Vaikea arvioida, kuinka suuri vaikutus viikko sitten edesmenneellä Can-rumpali Jaki Liebezeitillä ja hänen konemaisella soitollaan on ollut nykypäivän psykebändeihin, mutta todennäköisesti valtava. Tässä Cania livenä vuodelta 1970 half man, half machinen muistoksi.
Kun haluaa taustamusiikiksi rauhallista ja surumielistä 60–70-lukujen musiikkia, Bottom of the Universe -mixtape on varma valinta. Se kestää myös aikaa ja keskittynyttä kuuntelua, ja jokaisella kuuntelulla setistä löytää uutta.
White Lilyn miksausta on aikanaan levitetty levynörttien suosimalla Soul Strut -keskustelufoorumilla, jonka aktiivien toimesta se ladattiin vuosi sitten uudelleen Mixcloudiin.
Kymmenen vuotta vanhan keskusteluketjun perusteella yhdelle BOTU on toiminut täydellisenä soundtrackina kylmään ja sateiseen talvipäivään, toiselle taas hiekkarannalle kuuman Kalifornian-auringon alle.
Reilun tunnin teippi sisältää pääasiassa melankolis-psykedeelistä folkia, rockia ja soulia. Tempokin nousee vain loppupään Mandrillin Children of the Sunissa, jonka jälkeen painetaan taas jarrua. White Lilyn fiskarsit ovat olleet kovassa käytössä, sillä miksauksessa saattaa olla päällekkäin kaksi kappaletta ja puhetta esimerkiksi puhelinvastaajasta. Yhdistelmä on uninen ja ehdottoman sulava. Sulava silloinkin, kun tajuaa yhtäkkiä kuuntelevansa Paul Cartneyn Wings-yhtyeen Band on the Runia lapsikuoron versioimana. Kuulostaa lähinnä tältä.
Osa kappaleista on luupattu uuteen uskoon, osa jätetään puolitiehen, osan kohtalona on tyytyä lyhyeksi taiteelliseksi siirtymäksi biisien välillä. Eli siis ideana ei todellakaan ole ollut soittaa jokaista biisiä alusta loppuun sörkkimättä, onneksi. Esimerkiksi Jefferson Airplanen hivenen madallettu Comin’ Back to Me ei ole koskaan kuulostanut niin hyvältä kuin tässä miksauksessa. Miksauksen ansiosta biisi kiilasi aikanaan Jeffersonien lempibiisikseni.
Biisilistaa ei ole ikinä julkaistu, ja harmillisesti suurimmat salapoliisityöt biisien selvittämiseksi ovat kadonneet Soul Strutilta. Googlailemalla sanoja, shäzäämällä ja selailemalla ylempänä linkitettyä keskustelua voi kuitenkin löytää osan.
Miksauksesta löysin mm. McDonald & Gilesin, joka on King Crimsonin ukkojen Ian McDonaldin ja Michael Gilesin proggis. Bändin nimikkolevy löytyy Spotifysta. Vahva suositus! Miksauksessa on mukana levyn kolmas raita Is She Waiting? jonka säkeistöjen herkkä ja surumielinen kitarointi aiheuttaa välitöntä väreilyä ja addiktiota biisiä kohtaan.
Took me a long and involved time to make this and its sort of an audio record of the most timultuous and emotional year of my life, so I’m glad that other people can relate to it and understand it… – White Lily
Kuva/image credit: Flora-electronica
Portugalilainen 10,000 Russos on tämän hetken
puhutuimpia psykebändejä, eikä syyttä. Fuzz Club -levy-yhtiölle kokeellisen
EP:nsä jälkeen siirtynyt ja keväällä 2015 täyspitkän julkaissut bändi kuulemma
räjäytti pankin tämän vuoden Liverpool Psych Festillä mielettömällä
vetovoimallaan.
Musa on yhdistelmä shamanistista kraut-rockia,
kaiutettua darkwave-laulua ja kosmisen tarkkaa rytmiikkaa. Mistään Soft Moon
-kaltaisesta minimalistisesta pehmokrautista ei ole kyse, vaan tummasävyinen
soundi tuo mieleen viholliskontaktiin valmistautuvan, metsää tieltään raivaavan
neuvostopanssarivaunun. (Tai kymmenentuhatta sellaista.)
Tässä musaa portugalilaispoppoon tulevalta
levyltä. Jatkotykitystä odottaessa!
Kolmas korva 