Best psych albums of 2019

As Leo is focused on our next Spotify theme playlist, Mertsi chose his top psychedelic albums, gigs and curiosities of the fine year 2019. Thanks to all great bands, psych festivals (especially Manse Psych Fest and Helsinki Psych Fest) and fellow bloggers from this year!

Mertsi’s best psychedelic albums – top 10 (in random order)

10 000 Russos – Kompromat
Incredibly powerful, machine-like yet vivid display of cold war kraut, as I took the liberty to call it in my review and interview of this brilliant Portugese trio.

Vanishing Twin – The Age of Immunology
This masterpiece takes you afar, mesmerizing with a spectrum of music styles all the way from French avant-garde to groovy soul psych and fairy tale -like spoken word, each mastered by this skillful group. I got to see Vanishing Twin in my home town Turku’s Ilmiö Fest, but the 40-degree heat at the venue seemed to take some toll on them. Still, one of my favourite records. Read my album review here.

Weyes Blood – Titanic Rising
I don’t care how psychedelic this is or isn’t (it isn’t), but this rich, beautiful, strong album with progressive and classic pop elements deserves to be on every list I could make about 2019. Lead vocalist Natalie Laura Mering is out of this world.


Various – Reverb Conspiracy Vol Six
This compilation introduced me to so many bands around the world I wasn’t familiar with (including Frankie and the Witch Fingers, Nice Biscuit and Julia Robert), while celebrating currently strong names like Nest Egg and Psychic Lemon.

Various – Self Discovery for Social Survival
This summery and colourful soundtrack was created as a collaboration of psych musicians, film-makers and surfers. Dungen warms up the beach folk and Peaking Lights leads the evening party, to name some bands involved. Read my article about the record here.

Psychic Bloom – Mysterious Temple
I found this band recently and instantly felled in love with its classical neo-psych [sic] sounds. This band gives it touch to international psychedelia from Tehran, Iran, but the songs stand brilliantly on their feet even without this empowering fact.

Ghost Funk Orchestra – A Song for Paul
Groovy, dancing psychedelic funk with fuzzy and mysterious, retro-ish sounds – gotta love it. Walk like a Mother Fucker for me is one of the tracks of the year.

YĪN YĪN – The Rabbit That Hunts Tigers
Speaking of dance music, this psychedelic funk band from Switzerland nailed it as well. Oriental influences such as Thai guitar work sweetly in the band’s cosmic groove.

K-X-P – IV
The Finnish kraut-psych-electronic-ambient group returned with a bang – and a beat, for the orchestra include a drummer contrary to the album’s predecessor. IV only consist of three songs, two mega-long ones and a shorter piece, and they are all powerfully hypnotic.

Centrum – För Meditation
This is a calming, intensively psychedelic record, skillfully controlled and meditating from the first sound to last. As we very well know in Finland, Swedes are great in everything and psych rock is not an exception.

Bonus Categories


Best Gig: Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB at Logomo
Seeing Kingston Wall, for me the greatest psychedelic band in Finland of all times, with it’s two living members combined with Von Hertzen Brothers, was a dream come true. I was just a kid when the band was in prime and its front man Petri Walli still around.


Best psychedelic single: All Them Witches – 1×1
As you read the list to the very end, you’ll find some adrenaline useful.

Helsinki Psych fest: paikka vaihtuu, taidekattaus kasvaa

Kuva: Ekku Säily

Helsinki Psych fest on järjestetty kahdesti vuonna 2018 Helsingin kulttuurikeskus Gloriassa. Ensimmäinen, yksipäiväinen tapahtuma laajeni kaksipäiväiseksi merkittäviä ulkomaisia nimiä esitteleväksi festariksi. Molemmilla kerroilla HPF:ää yhdisti poikkitaiteellinen ohjelmakattaus, jota rikastuttivat mm. burleski, videotaide, upeat koristelut ja klassikoksi muodostunut Tohtori Psykerön Baari. Sama linja jatkuu uusin maustein 4.0. Helsingin Suvilahdessa, kertoo Helsinki Psych Festin arkkitehti Vappu aka. Daisy Heart.

