10,000 Russos – synkistelyä Portugalista

Portugalilainen 10,000 Russos on tämän hetken
puhutuimpia psykebändejä, eikä syyttä. Fuzz Club -levy-yhtiölle kokeellisen
EP:nsä jälkeen siirtynyt ja keväällä 2015 täyspitkän julkaissut bändi kuulemma
räjäytti pankin tämän vuoden Liverpool Psych Festillä mielettömällä
vetovoimallaan.

Musa on yhdistelmä shamanistista kraut-rockia,
kaiutettua darkwave-laulua ja kosmisen tarkkaa rytmiikkaa. Mistään Soft Moon
-kaltaisesta minimalistisesta pehmokrautista ei ole kyse, vaan tummasävyinen
soundi tuo mieleen viholliskontaktiin valmistautuvan, metsää tieltään raivaavan
neuvostopanssarivaunun. (Tai kymmenentuhatta sellaista.)

Tässä musaa portugalilaispoppoon tulevalta
levyltä. Jatkotykitystä odottaessa!

(Source: https://www.facebook.com/)

Advertisement

Proto-K-X-P

Muistaakseni Timo Kaukolampi sanoi jossakin radiohaastattelussa, että Opelin Scorpius on tavallaan ensimmäinen K-X-P:n biisi. Se syntyi, kun Tuomo Puranen ja Kaukolampi odottelivat Vilunkia studiolle. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että kyllähän se hyvin vahvasti varsinkin K-X-P:n ekan levyn soundia muistuttaa. (Ja K(aukolampi)-X-P(uranen) on tunnetusti Op:l Bastards ilman Vilunkia.)

Tämä VIVA2-musakanavalle vedetty live on vähintäänkin hämmentävä, kun Op:l Bastardsin junnaava klubijytä esitetään valoisassa tv-studiossa. Kaikki se kappaleeseen sisältyvä vaara on riisuttu, mikä toisaalta tekee kokonaisuudesta entistä friikimmän.

Kappale kuulostaa yhä yli 15 vuoden jälkeen tuoreelta, mutta bändin taakse sohvalle koristeeksi makaamaan ja hymyilemään asetettava daami -konsepti tuntuu jäänteeltä menneisyydestä. Kuvittele vastaava vaikka tähän aiemmin linkkaamaamme King Gizzardin KEXP-esitykseen.

(Source: https://www.youtube.com/)

Night Beats Fuzz Clubin studioilla

Open until the End

Night Beatsin vintage-kitaroilla kuorrutettu rock on kuin Camel-tupakansavuinen matka Quentin Tarantinon kuvaussession läpi El Pason parhaisiin kotibileisiin, jotka jatkuvat niin kauan kuin viskiä riittää.

 

Nisennenmondai: #1

Kun astuu kirpakasta pakkasesta sisään metallipajan kolinaan ja paukkeeseen, voi hetken aikaa kokea kolkon teollisen äänimaiseman ja tuntea samalla ulkoilman kylmyyden. Jos tähän hyiseen äänimattoon jäisi jumiin kymmeneksi minuutiksi ja tilanteen painostavuus korotettaisiin toiseen potenssiin, olisi se jotakuinkin samanlainen kokemus kuin Nisennenmondain #N/A-albumin avausraidan kuunteleminen.

Tietämättä tästä japanilaisesta triosta sen enempää, on helppo heittää, että bändin suorimmat vaikutteet ovat ennemmin teknossa ja dubissa kuin 60-luvun hippirockissa. Esimerkiksi tempo edellä mainitussa biisissä huitelee jossain 150 iskussa per minuutti.

Jos kymmenen minuutin sahaus ei riittänyt, kannattaa tsekata Nisennenmondaista taltioituja panostettuja livekuvauksia esimerkiksi Boiler Roomilta tai NTS:ltä.