Night Beats Fuzz Clubin studioilla

Open until the End

Night Beatsin vintage-kitaroilla kuorrutettu rock on kuin Camel-tupakansavuinen matka Quentin Tarantinon kuvaussession läpi El Pason parhaisiin kotibileisiin, jotka jatkuvat niin kauan kuin viskiä riittää.

 

Advertisement

Nisennenmondai: #1

Kun astuu kirpakasta pakkasesta sisään metallipajan kolinaan ja paukkeeseen, voi hetken aikaa kokea kolkon teollisen äänimaiseman ja tuntea samalla ulkoilman kylmyyden. Jos tähän hyiseen äänimattoon jäisi jumiin kymmeneksi minuutiksi ja tilanteen painostavuus korotettaisiin toiseen potenssiin, olisi se jotakuinkin samanlainen kokemus kuin Nisennenmondain #N/A-albumin avausraidan kuunteleminen.

Tietämättä tästä japanilaisesta triosta sen enempää, on helppo heittää, että bändin suorimmat vaikutteet ovat ennemmin teknossa ja dubissa kuin 60-luvun hippirockissa. Esimerkiksi tempo edellä mainitussa biisissä huitelee jossain 150 iskussa per minuutti.

Jos kymmenen minuutin sahaus ei riittänyt, kannattaa tsekata Nisennenmondaista taltioituja panostettuja livekuvauksia esimerkiksi Boiler Roomilta tai NTS:ltä.