FRESH PSYCHEDELIA: Update #13

Black Helium Steve Gullick

Hello again dear people, we’ve added dozens of new songs to our FRESH PSYCHEDELIA Spotify playlist since the last update article. Check out great new tunes from Thom YorkeKikagaku MoyoPigs Pigs Pigs Pigs Pigs Pigs PigsMedicine Boy, Black Helium, Holy Monitor, Primitive Air, Kiki Pau, Lorelle Meets The Obsolete, Throw Down Bones, Love’n’joy, Red Lama, The KVB, Domboshawa and Causa Sui.

 Pic: Black Helium by Steve Gullick

Subscribe to the playlist and enjoy psychedelic treasures while they are still hot from traveling through the atmosphere! 

Mainokset

Promoottorit: Anthony Chalmers / Baba Yaga’s Hut

For English readers: Anthony Chalmers is a London-based promoter who runs Baba Yaga’s Hut. Read the interview in English here.

Yli kahdeksan miljoonan asukkaan Lontoossa ei ole kiinnostavista konserteista pulaa. Vaikka keikkoja ja keikkapaikkoja on paljon, monet kiinnostavat iltamat ovat samojen tahojen järjestämiä. Yksi näistä marginaalipaskan walluvalpioista on Anthony Chalmers, työteliäs lontoolainen promoottori ja radio-dj.

Chalmers pyörittää Baba Yaga’s Hut -nimistä ohjelmatoimistoa.

Baba Yaga’s Hutilla on monta keikkaa viikossa eri lokaatioissa. Lisäksi se järjestää vuosittain kaksipäiväisen Raw Power -festarin, jonka pääesiintyjinä olivat tänä vuonna Godflesh ja Circle.

Itse en tiedä keikkojen järjestämisestä mitään, ja olikin yllättävää kuulla, että Chalmers pyörittää koko puljua yksin. Promoottorin hommat ovat olleet hänelle leipätyö reilut kymmenen vuotta.

Kooste vuoden 2018 Raw Powerista.

Baba Yaga’s Hut ei keskity mihinkään tiettyyn genreen tai musiikkityyliin. Löyhästi voisi sanoa, että sen buukkaamat artistit soittavat psykedeelistä, raskasta, elektronista ja kokeellista musiikkia.

Chalmersin järjestämien keikkojen kautta olen tutustunut muun muassa hollantilaiseen Spill Gold -trioon. Bändin tiheät kompit, huumaava laulu, kaiutetut kitarat ja synalinjat hurmasivat intiimillä maanantai-illan ilmaiskeikalla Shacklewell Arms -pubissa.

Jututimme Chalmersia hänen työstään promoottorina suurkaupungissa. Lue haastattelu alta.

Anthony Chalmers
Anthony Chalmers

Leo / Kolmas korva:

Miten, milloin ja miksi Baba Yaga’s Hut (BYH) alkoi järjestämään keikkoja Lontoossa?

Anthony Chalmers:

Corsica Studiosin (klubi kaakkois-Lontoossa) omistaja Adrian Jones perusti BYH:n yksitoista vuotta sitten. Sen oli tarkoitus järjestää iltoja Corsicaan. Aloin pyörittää BYH:ia noin neljä-viisi vuotta sitten. Hommat on totisesti laajenneet Corsican ulkopuolelle sittemmin, vaikka se on toki edelleen kotimme.

KK:

Miten kuvailisit normaalia päivääsi promoottorina? Mitä teet niin sanotusti yhdeksästä viiteen?

AC:

Paljon maileihin vastaamista, paljon sosiaalista mediaa, paljon musiikin kuuntelua! Noin parina iltana viikossa keikka. Lisäksi teen Independent Music -podcastia sekä kahta radio-ohjelmaa: Resonance FM:lle viikoittain, NTS Radiolle kuukausittain. Aiemmin tein paljon dj-keikkoja baareissa ja klubeilla, mutta nykyään harvemmin.

KK:

Monet kiinnostavat artistit eivät koskaan soita Suomessa. En tiedä miksi näin on. Mitkä asiat mielestäsi vaikuttavat eniten siihen, että saat buukattua esiintyjät, jotka haluat?

AC:

Selkeästi vain tarvitsette promoottoreita tuomaan niitä! Sun pitäisi tehdä se 🙂 Hyvä maine yleisön, artistien ja keikkavälittäjien silmissä on kaikista tärkeintä.

