC TIME TRAVEL focuses exclusively on digging up well-aged tracks from the past.

The list is continuous. At first, it contains ten songs, LP-length of music, mostly from the late-60s. We sort the list manually by release year, so if you want to see the chronological order of the songs, keep the list in default order. Hope you like it!

Here are three picks from the list by Leo:

The Animated Egg – Sock it my Way
Instrumental with heavy guitar and groovy drums from this studio band that only recorded one album released in 1969.

The Cyrkle – The Visit (She Was Here)
”About as close to perfect as a psychedelic pop song from 1967 gets. Simply beautiful.” I can agree with that Discogs comment.

Bongwater – The Drum
I highly recommend to familiarize yourself with this weird New York duo that was active from the late-80s ’til early-90s.

Our previous playlists

FRESH PSYCHEDELIA – 100 picks of the most exciting _new_ psychedelic releases

COSMIC CREATIVE – enhance your concentration in a swirl of instrumental kraut flow

LATE NIGHT RITUALS – opiating cosmic love for late night atmosphere in dim lights


Band in main photo is Bongwater

Best psych albums of 2019

As Leo is focused on our next Spotify theme playlist, Mertsi chose his top psychedelic albums, gigs and curiosities of the fine year 2019. Thanks to all great bands, psych festivals (especially Manse Psych Fest and Helsinki Psych Fest) and fellow bloggers from this year!

Mertsi’s best psychedelic albums – top 10 (in random order)

10 000 Russos – Kompromat
Incredibly powerful, machine-like yet vivid display of cold war kraut, as I took the liberty to call it in my review and interview of this brilliant Portugese trio.

Vanishing Twin – The Age of Immunology
This masterpiece takes you afar, mesmerizing with a spectrum of music styles all the way from French avant-garde to groovy soul psych and fairy tale -like spoken word, each mastered by this skillful group. I got to see Vanishing Twin in my home town Turku’s Ilmiö Fest, but the 40-degree heat at the venue seemed to take some toll on them. Still, one of my favourite records. Read my album review here.

Weyes Blood – Titanic Rising
I don’t care how psychedelic this is or isn’t (it isn’t), but this rich, beautiful, strong album with progressive and classic pop elements deserves to be on every list I could make about 2019. Lead vocalist Natalie Laura Mering is out of this world.


Various – Reverb Conspiracy Vol Six
This compilation introduced me to so many bands around the world I wasn’t familiar with (including Frankie and the Witch Fingers, Nice Biscuit and Julia Robert), while celebrating currently strong names like Nest Egg and Psychic Lemon.

Various – Self Discovery for Social Survival
This summery and colourful soundtrack was created as a collaboration of psych musicians, film-makers and surfers. Dungen warms up the beach folk and Peaking Lights leads the evening party, to name some bands involved. Read my article about the record here.

Psychic Bloom – Mysterious Temple
I found this band recently and instantly felled in love with its classical neo-psych [sic] sounds. This band gives it touch to international psychedelia from Tehran, Iran, but the songs stand brilliantly on their feet even without this empowering fact.

Ghost Funk Orchestra – A Song for Paul
Groovy, dancing psychedelic funk with fuzzy and mysterious, retro-ish sounds – gotta love it. Walk like a Mother Fucker for me is one of the tracks of the year.

YĪN YĪN – The Rabbit That Hunts Tigers
Speaking of dance music, this psychedelic funk band from Switzerland nailed it as well. Oriental influences such as Thai guitar work sweetly in the band’s cosmic groove.

K-X-P – IV
The Finnish kraut-psych-electronic-ambient group returned with a bang – and a beat, for the orchestra include a drummer contrary to the album’s predecessor. IV only consist of three songs, two mega-long ones and a shorter piece, and they are all powerfully hypnotic.

Centrum – För Meditation
This is a calming, intensively psychedelic record, skillfully controlled and meditating from the first sound to last. As we very well know in Finland, Swedes are great in everything and psych rock is not an exception.

Bonus Categories


Best Gig: Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB at Logomo
Seeing Kingston Wall, for me the greatest psychedelic band in Finland of all times, with it’s two living members combined with Von Hertzen Brothers, was a dream come true. I was just a kid when the band was in prime and its front man Petri Walli still around.


