Arvio: faUSt – Fresh Air (2017)

image

“Hörhöbändeistä puhuttaessa nousee aina muutama ylitse muiden. Gong, Faust ja Can kuuluvat tietenkin tähän rehellisiä päivätöitä välttelevään kaanoniin –”, kirjoitti mainio suomalainen bloggari Jaxen vuonna 2011.

Saksalainen Faust perustettiin kommuunissa vuonna 1971. Se ehti julkaista neljä pitkäsoittoa ennen hajoamistaan vuonna 1975. Näistä ehkä arvostetuin on viimeisin, Faust IV, joka valittiin myös kirjaan 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään.

Bändi teki kuitenkin paluun 90-luvulla ja on ollut jollain tavalla aktiivinen siitä saakka.

Faust, jonka kirjoitusasu on toukokuun alussa ilmestyneellä Fresh Air -levyllä muotoa faUSt, on nykypäivänä alkuperäisjäsenten basisti Jean-Hervé Péronin ja rumpali Werner “Zappi” Diermaierin muodostama duo. Fresh Airilla musisoi tai ääntelee lisäksi joukko muusikkoystäviä ja yleisöä. Levyn kappaleet on nimittäin nauhoitettu “yhteisöllisissä sessiossa” jenkkikiertueen aikana Jersey Cityssä, Austinissa ja Los Angelesissa.

image

52-minuuttinen Fresh Air on aika tarkalleen kahdeksan minuuttia ja neljä sekuntia liian pitkä. Niin kauan kestää löysähkö funk-jammailu Chlorophyl, levyn viides biisi. Toisteisuus ja pysähtyneisyys kuuluu faUStin musiikkiin olennaisesti, mutta Chlorophyl vain kyllästyttää. Se on kuin pätkä musikaalia, jonka tarinasta ei jaksa kiinnostua ja jonka hauskanpitoon ei voi jälkikäteen päästä mukaan.

Muuten levy on mestarillinen.

Alku on harmoniaa, josta puolankielinen runonlausunta ja ääniaaltoja sinkoileva viulu jäävät päällimmäisenä mieleen. Kahdeksan minuutin rauhoittava alkujakso ei ole hetkeäkään liikaa, vaan päinvastoin se kannustaa asettumaan aloilleen levyn äärelle. 17 ja puoli minuuttisen nimikkobiisin jälkipuoli on basson ja rumpujen hallitsemaa junnaavaa runttausta, joka tuo mieleen Swansin. Myös puhtaat vokaalit, jotka kirjaimellisesti vaativat raikasta ilmaa, muistuttavat Swans-nokkamies Michael Girasta. (Kiinnostaisikin kuulla miltä biisin laulu toimisi efektillä sakeutettuna.)

Biisi etenee koko ajan pysyen samalla paradoksaalisesti paikallaan kuin Paavo Nurmen patsas Helsingin Töölössä. Tilanne faUStin yhteisöllisessä keikkapirtissä käy yhä kuumemmaksi ja tukalammaksi. Onneksi faUSt uskaltaa pitää kappaleen loppuun asti hienovaraisesti aisoissa, vaikka toisinaan crashien villisti räiskyessä kliimaksi on lähellä.

Fresh Airin lyriikoiden vaatimaa raikasta ilmaa päästään nauttimaan vasta toisella biisillä Birds of Texas. Se on kuin tupakkatauko ulos keikkapaikalta yölliseen Austiniin, jossa biisi on nauhoitettu ja jonka äänimaisemaa hallitsee kaskaiden tasainen sirinä (onko Austinissa edes kaskaita?).

Fresh Air ja Birds of Texas kannattaa ehdottomasti nautiskella putkeen. Niiden muodostama 20-minuuttinen on yksinkertaisesti niin vaikuttava, että vaikka levyn loppuosakin on kiinnostava, se ei vaan millään voi yltää alun tasolle. Neljäs biisi, La Poulie, on kutittelevan bassonäppäilyn, ranskankielisen laulun ja avaruusrockin yhdistelmä. Kuudes raita, Lights Flickr, on levyn Paranoid, single joka ei päästä otteestaan. (Katso video alla.)

Levyn päättävä Fish jollain tapaa symmetrisoi albumin takaisin dronempaan suuntaan. Jos alku oli kaunista mindfulnessia, loppu on synkempää kolistelua. Levy-yhtiön markkinointimateriaalissa mainitaan, että rumpali Diermaier on itse erityisen ylpeä Fishin, eli koko levyn, minuutin mittaisesta loppuhäivytyksestä.

Vinkkinä fyysisten äänitteiden ystäville: Levyn on julkaissut hampurilainen Bureau B -levymerkki, jonka verkkokaupasta löytyy tämä ja paljon muuta kiinnostavaa krautia kohtuu halvalla. (Harmi, että Fresh Airin normaali vinyylipainos taisi jo loppua, deluxe-versio maksaa 30 euroa.)

//Leo

Especially the first 20 minutes of the new faUSt LP Fresh Air are masterful. Title song Fresh Air first encourages listener to close eyes and chill, but then stamps hard approaching climax which it never reaches – thankfully. After intensive first song, Birds of Texas is like a cigarette break in nocturnal Austin where only cicadas constantly chirr. Rest 30 minutes of the album are not bad, except lazy musical-like jamming Chlorophyl, but great songs like La Poulie and Lights Flickr cannot beat the first 20 minutes of the LP.
By the way, LP is published by German label Bureau B which sells and delivers this and other interesting kraut vinyls for rather friendly price.

Valikoitu diskografia:

Faust (Polydor 1971)
Faust So Far (Polydor 1972)
The Faust Tapes (Virgin 1973)
Faust IV (Virgin 1973)
Rien (Table of the Elements 1994)
You Know FaUSt (Klangbad 1997)
Faust Wakes Nosferatu (Klangbad 1997)
Ravvivando (Klangbad 1999)
C’est Com…Com…Complique (Bureau B 2009)
Faust Is Last (Klangbad 2010)
Something Dirty (Bureau B

2011)
j US t (Bureau B

2014)
Fresh Air (Bureau B 2017)

Mainokset

Jaki Liebezeit

Vaikea arvioida, kuinka suuri vaikutus viikko sitten edesmenneellä Can-rumpali Jaki Liebezeitillä ja hänen konemaisella soitollaan on ollut nykypäivän psykebändeihin, mutta todennäköisesti valtava. Tässä Cania livenä vuodelta 1970 half man, half machinen muistoksi.

10,000 Russos – synkistelyä Portugalista

Portugalilainen 10,000 Russos on tämän hetken
puhutuimpia psykebändejä, eikä syyttä. Fuzz Club -levy-yhtiölle kokeellisen
EP:nsä jälkeen siirtynyt ja keväällä 2015 täyspitkän julkaissut bändi kuulemma
räjäytti pankin tämän vuoden Liverpool Psych Festillä mielettömällä
vetovoimallaan.

Musa on yhdistelmä shamanistista kraut-rockia,
kaiutettua darkwave-laulua ja kosmisen tarkkaa rytmiikkaa. Mistään Soft Moon
-kaltaisesta minimalistisesta pehmokrautista ei ole kyse, vaan tummasävyinen
soundi tuo mieleen viholliskontaktiin valmistautuvan, metsää tieltään raivaavan
neuvostopanssarivaunun. (Tai kymmenentuhatta sellaista.)

Tässä musaa portugalilaispoppoon tulevalta
levyltä. Jatkotykitystä odottaessa!