KK:

Haluatko promota tulevia keikkojasi, joista olet erityisen innostunut? Lukijamme tuskin pääsevät niille, mutta he voivat pitää silmällä, jos/kun kyseiset bändit tulevat keikalle Suomeen.

AC:

Tänä perjantaina esiintyy David Thomas Broughton, jonka suuri fani olen. Olemme tunteneet kymmenen vuotta, mutta en ole koskaan buukannut häntä. Siksi olen tosi innoissani.

Lauantaina Esben & the Witchiä on lämppäämässä Hilary Woods. Hänen albuminsa Colt on ehkä vuoden eniten kuuntelemani levy.

Ensi torstaina Corsicassa soittaa The Field. Keikka on loppuunmyyty, mikä on hienoa. Julkaisen ensi vuoden Raw Power -festarin ensimmäiset esiintyjät ensi viikolla, mikä on aina yksi vuoden parhaista päivistä.

KK:

Muita vinkkejä, suosituksia tai terveisiä tulevaisuuden promoottoreille?

AC:

Tee duunia sellaisen musiikin parissa, johon sinulla on intohimoa.

Välitä artisteista — elantosi on kiinni siitä, että ihmiset tulevat katsomaan heitä. Artistit ovat ylivoimaisesti tärkein juttu, ja he muistavat, kun heitä kohdellaan hyvin.

Vastaa sähköposteihin nopeasti. Oikeasti, se antoi minulle maineen pätevänä promoottorina. Olin ainoa, joka vastasi viesteihin.

English version (full interview)

1. For the start, who is behind Baba Yaga’s Hut?

It’s just me (Anthony Chalmers) who runs everything at BYH & Raw Power.

2. How, when, and why Baba Yaga’s Hut started organizing gigs in London?

BYH was started by Adrian Jones the owner of Corsica Studios for his in house promotes around 11 years ago. I started running BYH for him around 4, 5 years ago and things have really expanded outside of Corsica since then. Although it’s still our home for sure.

3. How professional promoter you are? Does it make your living or is it more like a hobby?

I’v been full time as a promoter now for over 10 years!

4. Your events are located in different venues. How much do you co-operate with the venues, and what kind of deals do you have with them (no need to talk about money and such but in general)?

Not really sure how to reply to this one. I have worked with most venues in London so we all know each other and when I have a gig that I think fits a particular venue I get in touch and sort some dates.

5. How do you keep yourself updated of all the new interesting artists? And how do you choose who is going to play where?

Luckily the more you do it the wider your contacts are and you have a lot of repeat acts, labels that I work with, booking agents that I always work with. But I still listen to all the submissions. Lots of recommendations from other acts that I book for certain.

6. At least in Shacklewell Arms you have some free gigs. I was wondering, how do you cover all the expenses, when, lets say, 4-member band from abroad is playing there?

The venue gives us a fixed budget.

7. How would you describe your normal day as a promoter? What do you do from “nine to five”, so to speak?

Lots of answering emails, lots of social media stuff, lots of listening to music! Then a show in the evening twice a week on average. I also do a weekly podcast called the Independent Music Podcast, weekly radio show on Resonance FM and a monthly show on NTS Radio so a lot of that too.

I used to DJ a lot in bars / clubs but I don’t do so much of that anymore.

8. Many interesting artists never play in Finland. I don’t know why. What do you think are the most important things to get the artists you want to see?

Just need promoters to bring them over clearly! You should do it 🙂

Building up a good name for yourself with audience, artists and agents is the most important.

9. Would you like to promote some upcoming gigs that you are very excited about? Probably our Finnish readers won’t be able to join, but they can keep an eye on if those bands come to Finland.

This Friday I have David Thomas Broughton who I’m a huge fan of. Although we have known each other for a decade I have never booked him before so that’s really exciting. On Saturday I have Hilary Woods supporting Esben & the Witch. Her album Colt is maybe my most listened too of the year.

On Thursday after we have The Field at Corsica which is sold out so that’s nice. Got first announcements for our festival Raw Power coming next week too which is always one of my favourite days of the year.

10. Any other tips, recommendations or greetings for wannabe-promoters?

Work with music that your passionate about.

Really give it a shit about your artists, you are making your living by people coming to see them. They are the most important thing by a mile and remember when people treat them well.

Reply to emails reasonably fast. I swear for years people just thought I was really competent because I was the only person getting back to people.