Kolmas korva: Daisy, miten kolmannen Helsinki Psych Festin järjestäminen on sujunut? Työtä on varmasti riittänyt.

Daisy Heart: ”Paljon stressittömämmin. Olen toki paiskinut paljon töitä tämän parissa koko vuoden, mutta töitä on ollut paljon vähemmän kuin viime vuonna. Viime vuonna loin tavallaan pohjan koko Psych fest -konseptille, joten siitä on ollut helppo jatkaa. Tuntuu tosin, ettei auttavia käsiä ole koskaan liikaa. Kuten viime vuonna, Tiivistämön tuottaja Juha Oinonen on toiminut oikeana kätenäni.”

”Näistä ei tule mitkään ”tanssirajotteiset iltamat”, kuten yksi festarivieras minulle asian ilmaisi.

Helsinki Psych fest siirtyi Suvilahden Tiivistämölle Glorian muuton myötä. Millaista oli muuttaa? Ja toiseksi, miten Tiivistämö on poikennut Gloriasta järjestäjän näkökulmasta?

”Itse muutossa en ole ollut henkilökohtaisesti mukana, mutta Glorian sulkeminen ja jättäminen on ollut haikea prosessi. Se on tapahtumapaikka, jossa moni on kokenut elämyksiä ja joka nyt on hyvästelty kyynelsilmin.
Uuteen siirtyminen ja tottuminen on vienyt aikaa, mutta Tiivistämö on ollut kyllä minulle ennestään tuttu paikka. Se on viihtyisä ja hyvällä paikalla, ja minusta entinen Gloria istuu sinne hyvin – samoin myös Helsinki Psych fest. Erilainen ja pienempi paikka se on kuin Gloria, mutta toisaalta näen näissä Suvilahden tiloissa paljon uusia mahdollisuuksia!”

Kuva: Astrid Mannerkoski


”Tiivistämössä myös toteutuu yksi suuri toiveeni Helsinki psych festien osalta: nyt saamme kaksi lavaa joissa bändit voivat soittaa samaan aikaan. Lisäksi Tiivistämön vastapäätä löytyy Magito, johon koko festareiden chillailu-ohjelmisto on ohjattu. Siellä tullaan näkemään ja kokemaan yhden lipun hinnalla teatteria, runoesityksiä, elokuvia sekä mm. kokeellista musiikkia!
Eli näistä ei tule mitkään ”tanssirajotteiset iltamat”, kuten yksi festarivieras minulle asian ilmaisi.

Tuttuun tapaan bändien lisäksi Helsinki Psych Festissä aistitaan muutakin kuin bändejä – mitä kaikkea tällä kertaa on luvassa?

”Olen saanut toteuttaa pitkäaikaisia haaveitani Helsinki Psych festien suhteen: olen onnistunut bookkaamaan teatteriryhmän tekemään näytelmää, saamme  kuulla kokeellista ääntä Kozzzma:lta, spacekaraoken sekä ihmeellisen esityksen: Jeesus ja punasilmäiset opetuslapset esittää: Lapsuuden traumat osa 1. Kättötrilogia, joka on jotain semmoista musiikillista performanssia, mitä olen etsinyt.”

”Lisäksi Magitossa tulee olemaan pieni ryhmätaidenäyttely. Teatteriesityksen järjestää  Tunumu Theatre Group. Heidän esityksensä nimi on A Theatre Trip. Olen tämän esityksen heiltä tilaustyönä tilannut, joten en malta odottaa mitä on luvassa! Ainoa mikä harmittaa on ettemme löytäneet burleski-esiintyjiä ohjelmistoon, mutta ehkä on aika kokeilla jotain muuta. Festareiden visuaaleista vastaa kanssa FLOWERS OF LIFE & MATLOCK VISUALS, joten tulemme kokemaan jotain aivan ennenäkemätöntä ja uutta.”



Millaisen kokemuksen toivot Helsinki Psych Festin olevan kävijöille? Vaikka paikka vaihtuu, pysyykö konsepti tuttuna?

