KOLMAS KORVA playlists: Summer updates

Strange and challenging times have not mean a total stoppage for new music, and certainly music’s its significance in finding inspiration and exploring new worlds hasn’t diminished, quite the contrary. So we’ve been constantly adding new stuff to our four Spotify playlists: FRESH PSYCHEDELIA consists of 100 psychedelic tracks from recent singles and LPs, PSYCHEDELIC TIME TRAVEL flies you all the way back to psych’s oldies roots, COSMIC CREATIVE is your instrumental soundtrack for deep focus, and LATE NIGHT RITUALS is a bewitching playlist full of deep psychedelia perfect for candle-lit atmosphere.

Here’s some of the bands that we’ve had the pleasure the add to these ever-evolving playlists. Make sure to subscribe and enjoy great psychedelic music in various colours.

// Mertsi & Leo

FRESH PSYCHEDELIA: Maat Lander, Orbiter, Psychemagic, Kungens Män, The Ocular Audio Experiment, Las Cobras, Helicon, Pigs x 7, ISlet, Dungen, Dead Ghosts, Hexvessel, Giobia, Elephant STone, Traffik Island, Lemurian Folk Songs, Mounth Hush, Heliocentrics, Kikagaku Moyo, Holy Wave, Psychic Ills, Pretty Lightning, Vinyl Williams, At Bona Fide, Modern Studies, Peaking Lights, Vacant Lots, Joensuu 1685 and more…

PSYCHEDELIC TIME TRAVEL: Joe & Donnie Emerson, Mort Garson, Amon Düül II, Ashra, Sanullim, NEU!, Baby Grandmothers, Felt and Soft Machine.

COSMIC CREATIVE: Gnoomes, Timo Kaukolampi, Sounds of New Soma, Dreamweapon, Sei Still.


LATE NIGHT RITUALS: Tinariwen, Kungens Män, E-Musikgruppe Lux Ohr, Och.

Heijastuksia alitajunnasta – haastattelussa KAIUT

Pitkiä jameja, kai’utettua äänimaailmaa ja itämaisia asteikoita, psykedeelisin ja raskain elementein höystettyinä. Syksyksi keikkarupeamaa suunnitteleva KAIUT tekee biisinsä vuoropuheluna, jossa ideoita soitetaan toisille kuin heijasteina. Jututimme yhtyeen kitaristia Santeria, kitaristi-laulaja Eeroa, basisti Matiasta ja rumpali Ossia.

Miten KAIUT sai alkunsa?

”Kaikki bändin jäsenet tulevat tavallaan omista suunnistaan. Matias ja Eero soittivat aiemmin samassa bändissä. Kaikkia yhdistää Järvenpään ja Tuusulan rajalla sijaitseva Lammaskallio, jossa nykyisen studion paikalla sijainneella treeniksellä kohtasimme vuonna 2016. Yhteistyön sysäsi liikkeelle halu soittaa musiikkia ilman ennalta määriteltyjä rajoja tai odotuksia, kokeilla ja luoda uutta, omien mieltymysten mukaan.”

KAIUT on julkaissut neljä sinkkua, joista uusimmat ovat Fenris ja Sherwood Babylon. Kertoisitteko tulevaisuuden suunnitelmistanne?

”Lisää materiaalia ja keikoille! Ensimmäiset muutamat julkaisut on tehty studiossa viikonlopun yli rehkimällä niin, että session aikana on purkitettu kaksi biisiä. Seuraavaksi luodaan vähän laajempi kokonaisuus. Syksyksi on etsinnässä muita bändejä kumppaneiksi keikoille.”

Miten Kaikujen biisit syntyvät?

”Jonkun jäsenen alitajunnan löytämästä ideasta lähdetään yhdessä työstämään. Kuulostellaan, mitä fiiliksiä herää – minkä kysymyksen toinen instrumentillaan kysyy ja miten siihen haluaa vastata. Tämän voi hahmottaa ideana kaiusta, joka heijastuu takaisin kysyjälle tai edelleen toiselle jäsenelle.
Luomisprosessi on muuttuva ja kehittyvä, eikä aina tehokkain, mutta tuloksena on aina omannäköinen ja yhtenäinen kokonaisuus. Tärkeää on, että kaikki tuovat oman luovan panoksensa lopputulokseen.

”Hidria Spacefolk toimii hyvin opiskellessa. Tulee Berocca-mies-olo.”