Think that’s it!

babayagashut.com/
facebook.com/babayagashut
twitter.com/byhut

Saavuttamattomat psykehelmet: Winha – Higher Than Love

Madventures-sarja, ja etenkin sen toinen tuotantokausi, oli vallankumouksellisen hyvää matkailuohjelmaa. Kulttimaineeseen nousivat myös sarjan musavalinnat, jotka ihastuttivat kaudesta toiseen niin maailmanmusiikilla ja osuvilla poiminnoilla suomalaisesta ug-tarjonnasta. Madventuresin biisilistoja on jaettu foorumeilla  Suomi24:ssä vuonna 2005 ja 2010Muusikoiden.netissä 2011 ja Ylilaudassa 2014-2018, vain harvoja mainitakseni. Lisäksi keskustelua voi bongata melko varmasti jokaisesta Madventuresin YouTube-klipistä, jossa vain soi musaa.

Itsekin olen monia sarjan kappaleita aikanaan fiilistellyt. Yksi kappale on kuitenkin ollut erityisasemassa.

Jo yli kymmenen vuotta sitten etsin Madventures-sarjan Saigon-jaksoa ja Rikun Ilmestyskirja. Nyt -tribuuttikohtaa täydellisesti säestävää psykedeelistä rock-kappaletta. Sen huuruisten urkujen kutsu jäi mieleeni, kun katsoin Madventuresia vanhasta kunnon lineaarisesta televisiosta joskus 2005-2007 tienoilla.

Hiljalleen YouTube ja some ylestyivät, ja 9 vuotta sitten YouTuben kommenttikentässä sain muiden kyselijöiden tavoin puolikkaan ratkaisun haravointiin: joku tiesi kertoa, että kappale oli helsinkiläisen vuosina 1988-2001 toimineen Winha-yhtyeen biisi Higher Than Love. Se on yksi sarjassa kuultuja Winhan kappaleita bändin julkaisemattomalta levyltä Sketches. (Joitakin Winhan Audiosexual Experience- (1998) ja Important-levyjä (2001) löytyy CD:nä Discogista.)

Tällä videolla joku on leikannut Saigon-kohtauksesta ja Madventuresin DVD-valikosta kappaleen allaolevaan videon niin kokonaiseksi kuin sunkin mahdollista.
Ja hyvältähän se kuulostaa.

Keskustelu Higher Than Lovesta ja ilmeistä kulttimainetta nauttivasta Winhasta syttyy sosiaalisessa mediassa tasaisin väliajoin. Ylläolevan videon kommenttikentässä on tuorein keskustelu vain vuoden sisältä, ja siellä sanotaan muun muassa näin:

”ikävä kyllä [eräs henkilö] näitä lupaili kolme vuotta sitten eikä vieläkään julkastu :S”

”Joo mäki oon tässä jo monta helvetin vuotta seuraillu keskusteluja näistä, mut ei mitään tapahdu. 😀 kohta pitää oikeesti rupee uhkailemaa.”

Mutta myös näin:

”Winha: Scetches from a Trainwreck julkaistaan syksyllä 2018 (Pretzl Beats)
1.Devil in me
2. Satisfied mind
3. Non-stop music
4. One size fits all
5. Shot of love (band version)
6. Games we play
7. Somethings
8. Corrina
9. Lookin’ out
10. Higher than Love
11. Shot of love (solo version)”

Viimeisin ennustus Winhan Sketches-paluulevylle ajoittuisi siis tähän syksyyn, ja levyllä olisi myös himoittu Higher Than Love -biisi. Mitään tietoa Google ei kuitenkaan anna kommentissa vihjatuilla hakusanoilla.

Ehkä ympyrä sulkeutuu, ehkä ei. Vuotta on aika vähän jäljellä…

Toistaiseksi taidan jatkaa varmuuden vuoksi Madventuresin Saigon-videon kommenttiketjun tsekkaamista kerran vuodessa, jotta unelma Higher Than Loven soittamisesta omalla levysoittimellani elää. Sen toteutuessa lupaan laittaa biisin soimaan ja korkata vietnamilaisen oluen Madventuresin, muistojen ja lannistumattoman musanetsijäyhteisön kunniaksi.

//Mertsi

Onko sinulla tietoa Winha-yhtyeen huhutusta levystä tai versiota Higher Than Love -kappaleesta? Ota yhteyttä Kolmas korvaan mailitse: kolmaskorva@gmail.com

Juttua muokattu: Lisätty tietoa Winhan diskografiasta ja täsmennetty tietoa kahden ensimmäisen levyn saatavuudesta. Lisätty hakasulkeet YouTube-kommentissa mainitun henkilön yhteyteen.