”Kokonaisvaltaista elämystä. Haluan Helsinki Psych festin olevan ihmisille paikka, missä pystyy rentoutumaan ja olemaan oma itsensä ja samalla nauttimaan bändeistä, tavata ystäviä ja kierrellä ja kaarella ympäriinsä, koska lipun hintaan sisältyy paljon ohjelmaa eri paikoissa.”

”Tavoitteenani on, että ihmiset pystyvät hetkeksi unohtamaan arjen ja kiireensä ja pysähtyä nauttimaan hyvästä musiikista ja mahtavista visuaaleista ja ohjelmasta. Paikka siis vaihtuu, mutta tuo mukanaan uusia kokemuksia ja mahdollisuuksia. Odotamme innolla mitä tästä tulee!”

Helsinki Psych festissä perjantaina 4.10. esiintyvät mm. Hidria Spacefolk, Cats of Transnistria, Astral Bazaar, Meteor Vortex ja Sunraker (DK).
Liput Tiketistä
Helsinki Psych fest 2019 Facebookissa ja Instagramissa

Esittelyssä: Föllakzoid – I

Neljännen albuminsa elokuussa julkaissut chileläinen Föllakzoid keikkailee huomenna Helsingissä.

Kun nyt kuuntelee Föllakzoidin kymmenen vuoden takaista debyyttiä, on vaikea kuvitella kyseessä olevan sama Föllakzoid, joka huomenna nähdään. Menevällä krautrockilla viimeistään kakkoslevyllään II (2013) maineeseen noussut bändi on lipunut koko ajan minimalistisempaan ja elektronisempaan suuntaan. Uusinta levyä I voisikin kuvailla jonkinlaiseksi psykedeeliseksi droneksi.

I:n levytystapa on kiinnostava. Jo edellisellä levyllä III (2015) mukana ollut saksalainen elektronisen musiikin tuottaja Atom™, oikealta nimeltään Uwe Schmidt, sai tällä levyllä entistä suuremman roolin. I on tavallaan Schmidtin luomus, sillä levy on tehty niin, että ensin bändi on äänitellyt studiossa itsekseen, minkä jälkeen Schmidt on saanut vapaat kädet leipoa näistä nauhoituksista biisejä.

Albumia vääntäessään Schmidt ei hiivaa säästellyt, sillä tuotos on turvonnut aikamoiseksi möntiksi. Tunnin mittainen I koostuu neljästä biisistä, kukin joko 13 tai 17 minuuttia. Biisit ovat vähäeleisiä: selkeitä vokaaleita ja tarttuvia riffejä ei ole, rytmeissäkin vain hienovaraista vaihtelua. Yhä pidempää yhä vähemmillä elementeillä, kuten levyn julkaisseen Sacred Bonesin saatteessa sanotaan.

“[P]retty f’n boring, imo”, kommentoi sen sijaan käyttäjä flipperscum Discogsissa uutta levyä.

Tämä saattaa olla monien ensivaikutelma levystä. Minunkin: ensimmäisellä kuuntelulla nukahdin puolivälissä levyä. Se kuulosti tunkkaiselta. Kuin joku kuuntelisi seinän takana Pulsaria repeatilla ja jotain olennaista mukaansatempaavaa jäisi kuulematta.

Mutta kun levyä on lähestynyt kevyemmin kuuntelemalla raidan kerrallaan, on levy alkanut koukuttaa. Välillä levyn tunnelmasta tulee mieleen Kaukolammen Three Legged Giant Centipede, mutta riisutumpana ja sulkeutuneempana. Föllakzoid toimisi hyvin sekä Höga Nordin katalogissa että Andrew Weatherallin radio-ohjelmassa. Kummassakin tuore elektroninen musiikki ja psykedeelinen rock liukenevat toimivasti yhteen.

Itselleni levy alkoi avautumaan erityisesti raidan II kautta.

Joka tapauksessa Föllakzoid on todella kova livebändi ja uskon, että huomisen keikan jälkeen uusi levy toimii entistä paremmin.

Föllakzoid Kuudennella linjalla 17.9.