Sanoitukset ovat yleensä syntyneet, kun kappaleen polku on valmis. Matias tai Eero kirjoittavat lyriikat. Ne ovat usein eräänlaisia kaikuja ihmisyyden historiasta tai myyteistä, kollektiivisesta alitajunnasta, ja tukevat musiikin herättämiä tunnekokemuksia. Esimerkiksi sittemmin Fenrikseksi ristitty sävellys maalasi mielikuvia Ragnarökin synnystä sekä kaaoksen ylistämisestä. Sherwood Babylonin tarina on trippi syvimpään päätyyn, josta joko pääsee pois tai sinne jää vellomaan lopun elämää.”

Mitä vaikutteita näette ja kuulette musiikkinne takana?
”Emme ikinä ole päättäneet soittaa mitään tiettyä genreä, mutta jokainen tietysti tuo omien suosikkiensa juttuja mukaan, tiedostamattaan tai ei. Santeri löysi nuorena Kingston Wallin, joka teki suuren vaikutuksen ja kuulunee kitaransoitossa. Sävellyspuolella voi kuulla vaikutteita esim. Porcupine Treestä ja Alice in Chainsista, joskus jopa itsetietoisesti. Matiaksen suurimmat sfäärit hakeutuvat vanhan Göteborg-metallin uumenista grungen lähteille. Eerolle erityisiä inspiraation lähteitä ovat mm. Kraftwerk ja Black Sabbath, jotka edelläkävijyydessään jaksavat aina uudelleen hämmästyttää. Ossille inspiraatio kerääntyy abstraktimmin useiden eri musiikkityylien kulutuksen seurauksena, tiedostamattomasti. Vaikutteiksi listataan artistien lisäksi se, kuinka toisen bändikaverin idea luo pohjan omalle panokselle kappaleisiin.”

Kertoisitteko visuaalisesta linjastanne ja kansitaiteestanne?

”KAIUT-logo on Matiaksen aikaansaannos ja peräisin taideteoksesta, jossa tutkittiin, mikä olisi mahdollisimman universaalisti puhuttelevaa symboliikkaa mahdollisimman minimalistisesti. Logoon kuvitettu kansitaide on taiteilija Sanni Pasurin käsialaa, bändin ehdotusten ja luonnosten pohjalta. Musiikin lisäksi myös taiteeseen haluttiin kaikuja, mikä näkyy esimerkiksi peileinä promokuvissa.”

Jakaa vielä pari vinkkiä musasta, joka soi omissa ämyreissänne.

”Eero: Hidria Spacefolk. Toimii hyvin opiskellessa, tulee Berocca-mies -olo.
Matias: Molchat Doma. Venäjän uusi post-punk on post-punkimpaa kuin post-punk.
Ossi: Death Hawks. Psykedeelistä ja mystistä matskua Suomesta.
Santeri: Lasten Hautausmaan IV. Uusin albumi on kaunis ja säväyttävä, klassikkoainesta.”

KAIUT Facebookissa

KAIUT Spotifyssä
KAIUT Instagramissa

Bändin kuva: Sanni Pasuri

//Mertsi

Haastattelu ja mixtape: Soft Power – Brink of Extinction (2020)

Helsinkiläinen Soft Power julkaisee 27. huhtikuuta toisen albuminsa Brink of Extinction virolaisella RR Gems -levymerkillä. Uusi levy on eheä kokonaisuus ja kolme vuotta sitten julkaistuun debyyttiin verrattuna jazzvaikutteisempi rock-levy.

Levyllä niin muusikkona, ääniteknikkona kuin kansitaiteilijanakin vaikuttanut Mikael Jurmu kokosi pyynnöstämme mixtapen, jolle hän valikoi uuteen levyyn vaikuttanutta musiikkia. Mukana miksauksella Eero Koivistoista, Wigwamia, Soft Machinea ja muuta 60–70-luvun upeaa musiikkia.

Kyselimme myös Mikaelin ajatuksia uuden levyn teosta, tematiikasta ja koronavirusepidemian vaikutuksesta hänen elämäänsä. Haastattelun löydät mixtapen alta.

Mixtape: Musiikkia, joka on vaikuttanut uutuuslevyyn Brink of Extinction (48 min)

Biisilista

Arja Saijonmaa – Timotei (Love Records ’69)
Wigwam – Pidän Sinusta (Love Records ’69)
Eero Koivistoinen (Scandia ’71)
Stringtronics – Dawn Mists (Peer International Library Limited ‎’72)
Sven Libaek And His Orchestra ‎– Solar Flares (Peer International Library Limited ’74)
Made In Sweden (Sonet ’69)
René Costy And His Orchestra – Scrabble (Chappell ‎’72)
Jukka Tolonen – The Sea (Love Records ’74)
Soft Machine – Virtually Part 4 (CBS ’71)
Apollo – Lohduton Uni (Blue Master ‎’70)

Mikael Jurmun haastattelu

Elämme varsin erikoisia aikoja. Miten pandemia on vaikuttanut elämääsi ja musiikin tekemiseesi?