Best psychedelic single: All Them Witches – 1×1
As you read the list to the very end, you’ll find some adrenaline useful.

Haastattelu ja levyarvio: 10 000 Russos – Kompromat

Portugalilainen 10 000 Russos julkaisi hiljattain kolmannen pitkäsoittonsa Kompromatin Fuzz Clubin kautta. Hypnoottisen mollivoittoinen, dystooppisen manipuloitu äänikuva on kerännyt kehuvia arvioita, ja bändistä on kuoriutunut vähäeleisyydessään vakuuttavan intensiivinen liveyhtye.

Yhtyeen kylmä sota -krautin takana ovat João Pimentan konemainen rumputyö ja lauluääni, hillittömän efektiviritelmän ääreen keikalla kumartelevan kitaristi Pedro Pestanan petomaiset kaiut ja kenties hurjimpana André Couton kirjaimellisesti armoton bassotyöskentely.


Jututimme yhtyeen kitaristia Pestanaa.

Mistä kolmannessa albumissanne on kyse?

”Kuten aiemmatkin levymme, Kompromat sai alkunsa jameista, joiden päälle rakensimme kappaleet.
Sana kompromat on KGB-slangia ja viittaa toiselle vahingollisen materiaalin hallussapitoon, jota voidaan hyödyntää vaikka kiristykseen. Nyt sosiaalisen median aikakaudella kaikki myöntyvät yksityisyydensä rikkomiseen, haluavat sitä tai eivät.”

Kompromat on saanut kehuvia arvioita. Levyä lienee seurannut kiireinen keikkasyksy?

”Kiireistä on todellakin ollut. Tänään [marraskuun lopulla] päätämme Euroopan-kiertueemme Madridiin. Sitä ennen kiersimme Meksikoa kuukauden verran Tajakin, Camedorin ja Sei Stillin kaltaisen bändien kanssa. Hieno maa ja kiertue!”

”Kompromatin pääosissa ovat groove ja kiihko. Muu on maisemointia.”

Kompromatin äänimaailma on synkkä, toivotonkin. Siinä on kuitenkin väkevää elinvoimaa ja pysäyttämättömyyden tuntua.

”Jep, Kompromat on tuhdimpi ja ”lihaksikkaampi” kuin Distress Distress -levy (2017), joka oli soinniltaan terävämpi. Molemmissa on toki puhtoiset ja rosoiset puolensa. Kompromatin pääosassa ovat groove ja kiihko. Muu on maisemointia. Minusta levy on tekemistämme tietyllä tavalla ylentävin.”

Millaisia vaikutteita teillä on? Jos en ole väärässä, 11-minuuttisen It Grows Under -avausraidan kieroutuneessa hypnoosissa on kuultavissa viitteitä paitsi krautista, psykestä ja coldwavesta, jopa synkästä teknosta.

”Et ole laisinkaan väärässä. Tuollaiseen maailmaan musiikkimme ajautuu usein. Taustamme soittajina ovat erilaiset, ja lopputulos on niiden kaikkien yhdistelmä.”

Voitteko lopuksi vinkata hyviä bändejä lukijoillemme?

Toki, aiemmin mainitsemieni Tajakin, Camedorin and Sei Stillin lisäksi kannattaa tutustua meksikocityläisen Hole Records -levy-yhtiön tarjontaan. Portugalilainen Sereias on aivan helvetin väkevä.”

Arvio: 10 000 Russos – Kompromat (2019)

10 000 Russos ei todellakaan musisoi mitään 60-luvun perinteille kumartavaa kukkapsykeä, vaan synkkää, säksättävää ja junnaavaa panssarivaunu-krautia. Silti sen ydin on hypnoottinen, konemaisuudessaan sakean psykedeelinen.