(Lisähuomiona: Sacred Bones julkaisi vastikään myös Föllakzoidin kuratoiman mixtapen, jossa on mm. Mika Vainiota. Tämäkin kuvastaa Föllakzoidin viehtymystä minimaaliseen konemusiikkiin. Tapella muutenkin kiinnostavan oloinen setti.)

//Leo

Jytinää kosmoksen kolkilta – haastattelussa DÖ

Suomalainen julkaisee toisen pitkäsoittonsa Astral Death Cultin 20.9. Deaf Hankin, Big Dogin ja Joe E. Deliverancen doomista, stonerista, psykestä, sludgesta ja metallista ammentava ”Döömer” on noteerattu ulkomailla, ja albumin LP-version julkaisee hollantilainen Lay Bare Recordings. Yhtyeen nälkä on kasvanut syödessä – samoin kaipuu kosmokseen ihmisten spedeilyn tieltä.

Mistä asti DÖ on toiminut? Kertoisitteko lyhyesti taustanne?

”Alkuräjähdys tapahtui jo joskus 2007-2008 paikkeilla. Tuolloin nimi ei ollut DÖ, tyyli oli enemmän sellaista menevää desert stoneria ja mukana oli myös laulaja. Tarkoituksena oli soitella treeniksellä ja kaljoitella omaksi iloksemme ilman sen kummempia ambitioita. Jossain kohtaa laulaja muutti Englantiin ja Hank otti mikkiin roiskimisen vastuulleen. Tuolloin myös tempo hidastui – tai pitäisikö sanoa döömeni. Jossain kohtaa keksittiin myös nimi ja lögö.

Lopulta ei haluttu enää soitella vain treeniksen seinille, ja 2014 pistetiin ilmoille ensimmäinen EP. Sen jälkeen julkaistiin vielä toinen EP ennen vuoden 2015 miehistömuutosta, jolloin Peat Rex jättäytyi pois touhusta ja tilalle kannuja käskyttämään tuli Joe E. Deliverance. Nykyisellä kokoonpanolla on tähän mennessä julkaistu yksi pitkäsoitto ja viimeisimpänä EP vuonna 2017.

Nälkä on tasaisesti kasvanut syödessä ja homma on muuttunut, jos ei nyt totisemmaksi, niin ainakin suunnitelmallisemmaksi.”

Olette julkaisseet Tuho-pitkäsoittodebyyttinne lisäksi 3 EP:tä. Tuleva levynne Astral Death Cult julkaistaan vinyylinä, kasettina ja diginä/cd:nä.
Varmaan siistiä saada ensimmäinen vinyylipainos julkaistua. Miten päädyitte kimppaan hollantilaisen levy-yhtiön Lay Bare Recordingsin kanssa?

Atmosfear-musiikkivideo uudelta levyltä

Vinyylijulkaisu on koko tämän aktiivisen tekemisen ajan ollut yksi tavoitteista. Olisihan noita aikaisempia levyjä voinut toki julkaista omakustanteisesti vinyylinä, mutta ei se ole sama asia kuin se, että joku ihan oikeasti uskoo meidän tekemiseen niin paljon, että on valmis laittamaan siihen kiinni omaa aikaansa ja rahaansa. Meille se tuo henkistä lisäarvoa touhuun.

Ensimmäistä kertaa koskaan oltiin hyvissä ajoin liikkeellä labelin kanssa. Hank kartoitteli alkuvuodesta sopivia labeleita. Nimenomaan sellaisia, jotka voisivat julkaista nimenomaan vinyylin, jolla olisi kokemusta ja verkostoja ja joka ei tarjoa täysin artisti maksaa -diiliä.

”Kosmiseen kuoleman kulttiin ei voi liittyä. Siihen kuuluu jo jokainen maapallolla oleva.”

Yksi labeleista oli Lay Bare Recordings, joka täyttikin sitten kriteerit heittämällä. Rosterissa olevat bändit ja yleinen fiilis huokuivat tyylikästä ja laadukasta meininkiä. Labelia pyörittää todellinen voimanainen Désirée, jolla on mahtava get shit done -asenne. Hän oli alusta asti innoissaan messissä ja on kokemuksellaan auttanut meitä tekemään tiettyjä asioita järkevämmin ja tehokkaammin.