 

Arvio: Kiki Pau – Hiisi (2018)

arviokorvat_4_tahtea

Let’s pack our things and leave the city,
the air is getting thick to breath.”

Kiki Paun uutuuslevy Hiisi alkaa kirjaimellisesti kutsulla metsän keskelle, luonnon harmoniaan.

Yhtye hyppäsi kansanmusiikkivaikutteilla höystettyyn psykedelia-folkrockiinsa levyllä Pines (2013). Hiisi hurmaa samanhenkisillä progressiviisilla ja leikkisillä elementillään, mutta levyt eroavat raikkaasti toisistaan, kenties vuosien kypsyttelyn tuloksena.

Kiki Pau Hiisi

Hiisi on albumi, joka johdattaa kappale kerrallaan syvemmälle siimekseen, kapenevaa muttei koskaan katoavaa polkua pitkin.

Sama ulottuvuus koskee levyllä jatkuvasti kasvavaa psykedeelisyyttä. Kun sointuvat avausraidat Leaves ja Sarkofagi [jonka pidemmästä versiosta linkki tekstin lopussa] vielä johdattelevat mukaansa –jälkimmäinen tosin jo naturalistista ykseyttä pilke silmäkulmassa runoillen – alkaa Hiisi, Pt. 1 painaa varovasti kraut-poljinta. Akustisempi harmonia saa rinnalleen hypnoottisen poljennon ja avaruudellisia äänimaailmoja.

Hiisi, Pt. 2:n keinuva alku tuokin sitten mieleen jo Saimaan progressiivisen paljouden. Mutta siinä vaiheessa kun edellämainittu olisi aloittanut kuoro-osuudet ja näppärästi vuorottelevat soolot, Hiisi, Pt. 2 kasvaa muuttumattoman temponsa ympärille kuin vuosikausia korkeuksiin nouseva tammi, jonka kasvu on tallennettu kahdeksanminuuttiseksi timelapse-videoksi.

Seeds on ihanilla jousisovituksilla höystetty monipolvinen progekappale, jonka raukeasta alkusoitosta matkataan Pink Floydia muistuttavasta jyhkeästä jamittelusta toiseen. Ja kolmanteen. Lopussa lavalle palaa alun mietteliäs jouheva viulu, joka nyt laulaa revittelevien kitaroiden kanssa suorastaan eeppiset aariat. Folkahtavissa jousimelodioissa kuulee sukusieluisuutta Pinesin kekseliäille munniharppu-jamiosuuksille.

Kookas Seeds on mestarillinen kappale, jonka myötä levy päättyy juuri niin kuin pitääkin: kuin äkisti tien reunaan päättyvä aarnimetsä. Viimeinen sointu vain karkaa tuuleen.  Musiikki loppuu. Silmät rävähtävät auki.

Instrumentaalivetoista proge-psykedeliaa levytetään paljon, mutta hyvin harva albumi on rakenteeltaan niin vetävä kuin Hiisi. 40-minuuttisen levyn jaksotuksessa on jotain, joka upottavuudessaan saa sen tuntumaan 15-minuuttiselta, sikäli kun sen pyörteenomaista vetovoimaa voi mitata aikayksiköissä.

Hiisi tarkoitti ennen muinoin pyhää metsälehtoa. Myös Kiki Paun Hiisi hengittää kuin metsä: se on samaan aikaan villi ja arvaamaton, samaan aikaan kaunis ja turvallinen, toisin kuin niin paljon ihmisen rakentamasta.

//Mertsi

Kiki Pau Bandcampissa
Levyjulkkarit 14.12. Helsingin Kutosella

Edit 19.11. Sarkofagi-biisistä on julkaistu pidempi versio, jonka voit nauttia täältä:

https://open.spotify.com/embed/track/7vXq98zf7Gwo53s80Ham5E

Kolmas Korva Mixtape #13: Summer’s Gone

Leon viimeaikaisia suosikkeja 70-luvun alun jazz-krautrockista ja okkultistisesta bluesista tänä vuonna ilmestyneisiin melankolisiin balladeihin ja utuisiin houseträkkeihin.