Kyllä se on vaikuttanut. Tilanteesta johtuen emme ole soittaneet ollenkaan yhdessä ja sillä tuntuu olevan jo radikaaleja vaikutuksia omaan itseen ja varmasti muut yhtyeen jäsenet kokevat tätä tyhjyyttä omassa arjessaan myös. Itse pystyn kyllä tekemään musaa itsekseni, mutta ei se ole ollenkaan verrattavissa bändiin ja muiden kanssa soittamiseen. Tämä poikkeusaika vaikuttaa myös levyn jakeluun. Lähinnä sitä toivoo, että tämä menee nopeasti ohi koska musiikki on meitä ohjaava voima ja toimii peilinä itseemme. Voisi verrata, että viedään elämästä pois samankaltainen merkityksellisyys mitä meditaatio, jooga tai avantouinti on joillekin. 

Kertoisitko uuden Soft Power -levyn teosta. Millainen prosessi se oli?

Se on ollut melko pitkä kolmen vuoden prosessi. Levyä aloimme tekemään ja äänittämään lähes heti ensimmäisen In A Brown Study -levyn julkaisun jälkeen. Sitä nauhoitettiin hyvin erilaisissa olosuhteissa sekä erilaisten keikkojen lomassa ja tuona kolmen vuoden aikana kerkesi tapahtua huimasti. Yksi mullistava muutos soundillisesti oli se, että Antti liittyi bändiin alttosaksofonin sekä huilun soittajana. Soundimme meni hurjasti enemmän kallelleen jazziin sekä vapaampaan ilmaisuun. Toinen mullistava tekijä on ollut se, että biisejä alettiin kirjoittamaan pianopohjalla sekä piano-/bassovetoisiksi. Ideoin aika paljon kotona riffejä pianolla ja esittelin ideoita bändille, joista yhdessä soittaessa sekä säveltäessä kehittyi levyn materiaali. Staffan hommasi myös Rhodesin, joka muutti pianoille sävellettyä sointitapaa sekä -väriä.

Aiemmat julkaisunne ovat olleet omakustanteita. Miten uusi levy Brink of Extinction päätyi julkaistavaksi tallinnalaiselle RR Gemsille ja miten yhteistyö on sujunut?

Olin työskennellyt levyn materiaalin kanssa niin pitkään vain itsekseni, että kävin jo jopa pientä eksistentialistista kriisiä sen kanssa. Olin jo julkaisemassa sitä itse, kunnes Antti ehdotti, että kysyisi Arsi Kevalta, joka pyörittää Ultraääni-nimistä levy-yhtiötä ja joka oli juuri julkaissut Antin kotona äänitetyn EP:n Oiro Pena. Ajateltiin kysyä, jos Arsia kiinnostaisi julkaista myös tämä. Hän ehdotti muutamia levy-yhtiöitä, joiden kanssa hän oli ollut lähiaikoina kontaktissa, ja sitä kautta kuulin Dimitristä, Valentinista ja heidän RR Gemsistään. Lähetin levyn heille ja he vastasivat, että tykkäävät levystä todella, ja siitä lähdimme suunnittelemaan julkaisua. 

Yhteistyö on ollut todella mutkatonta. Nyt olen osittain häkeltynyt, kuinka lähelle Dimitri ja Valentin pääsivät sitä lopullista visiota julkaisun kokonaisuuden kanssa mitä olin itsekseni pyöritellyt mielessäni. He ovat todella ahkeria tekijöitä. Heistä todella huomaa intohimon musiikkiin ja levyihin heidän julkaisuissaan. 

Miten kuvailisit uuden levyn musiikkia?

Sanoisin, että se on pohjimmiltaan rokkia, johon on otettu vahvasti aineksia jazzista sekä vapaasta ilmaisusta. Lisäksi kokonaisuudessa on funkia ja progea ja soundiltaan musiikki on virittynyt vanhaan elokuvamusiikkiin, scoreen sekä libraryyn. 