Désiréen ehdotuksesta mukaan etsittiin myös kasettilafka. Mercyful Tapes on aloitteleva label, jonka ensimmäinen julkaisu oli melkoista suitsutusta keränneen Youngblood Supercultin The Great American Death Rattlen kasettipainos. Ja nyt sitten heti perään Astral Death Cult! Mercyful Tapesia ja Dust’n’Bones -labelia pyörittävä Fredrik on myös suuri musiikin ystävä ja tuollaisten ihmisten innostuminen meidän musiikistamme on todella mieltä ylentävää.

Kaiken kaikkiaan se mitä nyt tapahtuu on juuri se seuraava realistinen askel, jota tässä kohtaa lähdimmekin hakemaan.”

Debyyttipitkäsoittonne Tuho sai varsin hyvän vastaanoton. Millaista Astral Death Cultia oli tehdä?

Tuhohan tehtiin ensisoinnuista julkaisuun varsin nopeasti. Joe oli tullut alun perin tuuraamaan Peatia parille keikalle, mutta onneksemme päätti lopulta myös jäädä bändiin. Tämän eräänlaisen uudelleensyntymän generoimalla energialla vedettiin tuolloin koko sävellys- ja julkaisuprosessi läpi alle vuodessa. Astral Death Cultia alettiin tekemään pienen hengähdystauon jälkeen ja sen kanssa haluttiin tehdä asiat rauhassa ja ajan kanssa.

Join the Cosmic Communion!

ADC on paluuta Tuhon ja aiempien EP:iden aikoihin, mutta samalla siellä on mukana myös Astral Death/Birthille tunkenutta metallisuutta ja jumitusta.

Biisit ovat sekoitus Big Dogin ja Hankin synnyttämiä riffejä sekä Joen jamitteluvaiheessa mukaan tuomia rytmillisiä ideoita. Biisejä hierottiin hartaasti ja aihioita tippui matkan varrella.

Jamittelun lisäksi ADC:n prosessissa oli entistä enemmän suunnitelmallisuutta. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa tehtiin biiseistä huolellisempi esituotanto ja demotukset. Meillä on kaveripiirissä äänitekniikan ja miksauksen korvaamaton kultakorva O.d., jonka kanssa hoidimme äänitykset ja joka myös miksasi levyn.

ADC:n biisejä ja julkaisemista ylipäätään on työstetty huomattavasti aiempia kertoja kauemmin, ja se on vaatinut huomattavasti enemmän kärsivällisyyttä.”

Levyn nimikin kertoo, että DÖ:n sanoitukset liikkuvat kosmisissa svääreissä kulttimeininkiä unohtamatta. Löytyykö kosmoksesta pakopaikka maallisen maailman spedeilylle, vai mistä DÖ:n teemat kumpuavat?

”Tuo pakopaikka kuvaa asiaa loistavasti! Aiemmin sanoitusten polttoaineena toimi ihmiskunta- ja uskontokriittisyys, mutta Tuhon jälkeen huomasi, että kun joka ikinen kanava, uutiset ja sosiaalinen media tuuttaavat negatiivista vibaa, ei asioiden märehtiminen lyriikkapuolella toiminut enää tunteiden ja turhautumisen varaventtiilinä, vaan se alkoi pikemminkin ahdistaa vain enemmän.

Avaruus on kaiken alku ja loppu.

Kosmos sen sijaan on valtavan inspiraation lähde ja sen kolkkia lähdimme tutkimaan jo Astral Death/Birth EP:llä. Avaruus on täynnä äärimmäisyyksiä, täynnä käsittämättömiä ilmiöitä ja luonnonvoimia. Se on samaan aikaan voimaannutta, mutta myös pelottava. Se on kaiken alku ja loppu.

Täysin ei negatiivisuuden kanavointi ole kuitenkaan lyriikoista kadonnut, sillä edelleen niissä paikoin peilataan siihen, kuinka kaiken tämän keskellä ihmiset yhä kuvittelevat olevansa jotenkin erityisiä ja riitelevät siitä kenellä on paras mielikuvitusystävä tai kellä on eniten vaurautta ja valtaa. Tähän voisi muuten laittaa Carl Saganin upean Pale Blue Dot -puheen.