Biisilista

Missus Beastly – Geisha
Spirit – Gramophone Man
Piero Umiliani – Nostalgia
Connan Mockasin – Con Conn Was Impatient
Warmduscher – Summertime Tears
Jukka Nousiainen – Alkusoittoa
Stone Axe – Slave of Fear
Death In June – The Guilty Have No Pride
Yves Simon – Raconte toi
Bruxas – Sirocco (Club Version)
Talaboman – The Ghosts Hood

Poiminnat

Vain yhden seiskatuumaisen julkaissut houstonilaispoppoo Stone Axe. Laulaja Pete Bailey kuulostaa tässä hämmästyttävän paljon Ozzy Osbournelta. Samat tyypit ovat kuitenkin tehneet pari levyä Josefuksena ennen Stone Axe -sinkkua.

Slave of Fearin on uudelleenjulkaissut arkistoja kaiveleva levymerkki Numero Group kokoelmallaan Warfaring Strangers: Darkscorch Canticles, johon on kerätty okkultismista, Sabbathista ja Zeppelinistä vaikutteita imeneitä pieniä jenkkiläisiä 70-luvun bluesbändejä.

Numero Groupin katalogi on muutenkin tutustumisen arvoinen.

Vastapainoksi 70-luvun alun proto-doomille: englantilaisen Warmduscherin melankolinen balladi Summertime Tears kesäkuussa ilmestyneeltä Whale Cityltä. (Itse biisi alkaa alun sekoilun jälkeen noin minuutin kohdalla.)

Julkaisemme joka kuukausi mixtapen eri teemalla. Aiemmat miksaukset löytyvät Mixcloudista.

Videotimantteja maailmalta: Medistation, The Underground Youth, Throw Down Bones, ym.

Esittelyssä tuoreita psykedeelisia musiikkivideoita varsin vaihtelevissa väreissä. Toivottavasti kaikille löytyy jotakin.
//Mertsi

Pigs Pigs Pigs Pigs Pigs Pigs Pigs – GNT

Newcastlelaisbändin King of Cowards -levyn avausraita GNT räjäyttää holvin oven ja huvikseen vielä sen sisustankin. Lujatekoisen sludge/stoner-rallin visualisoi häiriintynyt video.

 

The Underground Youth – Fill the Void

TUY:ta voi entistä lämpimämmin suositella post-punkin, garagen ja psykedelian ystäville. Fill the Void on kova biisi, vaikka video käykin ripauksen yksitoikkoiseksi.

 

Throw Down Bones – Golovkin

Kokeellisen elektronisen musiikin taitajaduo Throw Down Bones on vaihtanut hypnoottisen coldwave-biitin intensiiviseen, indstural tekno -henkiseen reivipsykeen. Epilepsiavaroitus.

 

The Soft Moon – Like A Father (Imperial Black Unit Remix)

Jatketaan koneellisemman ilmaisun parissa. The Soft Moonin teollisen kolkko kraut tekno saavutti tähänastisen huippunsa Criminal-levyllä helmikuussa. Imperial Black Unit on yksi levyn 12-tuumaisen remix-version tulkitsjoista. Sanoitukset ovat yhtä intensiiviset kuin biisi: This hate is a problem / You’re the ghost of my problem.

Medistation – Pool of Blood

Medistation julkaisi kivan debyytti-EP:n aiemmin tänä vuonna. Tuore musavideolohkaisu on laadukasta, perinteisempää neo-psykedeliarockia, jota kuuntelee ja katsoo mielellään.

Bändi- ja levyesittely: Seli Seli – Satunnainen kokoelma soluja (2018)

Seli Seli on oululainen vuonna 2013 perustettu psyke- ja krautbändi. Yhtye julkaisi heinäkuussa toisen pitkäsoittonsa Satunnainen kokoelma soluja, jota löytyy niin 12-tuumaisena vinyylinä kuin digitaalisenakin. Levyn arvio löytyy jutun lopusta.

Seli Seli -bändin visioita avaa kitaristi-laulaja Kimmo Keskinarkaus.

Millainen tausta Seli Seli -yhtyeellä on?

”Seli Seli on perustettu vuonna 2013, edellisten bändiprojektien kuivuessa kasaan. Jäsenet Petri Loukusa (kitara), Mika Vierimaa (basso), Jani Pitkänen (rummut) ja Kimmo Keskinarkaus (kitara ja laulu).

Keskinarkaus ja Loukusa ovat soittaneet samoissa bändeissä viimeiset viitisentoista vuotta, joten ymmärrämme toisiamme soitannollisesti jo melko hyvin. Myös Vierimaa on ollut mukana eri bändiprojekteissa viimeiset 6 vuotta.

