Saavuttamattomat psykehelmet: Winha – Higher Than Love

Madventures-sarja, ja etenkin sen toinen tuotantokausi, oli vallankumouksellisen hyvää matkailuohjelmaa. Kulttimaineeseen nousivat myös sarjan musavalinnat, jotka ihastuttivat kaudesta toiseen niin maailmanmusiikilla ja osuvilla poiminnoilla suomalaisesta ug-tarjonnasta. Madventuresin biisilistoja on jaettu foorumeilla  Suomi24:ssä vuonna 2005 ja 2010Muusikoiden.netissä 2011 ja Ylilaudassa 2014-2018, vain harvoja mainitakseni. Lisäksi keskustelua voi bongata melko varmasti jokaisesta Madventuresin YouTube-klipistä, jossa vain soi musaa.

Itsekin olen monia sarjan kappaleita aikanaan fiilistellyt. Yksi kappale on kuitenkin ollut erityisasemassa.

Jo yli kymmenen vuotta sitten etsin Madventures-sarjan Saigon-jaksoa ja Rikun Ilmestyskirja. Nyt -tribuuttikohtaa täydellisesti säestävää psykedeelistä rock-kappaletta. Sen huuruisten urkujen kutsu jäi mieleeni, kun katsoin Madventuresia vanhasta kunnon lineaarisesta televisiosta joskus 2005-2007 tienoilla.

Hiljalleen YouTube ja some ylestyivät, ja 9 vuotta sitten YouTuben kommenttikentässä sain muiden kyselijöiden tavoin puolikkaan ratkaisun haravointiin: joku tiesi kertoa, että kappale oli helsinkiläisen vuosina 1988-2001 toimineen Winha-yhtyeen biisi Higher Than Love. Se on yksi sarjassa kuultuja Winhan kappaleita bändin julkaisemattomalta levyltä Sketches. (Joitakin Winhan Audiosexual Experience- (1998) ja Important-levyjä (2001) löytyy CD:nä Discogista.)

Tällä videolla joku on leikannut Saigon-kohtauksesta ja Madventuresin DVD-valikosta kappaleen allaolevaan videon niin kokonaiseksi kuin sunkin mahdollista.
Ja hyvältähän se kuulostaa.

Keskustelu Higher Than Lovesta ja ilmeistä kulttimainetta nauttivasta Winhasta syttyy sosiaalisessa mediassa tasaisin väliajoin. Ylläolevan videon kommenttikentässä on tuorein keskustelu vain vuoden sisältä, ja siellä sanotaan muun muassa näin:

”ikävä kyllä [eräs henkilö] näitä lupaili kolme vuotta sitten eikä vieläkään julkastu :S”

”Joo mäki oon tässä jo monta helvetin vuotta seuraillu keskusteluja näistä, mut ei mitään tapahdu. 😀 kohta pitää oikeesti rupee uhkailemaa.”

Mutta myös näin:

”Winha: Scetches from a Trainwreck julkaistaan syksyllä 2018 (Pretzl Beats)
1.Devil in me
2. Satisfied mind
3. Non-stop music
4. One size fits all
5. Shot of love (band version)
6. Games we play
7. Somethings
8. Corrina
9. Lookin’ out
10. Higher than Love
11. Shot of love (solo version)”

Viimeisin ennustus Winhan Sketches-paluulevylle ajoittuisi siis tähän syksyyn, ja levyllä olisi myös himoittu Higher Than Love -biisi. Mitään tietoa Google ei kuitenkaan anna kommentissa vihjatuilla hakusanoilla.

Ehkä ympyrä sulkeutuu, ehkä ei. Vuotta on aika vähän jäljellä…

Toistaiseksi taidan jatkaa varmuuden vuoksi Madventuresin Saigon-videon kommenttiketjun tsekkaamista kerran vuodessa, jotta unelma Higher Than Loven soittamisesta omalla levysoittimellani elää. Sen toteutuessa lupaan laittaa biisin soimaan ja korkata vietnamilaisen oluen Madventuresin, muistojen ja lannistumattoman musanetsijäyhteisön kunniaksi.

//Mertsi

Onko sinulla tietoa Winha-yhtyeen huhutusta levystä tai versiota Higher Than Love -kappaleesta? Ota yhteyttä Kolmas korvaan mailitse: kolmaskorva@gmail.com

Juttua muokattu: Lisätty tietoa Winhan diskografiasta ja täsmennetty tietoa kahden ensimmäisen levyn saatavuudesta. Lisätty hakasulkeet YouTube-kommentissa mainitun henkilön yhteyteen.

 

Mainokset

Arvio: Kiki Pau – Hiisi (2018)

arviokorvat_4_tahtea

Let’s pack our things and leave the city,
the air is getting thick to breath.”