Olen viime aikoina lukenut ankeriaista kertovaa kirjaa, jossa käsitellään paitsi lajin sukupuuttoa myös elämän, kuoleman ja olemassaolon kysymyksiä. Levy-yhtiön sivuilta levynne saatetekstistä sain kuvan, että Brink of Extinctionissa olisi vastaavia teemoja?

Albumin tematiikka on runollinen. Teemaa voi tulkita suurista kysymyksistä ja ajankohtaisista aiheista käsin; kuten luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen tai ilmastonmuutos monine uhkineen. Minua kiehtoo, miten eri vuosikymmeninä taiteen kautta on tuotu näitä kysymyksiä esille, kuten esimerkiksi Koyaanisqatsi 80-luvulla. Samalla on kiinnostavaa, kuinka eri vuosikymmenien kulttuureille ominaiset ajattelutavat tulevat esiin näissä. Ideana on herättää ajatuksia tai pohdintaa siitä, voisimmeko ymmärtää kuolemaa ja kohdata kuolevaisuutemme vääjäämättömyyttä. Ytimessä siis kuolevaisuuden sekä elämän rajallisuuden nostattamien prosessien pohdinta ja oman elämämme ja elinaikamme rajallisuuden tiedostaminen. Kuoleman pohtimiseen ja hyväksyntään liittyy mielestäni paljon toivoa, kauneutta ja rakkautta.

—–

Soft Powerin Brink of Extinction Bandcampissa vinyylinä ja digitaalisena.

Valokuva: Tekla Vály

//Leo

Arvio: Elephant Stone – Hollow (2020)

SPILL ALBUM REVIEW: ELEPHANT STONE - HOLLOW | The Spill Magazine




Kanadalaisyhtye Elephant Stonen nokkamies Rishi Dhir on haastatteluissa maininnut levyhyllynsä kulmakiviin kuuluvan Rushin 2112:n, The Zombiesin Odyssey and Oraclen sekä The Kinksin Arthurin kaltaisia kunnianhimoisia kokonaisuuksia. Elephant Stonen kuudes pitkäsoitto Hollow (2020) onkin kunnianhimoinen konseptialbumi. Fyysisesti kauniin LP-levyn puolet on nimetty The Beginning– ja The Ending -titteleillä.

Hollowia varten bändi siirtyi Fuzz Club -levy-yhtiölle. Liekö Fuzz Club -nokkamies Casper haistanut väkevän levyn olevan tuloillaan?
Hollow on täynnä onnistuneita melodioita ja täyteläisiä kappaleita. Se on laulattava, jammailtava ja hallittu. Konseptilevyjen kiistanalaisessa maailmassa joku voisi sanoa äärimmäisyyksiä kaihtavan levyn olevan riskitön – toisaalta Dhirin linjakas valinta on ollut olla täyttämättä levyään kokeellisuudella tai pörinällä sen itsensä vuoksi. Koneellisia elementtejä on lisätty viime levyihin verrattuna, mutta kevyellä sirottimella.

Psykerockin maailma on täynnä tunnelmanluojia ja kosmisia tutkimusmatkailijoita. Elephant Stonen vahvuus on tehdä laadukkaita, monipuolisia rock-melodioita.

Psykerockin maailma on täynnä tunnelmanluojia ja kosmisia tutkimusmatkailijoita, mutta Elephant Stonen taito on tehdä laadukkaita, monipuolisia rock-melodioita. Niitä Hollow on täynnä: konseptilevyn melodiset johtoajatukset pysyvät yhteennivoutuneina läpi levyn. Kuuntele vaikka I See Youn pop-melodiaa, Fox on the Runin pastoraalista lakeutta tai A-puolen kolmen minuuttikappaleen Darker Time, Darker Space / The Court and Jury / Land of Dead välistä kokonaisuutta.

Myös temaattisesti Hollow pysyy yhtenäisenä: levy on dystooppinenkin sukellus hengettömyyteen ja näköalattomuuteen, joka on ajallemme ominaista tai ainakin aiempaa paremmin tunnistettua.

Guitar-lehden haastattelussa Dhir kertoi ammentaneensa levylle paljon sosiaalisesta mediasta. Twitterin mies näkee inspiraatiotyhjiönä, jossa onttous (hollow) on suurimmillaan. Nimikkokappaleessa lauletaan:

We long to feel more pity
inside this hollow world
Such hollow deeds just only hurt
We lost a real connection,
we raised a false ego
What did we do? What do we know?