Jani Pitkänen tuli rumpuihin Satunnainen kokoelma soluja -levyn biisientekoprosessin aikana ja tämä on muuttanut soundia oleellisesti verratuna edelliseen levyymme Puoliautiomaa (2015).

Alkuperäisjäsenistössä oli rummuissa Henri Peltola. Bändin nimi juontaa juurensa Henkan Talk Talk -fanitukseen.”

Oliko valinta englannin- ja suomenkielisen laulun välillä vaikea (jos sellaista edes oli)?

”Kieleksi ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin suomi. Teen englanniksi helposti liian merkityksettömiä ja alleviivaavia, liian helppoja tekstejä.

”Haluaisin käsitellä iloisia aiheita, mutta teksteistä vain tulee melko synkkiä.”

Nyt tekstit lähtevät liikkeelle jamittelemalla jostain lauseesta tai kielikuvasta, josta sitten muotoilen lopullisen version. Varsinainen biisin sanoma tai tarina muotoutuu vasta hirveän hinkkaamisen jälkeen. Lopulta huomaan, että ”Jaa, tämä biisihin kertoo tästä”.

Haluaisin käsitellä teksteissäni nostattavia ja iloisiakin aiheita, jotenkin niistä vain tulee suurimmaksi osaksi melko synkkiä. Ehkä maailman tilalla ekokatastrofeineen ja ihmiskunnan typeryydellä on asian kanssa jotain tekemistä.”

Arvio: Seli Seli – Satunnainen kokoelma soluja (omakustanne, 2018)

seli seli satunnainen kokoelma soluja

Itselleni uuden tuttavuuden, oululaisbändi Seli Selin toisen pitkäsoiton Satunnainen kokoelma soluja tunnusmerkkejä ovat junnaava avaruusrock-jytä, hetkittäin pahaaenteilevänkin mollivoittoinen tunnelma ja vähän Petri Walli -henkiset vokaalit (Kimmo Keskinarkaus).

Avaruusrockissa on vahva englanninkielisen laulun perinne. Kun brasilialainen musaharrastaja oli ladannut Satunnaisen kokoelman soluja kokonaisuudessaan YouTubeen, yksi kommentoija kehui suomenkielisen laulun shamanistisia piirteitä ja toinen olisi toivonut enkunkielistä laulua.

Suomalaisittain sanoitukset ovat kuitenkin Seli Selin keskeinen vahvuus. Kappaleet käsittelevät – usein aika rikkain kielikuvin – ihmiskunnan typeryyttä sekä hiipivää ekokastastrofia. Yhdessä synkän kansitaiteen ja mollivoittoisten sävellysten kanssa ympäristötietoisuus tuo levylle ja bändille sisällöllistä särmää, joka erottaa sen eskapistisen avaruusrock-lyriikan kaanonista.
Muovi ei kuole -kappaleessa lauletaan:

Mä oon alkanut uskoo melkein mihin vaan / Mikä siedettävämmäksi elämän muuttaa
Lupaus tapahtumien kontrollista riittää / Oon sekaisin tästä kaikesta tästä
Kaikki näyttää vieraalta / Tietoisesti sokea ei näe mitään väärää

Levyn 5-10-minuuttiset biisit upottavat tasavahvasti mukaansa, ja Seli Selin jäsenet soittavat luotettavasti. Hetkittäin tasaisuus kangistuu pienen jäykkyyden puolelle. Rauhallisemmat melodiat tai junnausta katkaisevat osuudet voisivat tuoda kappalekokonaisuuteen ilmaa, kuin luolasukeltajan hengitystauot ilmataskuissa.

Ehkä siksikin levyn vahvin biisi on kymmenenminuuttinen, niin ikään luontoteemaa henkivä lopetusbiisi Synnyit keskelle metsää. Sen jamiosuus ja näppäilymelodiat vahvistavat bisiin ydintä, onnistuneesti kai’utettuja laulettuja säkeistöjä, jonka hypnoottinen spacerock-jytä ja terävä kitarariffi saavat väliosuuksista ylimääräistä pontta. Ne päättävät mukiinmenevän levyn, jonka perusteella Seli Selillä voi olla paljonkin uutta sanottavaa suomalaisen krautrockin kentällä.

//Mertsi

43950338_252740025439750_5355214294101262336_n

Seli Seli Bandcampissa
Seli Seli Facebookissa