Kiki Paun uutuuslevy Hiisi alkaa kirjaimellisesti kutsulla metsän keskelle, luonnon harmoniaan.

Yhtye hyppäsi kansanmusiikkivaikutteilla höystettyyn psykedelia-folkrockiinsa levyllä Pines (2013). Hiisi hurmaa samanhenkisillä progressiviisilla ja leikkisillä elementillään, mutta levyt eroavat raikkaasti toisistaan, kenties vuosien kypsyttelyn tuloksena.

Kiki Pau Hiisi

Hiisi on albumi, joka johdattaa kappale kerrallaan syvemmälle siimekseen, kapenevaa muttei koskaan katoavaa polkua pitkin.

Sama ulottuvuus koskee levyllä jatkuvasti kasvavaa psykedeelisyyttä. Kun sointuvat avausraidat Leaves ja Sarkofagi [jonka pidemmästä versiosta linkki tekstin lopussa] vielä johdattelevat mukaansa –jälkimmäinen tosin jo naturalistista ykseyttä pilke silmäkulmassa runoillen – alkaa Hiisi, Pt. 1 painaa varovasti kraut-poljinta. Akustisempi harmonia saa rinnalleen hypnoottisen poljennon ja avaruudellisia äänimaailmoja.

Hiisi, Pt. 2:n keinuva alku tuokin sitten mieleen jo Saimaan progressiivisen paljouden. Mutta siinä vaiheessa kun edellämainittu olisi aloittanut kuoro-osuudet ja näppärästi vuorottelevat soolot, Hiisi, Pt. 2 kasvaa muuttumattoman temponsa ympärille kuin vuosikausia korkeuksiin nouseva tammi, jonka kasvu on tallennettu kahdeksanminuuttiseksi timelapse-videoksi.

Seeds on ihanilla jousisovituksilla höystetty monipolvinen progekappale, jonka raukeasta alkusoitosta matkataan Pink Floydia muistuttavasta jyhkeästä jamittelusta toiseen. Ja kolmanteen. Lopussa lavalle palaa alun mietteliäs jouheva viulu, joka nyt laulaa revittelevien kitaroiden kanssa suorastaan eeppiset aariat. Folkahtavissa jousimelodioissa kuulee sukusieluisuutta Pinesin kekseliäille munniharppu-jamiosuuksille.

Kookas Seeds on mestarillinen kappale, jonka myötä levy päättyy juuri niin kuin pitääkin: kuin äkisti tien reunaan päättyvä aarnimetsä. Viimeinen sointu vain karkaa tuuleen.  Musiikki loppuu. Silmät rävähtävät auki.

Instrumentaalivetoista proge-psykedeliaa levytetään paljon, mutta hyvin harva albumi on rakenteeltaan niin vetävä kuin Hiisi. 40-minuuttisen levyn jaksotuksessa on jotain, joka upottavuudessaan saa sen tuntumaan 15-minuuttiselta, sikäli kun sen pyörteenomaista vetovoimaa voi mitata aikayksiköissä.

Hiisi tarkoitti ennen muinoin pyhää metsälehtoa. Myös Kiki Paun Hiisi hengittää kuin metsä: se on samaan aikaan villi ja arvaamaton, samaan aikaan kaunis ja turvallinen, toisin kuin niin paljon ihmisen rakentamasta.

//Mertsi

Kiki Pau Bandcampissa
Levyjulkkarit 14.12. Helsingin Kutosella

Edit 19.11. Sarkofagi-biisistä on julkaistu pidempi versio, jonka voit nauttia täältä:

https://open.spotify.com/embed/track/7vXq98zf7Gwo53s80Ham5E

Kolmas Korva Mixtape #13: Summer’s Gone

Leon viimeaikaisia suosikkeja 70-luvun alun jazz-krautrockista ja okkultistisesta bluesista tänä vuonna ilmestyneisiin melankolisiin balladeihin ja utuisiin houseträkkeihin.

Biisilista

Missus Beastly – Geisha
Spirit – Gramophone Man
Piero Umiliani – Nostalgia
Connan Mockasin – Con Conn Was Impatient
Warmduscher – Summertime Tears
Jukka Nousiainen – Alkusoittoa
Stone Axe – Slave of Fear
Death In June – The Guilty Have No Pride
Yves Simon – Raconte toi
Bruxas – Sirocco (Club Version)
Talaboman – The Ghosts Hood

Poiminnat

Vain yhden seiskatuumaisen julkaissut houstonilaispoppoo Stone Axe. Laulaja Pete Bailey kuulostaa tässä hämmästyttävän paljon Ozzy Osbournelta. Samat tyypit ovat kuitenkin tehneet pari levyä Josefuksena ennen Stone Axe -sinkkua.