KGB:n lanseeraaman informaatiosodan kiristystekniikan mukaan nimetty Kompromat sopisi taustamusiikiksi rinnakkaistodellisuuteen, jossa kylmän sodan uhkakuvat toteutuivat ja sateisen maailman peitti kaasunaamaripartiot ja graffitoituija betoniseiniä vasten tuomioitaan toteuttava kenttäoikeus. The frontier has been traced, todetaan Runnin’ Escapin’ -kappaleessa, ja siltä kuulostaakin.

Kompromat on portugalilaisbändin levyistä ehkä telaketjumaisin ja teknovaikutteisin. Pedro Pestanan kitarariffit ovat konemaisia ja täsmällisiä, kehystäen solisti-rumpali João Pimentan vaikuttavan vähäeleistä sanelua iskuntarkasti kuin morsekoodi. André Couto on takonut jokaisen biisin ytimeen lujan bassoriffin. Esimerkiksi It Grows Under -järkäle tuo mieleen Kingston Wallin Stuldt Håjt -sekoilun virnistävän bassokuvion todella paljon pimeämmän, dystopiateorioihin flipanneen serkun.

Levyn kenties väkevimmän kappaleen Quite a Charaden sirkkelimäinen kitarointi säröineen ja kaikuineen tuo mieleen sulkeutuvan ydinsuojan hälytykset, ja muutenkin trion konemainen soitto on huipussaan. Koneista ei kuitenkaan ole kyse, vaan ihmisistä, paitsi itse musiikissa, soinneissa maailmasta jossa ihmiset ovat rattaita, eksyksissä tai pulassa. Silloin tällöin Kompromatin kappaleissa ujeltava ääni tai avaruuspulputus kohoaa iskujen välistä kuin ydintuhon jälkeinen pyörremyrsky.

Silti mikään pahan mielen levy Kompromat ei ole. Päin vastoin, siinä voi nähdä elinvoimaa ja rohkeutta maalata synkkiä maailmoja koukuttaviksi jytinöiksi. 10 000 Russos on aito, keskittynyt ja kompromissiton yhtye, jonka kokeellista dystopia-krautia rakastaa tai sitten ei.

Varmaa on kuitenkin se, että yhtyeen taito sitoa kraut-junnauksista osiaan vahvempia kokonaisuuksia on huippuluokkaa. Pitkätkin kappaleet kestävät kuuntelua ja kuuntelukertoja. Siitäkin huolimatta, että tässä ei liikuta kukkaniittyjen vaan siviilirakenteisten vastarintamiinojen maailmassa – tai juuri sen takia. Kompromat on ajankohtainen ja elinvoimainen. Enkä valitettavasti puhu vain levystä.

//Mertsi

Bändin kuva: Andre Peixoto

KOLMAS KORVA playlists: Autumn updates

FRESH PSYCHEDELIA is all about brand new 100 psychedelic tracks from recent singles and LPs, COSMIC CREATIVE is your instrumental soundtrack for deep focus, and LATE NIGHT RITUALS is a bewitching playlist full of deep psychedelia perfect for candle-lit atmosphere.

Here’s the new bands we’ve been adding to the lists during the last months. Be sure to follow the playlists for your daily dose of great psychedelic music!
Best, Mertsi & Leo

AUTUMN ADDITIONS, FRESH PSYCHEDELIA: All Them Witches, Garcia Peoples, 10 000 Russos, Ufomammut, Pharaoh Overlord, Psychic Lemon, Lumerians, Kendra Amalie, Julie’s Haircut, Moon Duo, Triptides, Alber Jupiter, Ghost Funk Orchestra, Thee Oh Sees, The Janitors, Kadavar, HOLY, The Vacant Lots, Pink Chameleons, Rancho Relaxo, Rev Rev Rev, The GOASTT, Sugar Candy Mountain, Allah-Las and more…

AUTUMN ADDITIONS, COSMIC CREATIVE: Acid House Ragas, Curses, Föllakzoid, Minami Deutsch, K-X-P L’éclair and Carlton Melton.

AUTUMN ADDITIONS, LATE NIGHT RITUALS: Julie’s Haircut, Utopia Strong, Curses, DOPE LEMON, Steeple Remove, JuJu & Amy Denio, The Quiet Temple & Moon Duo, Maatlander, Fantasmes and Centrum.