Pohjasävy on kuitenkin toiveikas ja positivinen. On selvää, että Dhir itse on harmoonikko ja romantikko, joka ammentaa paljon 60-luvun rock-musiikista. Hollow onkin garage-, proge- ja psykedeliarock-vaikutteinen rocklevy, jota ruokkii uteliaisuus nähdä somesta pursuava ontto tyytymättömyys transformoituvan harmoniaa löytäväksi tutkimusmatkaksi. Näistä eväistä muodostuu toimiva levykokonaisuus.

Olen aina pitänyt bändin nokkamies Rishi Dhirin lauluäänestä, joka tuo mieleeni John Lennonin tai Kevin Parkerin. Mies on myös arvostettu sitaristi, ja tuota Intian lahjaa länsimaiselle psykedelialle kuullaan mukavasti tälläkin levyllä.

//Mertsi

Elephant Stone YouTubessa, Spotifyssä ja Facebookissa

Kosmista korvavaloa kaamokseen: E-Musikgruppe Lux Ohr – Non Plus Ultra

Saksalaiseen kosmisen musiikin traditioon kumartava albumi on täyteläistä syntetisaattorimusiikkia.

Kosmische musik syntyi Berliinissä 60-70-lukujen taitteessa. Toisen maailmansodan kansallisen tragedian jälkeisestä kulttuurityhjiöstä ponnistaneet nuoret saksalaiset muusikot alkoivat luoda aivan omanlaisiaan avaruudellisia syntetisoijateoksia. Tyylilajin ensimmäisinä albumeina voidaan pitää esimerkiksi Tangerine Dreamin Alpha Centauria (1971), jonka kansiteksteissä tiettävästi ensimmäistä kertaa mainitaan kosmische musik. Brittimedia sen sijaan kuvasi Tangerine Dreamia ja muita aikalaisia termillä krautrock (kraut tarkoittaa imartelevasti kaalia), jonka alle oli helppo niputtaa monenlaista uutta saksalaista kokeellista musiikkia. Ja vaikka krautrock jäi elämään, Saksassa tyylisuunnan varhainen julkaisija Ohr-levymerkki käytti nimenomaan kosmische musikia kuvaamaan julkaisemiensa artistien musaa.

Tähän kosmisen musiikin jatkumoon kuuluu turkulainen E-Musikgruppe Lux Ohr. Tammikuussa ilmestynyt Non Plus Ultra on vuonna 2008 perustetun elektronisen musiikin yhtyeen kolmas albumi. Bändin muodostavat Ismo Virta, Pertti Grönholm ja Kimi Kärki. Levyä on ollut tekemässä myös Jaakko Penttinen, joka on sittemmin jättäytynyt pois. Olemme aikaisemmin soittaneet bändin mainiota singleä Jenseits Der Mauer Des Schlafes mixtapellamme #9: Afternoon trip to Delta Aquarii.

Non Plus Ultra luottaa konkreettisestikin saksalaisten esikuviensa osaamiseen, sillä levyn on masteroinut Joachim Ehrig, joka tunnetaan 70-luvun skenestä Grobschnittin rumpalina ja sooloistaan Erocina.

Instrumentaalinen Non Plus Ultra on soundeiltaan täyteläinen, jota kuvastaa hyvin Kimmo Pietilän tekemä kupliva kemiallinen kansitaide vahvoine väreineen. Kappaleet koukuttavat jo ensikuuntelulla. Levyn paksua äänimattoa luovat hypnoottiset arpeggiokulut, rytmikäs pulputus, kimaltelevat soinnut ja aika ajoin synteettiset kuohut. Näiden päälle on loihdittu ilahduttavan paljon melodioita ja sooloja — myös kitaralla, jonka käytöstä hyvänä esikerkkinä levyn ehdottomiin helmiin kuuluva Der ewige Wanderer, jossa on lisäksi vahva rooli perkussioilla. Mittaa albumilla on kahdeksan biisiä ja 80 minuuttia, mikä tuntuu sopivalta kestolta. Biisit ehtivät rakentua rauhassa.

E-Musikgruppe Lux Ohr on perinnetietoinen, sillä esimerkiksi bändin nimi ja biisit ovat saksankielisiä. Liekö Ohr (joka tarkoittaa korvaa) bändin nimessä silmänisku legendaariseen Ohr-lafkaan. Kolmas korvassa luonnollisesti arvostamme nimivalintaa.

Perinteen tunteminen ei kuitenkaan mene mälsän retroilun puolelle, tai ainakin kaltaiselleni kosmisen musiikin amatöörille E-Musikgruppe Lux Ohrin sykkivä levy tuo ripauksen kosmista korvavaloa pimeään helmikuiseen aika-avaruuteen.

//Leo