Slave of Fearin on uudelleenjulkaissut arkistoja kaiveleva levymerkki Numero Group kokoelmallaan Warfaring Strangers: Darkscorch Canticles, johon on kerätty okkultismista, Sabbathista ja Zeppelinistä vaikutteita imeneitä pieniä jenkkiläisiä 70-luvun bluesbändejä.

Numero Groupin katalogi on muutenkin tutustumisen arvoinen.

Vastapainoksi 70-luvun alun proto-doomille: englantilaisen Warmduscherin melankolinen balladi Summertime Tears kesäkuussa ilmestyneeltä Whale Cityltä. (Itse biisi alkaa alun sekoilun jälkeen noin minuutin kohdalla.)

Julkaisemme joka kuukausi mixtapen eri teemalla. Aiemmat miksaukset löytyvät Mixcloudista.

Videotimantteja maailmalta: Medistation, The Underground Youth, Throw Down Bones, ym.

Esittelyssä tuoreita psykedeelisia musiikkivideoita varsin vaihtelevissa väreissä. Toivottavasti kaikille löytyy jotakin.
//Mertsi

Pigs Pigs Pigs Pigs Pigs Pigs Pigs – GNT

Newcastlelaisbändin King of Cowards -levyn avausraita GNT räjäyttää holvin oven ja huvikseen vielä sen sisustankin. Lujatekoisen sludge/stoner-rallin visualisoi häiriintynyt video.

 

The Underground Youth – Fill the Void

TUY:ta voi entistä lämpimämmin suositella post-punkin, garagen ja psykedelian ystäville. Fill the Void on kova biisi, vaikka video käykin ripauksen yksitoikkoiseksi.

 

Throw Down Bones – Golovkin

Kokeellisen elektronisen musiikin taitajaduo Throw Down Bones on vaihtanut hypnoottisen coldwave-biitin intensiiviseen, indstural tekno -henkiseen reivipsykeen. Epilepsiavaroitus.

 

The Soft Moon – Like A Father (Imperial Black Unit Remix)

Jatketaan koneellisemman ilmaisun parissa. The Soft Moonin teollisen kolkko kraut tekno saavutti tähänastisen huippunsa Criminal-levyllä helmikuussa. Imperial Black Unit on yksi levyn 12-tuumaisen remix-version tulkitsjoista. Sanoitukset ovat yhtä intensiiviset kuin biisi: This hate is a problem / You’re the ghost of my problem.

Medistation – Pool of Blood

Medistation julkaisi kivan debyytti-EP:n aiemmin tänä vuonna. Tuore musavideolohkaisu on laadukasta, perinteisempää neo-psykedeliarockia, jota kuuntelee ja katsoo mielellään.

Bändi- ja levyesittely: Seli Seli – Satunnainen kokoelma soluja (2018)

Seli Seli on oululainen vuonna 2013 perustettu psyke- ja krautbändi. Yhtye julkaisi heinäkuussa toisen pitkäsoittonsa Satunnainen kokoelma soluja, jota löytyy niin 12-tuumaisena vinyylinä kuin digitaalisenakin. Levyn arvio löytyy jutun lopusta.

Seli Seli -bändin visioita avaa kitaristi-laulaja Kimmo Keskinarkaus.

Millainen tausta Seli Seli -yhtyeellä on?

”Seli Seli on perustettu vuonna 2013, edellisten bändiprojektien kuivuessa kasaan. Jäsenet Petri Loukusa (kitara), Mika Vierimaa (basso), Jani Pitkänen (rummut) ja Kimmo Keskinarkaus (kitara ja laulu).

Keskinarkaus ja Loukusa ovat soittaneet samoissa bändeissä viimeiset viitisentoista vuotta, joten ymmärrämme toisiamme soitannollisesti jo melko hyvin. Myös Vierimaa on ollut mukana eri bändiprojekteissa viimeiset 6 vuotta.

Jani Pitkänen tuli rumpuihin Satunnainen kokoelma soluja -levyn biisientekoprosessin aikana ja tämä on muuttanut soundia oleellisesti verratuna edelliseen levyymme Puoliautiomaa (2015).

Alkuperäisjäsenistössä oli rummuissa Henri Peltola. Bändin nimi juontaa juurensa Henkan Talk Talk -fanitukseen.”

Oliko valinta englannin- ja suomenkielisen laulun välillä vaikea (jos sellaista edes oli)?

”Kieleksi ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin suomi. Teen englanniksi helposti liian merkityksettömiä ja alleviivaavia, liian helppoja tekstejä.

”Haluaisin käsitellä iloisia aiheita, mutta teksteistä vain tulee melko synkkiä.”

Nyt tekstit lähtevät liikkeelle jamittelemalla jostain lauseesta tai kielikuvasta, josta sitten muotoilen lopullisen version. Varsinainen biisin sanoma tai tarina muotoutuu vasta hirveän hinkkaamisen jälkeen. Lopulta huomaan, että ”Jaa, tämä biisihin kertoo tästä”.