Aiempi kiukku ja turhautuminen on siis vaihtunut jonkinasteiseen saganismiin, jossa on ripaus nöyryyttä ja nihilismiä. Onhan tämä myös jonkinasteista luonnonvoimien palvontaa. Oman pienuuden hyväksymistä. Kosminen kuoleman kultti ei siis olekaan jotain mihin voit liittyä. Se on jotain mihin jokainen maapallolla oleva jo kuuluu. Halusipa sitä tai ei.”

Soititte taannoin pirun hyvännäköisessä Aavikko II -nimisessä tapahtumassa. Lokakuussa lämppäätte Church of Miseryä BlowUp vol 5:n klubilla. Millaisen keikka- ja hulinasyksyn uusi levy kansainvälisellä julkaisijalla tuo mukanaan? 

”Aavikko oli kyllä todella hauska ja ikimuistoinen kokemus. Se on sellainen pienen porukan järjestämä tapahtuma, josta ei kauheasti haluta huudella, jottei tapahtumasta tulisi liian virallista, mikä sitten aiheuttaisi kaikenlaista ylimääräistä säätöä. Puitteisiin ja järjestelyihin oli kyllä panostettu ja homma toimi.

Church of Miseryn lämppääminen on ensimmäinen ison bändin support-keikka, jos siis festareita ei lasketa. Eikä kyllä yhtään harmita, että mukana on myös superkovista ukoista koostuva Pussies. Kiitos vaan BlowUpin Esalle luottamuksesta!

Ulkomaanvalloituksen ensiaskelia otetaan heti pari päivää BlowUp klubin jälkeen Soulcrusher-festareilla Hollannissa, jonne hieman yllättäen tarjoutui tilaisuus tehdä pistokeikka. Festarit järjestetään sattumoisin Lay Bare Recordingsin kotikaupungissa Nijmegenissa ja line-upissa ovat mm. Triptykon, Daughters, Hell, Dopelord sekä monta muuta tiukkaa bändiä. Tätä odotamme tietysti myös innolla.

Keikkojen suhteen haluamme pitää homman järkevänä. Loppuvuodelle on tällä hetkellä vain muutama sovittu keikka, mutta talvea ja kevättä juonitaan jo pikkuhiljaa. Siinä meillä on apuna Family Goat Agencyn Mama Goat Ninnu. Tarkoituksena on käydä siellä täällä Suomessa sekä mahdollisesti laajentaa reviiriä ulkomailla.”

Jakaisitteko vielä pari musavinkkiä suomesta tai maailmalta, jotka ovat inspiroineet viime aikoina?

”Me kuunnellaan paljon samoja, mutta myös paljon hyvin erilaisia bändejä. Ja sehän on vain rikkaus inspiraation ja kokonaisuuden kannalta. 

Erilaisuudesta kertoo esimerkiksi se, että Joen suosikki viime aikoina on ollut Anaal Nathrakh, Big Dogilla on ollut kovassa rotaatiosta Black Mountainin Destroyer-levy, ja Hankiin kolahti jo mainituilla Aavikko festareillakin esiintynyt ruotsalainen Nekromant.”

Astral Death Cult julkaistaan 20.9. esiintyy Kuudennella Linjalla 3.10. ja Hollannin Soulcrusher-festivaaleilla 5.-6.10.

DÖ Bandcampissa
DÖ Facebookissa
Bändin kuva: Eetu Keränen

//Mertsi

Kolmas Korva DJ’s at Manse Psych Fest 2019

We’ll make our ”official” DJ duo debut as we have the honor to spin discs at the upcoming Manse Psych Fest in Tampere. The one-day-fest is held 23rd of August this year and bands on stage are Hexvessel, MaidaVale (Swe) and Tähtiportti. We are thrilled to be a part of this evening!

Tickets can be bought later, but you can find the Facebook event of Manse Psych Fest here. Read more about the festival here.