Haluaisin käsitellä teksteissäni nostattavia ja iloisiakin aiheita, jotenkin niistä vain tulee suurimmaksi osaksi melko synkkiä. Ehkä maailman tilalla ekokatastrofeineen ja ihmiskunnan typeryydellä on asian kanssa jotain tekemistä.”

Arvio: Seli Seli – Satunnainen kokoelma soluja (omakustanne, 2018)

seli seli satunnainen kokoelma soluja

Itselleni uuden tuttavuuden, oululaisbändi Seli Selin toisen pitkäsoiton Satunnainen kokoelma soluja tunnusmerkkejä ovat junnaava avaruusrock-jytä, hetkittäin pahaaenteilevänkin mollivoittoinen tunnelma ja vähän Petri Walli -henkiset vokaalit (Kimmo Keskinarkaus).

Avaruusrockissa on vahva englanninkielisen laulun perinne. Kun brasilialainen musaharrastaja oli ladannut Satunnaisen kokoelman soluja kokonaisuudessaan YouTubeen, yksi kommentoija kehui suomenkielisen laulun shamanistisia piirteitä ja toinen olisi toivonut enkunkielistä laulua.

Suomalaisittain sanoitukset ovat kuitenkin Seli Selin keskeinen vahvuus. Kappaleet käsittelevät – usein aika rikkain kielikuvin – ihmiskunnan typeryyttä sekä hiipivää ekokastastrofia. Yhdessä synkän kansitaiteen ja mollivoittoisten sävellysten kanssa ympäristötietoisuus tuo levylle ja bändille sisällöllistä särmää, joka erottaa sen eskapistisen avaruusrock-lyriikan kaanonista.
Muovi ei kuole -kappaleessa lauletaan:

Mä oon alkanut uskoo melkein mihin vaan / Mikä siedettävämmäksi elämän muuttaa
Lupaus tapahtumien kontrollista riittää / Oon sekaisin tästä kaikesta tästä
Kaikki näyttää vieraalta / Tietoisesti sokea ei näe mitään väärää

Levyn 5-10-minuuttiset biisit upottavat tasavahvasti mukaansa, ja Seli Selin jäsenet soittavat luotettavasti. Hetkittäin tasaisuus kangistuu pienen jäykkyyden puolelle. Rauhallisemmat melodiat tai junnausta katkaisevat osuudet voisivat tuoda kappalekokonaisuuteen ilmaa, kuin luolasukeltajan hengitystauot ilmataskuissa.

Ehkä siksikin levyn vahvin biisi on kymmenenminuuttinen, niin ikään luontoteemaa henkivä lopetusbiisi Synnyit keskelle metsää. Sen jamiosuus ja näppäilymelodiat vahvistavat bisiin ydintä, onnistuneesti kai’utettuja laulettuja säkeistöjä, jonka hypnoottinen spacerock-jytä ja terävä kitarariffi saavat väliosuuksista ylimääräistä pontta. Ne päättävät mukiinmenevän levyn, jonka perusteella Seli Selillä voi olla paljonkin uutta sanottavaa suomalaisen krautrockin kentällä.

//Mertsi

43950338_252740025439750_5355214294101262336_n

Seli Seli Bandcampissa
Seli Seli Facebookissa

FRESH PSYCHEDELIA: Update #12

L-Eclair-web.1230x695

Plenty of inspiring new music has been released – and as many of these latest picks are singles, so much more good stuff in long play length shall soon arrive.
Enjoy exciting new music from Superfjord, Heaters, ORB, The Underground Youth, L’éclairJacco GardnerMystic BravesThe Oscillation and Les Big Byrd. This lot is particularly  variable, as the styles vary from Jacco’s instrumental magic to The Oscillation’s sonic rapier thrusts and to the swiss L’éclair’s beautiful, kosmische disco influenced sounds.
//Mertsi
Pictured: L’éclair

Subscribe to the playlist and enjoy psychedelic treasures while they are still hot from traveling through the atmosphere!

Kolmas Korva Mixtape #12: Summer’s Almost Gone

Mertsi poimi lähiaikoina eniten kaiuttimia kuluttaneita suosikeitaan. Mukana kevyitä ja raskaita psykedeelisiä helmiä, niin parin viikon kuin puolen vuosisadan takaa.

Biisilista

The Doors – Summer’s Almost Gone
Heaters – Venus
Black Rainbows – Monster of the Highway
Kiki Pau – Astronauttija
Boar – 12
RF Shannon – Had a Revelation
DIIV – Air Conditioning
Tuomas Palonen – Hiljainen soutaja
David Holmes – I Heard Wonders

Poiminnat

Julkaisemme joka kuukausi mixtapen eri teemalla. Aiemmat miksaukset löytyvät Mixcloud-sivultamme.