Kolmas korva mixtape #8: Escape from Darkness

Idean tähän mixtapeen saimme joulukuussa, jolloin aurinko paistoi Helsingissäkin vain hädin tuskin 10 tuntia koko kuussa. Tämä mixtape on pakomatka pimeästä talvesta tropiikkiin, eksoottisiin kaupunkeihin ja unelmien hiekkarannoille.

We live in the Northern Hemisphere, in Helsinki. In the winter, sunshine is a rare sight: during the darkest month, December, the Sun shines hardly 10 hours throughout the month. This mixtape is a comforting journey from the dark winter of Finland to the tropic, exotic cities and the sandy beaches of dreams.

Tracklist:

Deodato – Os Grilos (crickets sing for Ana Maria)
Emílio Santiago – Bananeira
Azymuth – Faça de Conta
Tim Maia – Que Beleza
Food of the Gods – Boy From Brazil
Eerie Wanda – Still As the Night
Nomine – Nomine’s Chant
Les Amazones d’Afrique – Doona
Cybe – The Moon is Shining Above the Ricefields
Antena – To Climb the Cliff

Mixcloud users can follow our Mixcloud page. Next mixtape in February.

Few picks from the tape

L: ”Kalifornialaista, sopivan raakaa ja vinksahtanutta bossanovaa vuodelta 2008. Bändi, jossa soitti mm. Ariel Pink’s Haunted Graffitin basisti Tim Koh, julkaisi vain yhden 12-tuumaisen singlen.”

M: ”Yksi biiseistä, joista on inspiroitunut Esko Routamaan dj-illoissa Turun Dynamo-yökerhossa. Meditatiivista biisiä ei vähemmän yllättäen löytynyt Shazamista – onneksi Eskolla oli ruutupaperia mukana.”

L: ”Siebe Baarda matkusti 80-luvun alussa Kaakkois-Aasiaan, vaikuttui sikäläisestä menosta ja julkaisi kolme kasettia vuosina 1981-85. Trooppista, elektronista, new age/ambient -osastoa.”

 

Advertisement

Interview: After 4 years, Hookworms are back in town

Hookworms is a 5-member psych-punk/kraut/noiserock band from Leeds, England. Despite their very powerful sound Hookworms is not the most well-known psych-influenced bands around. But that may change very soon.

Hookworms have an aura of certain mystique about them. Indeed, during four years I’ve waited for Hookworms’ new music, I’ve started to see the band as the friend you haven’t seen in a long time but who left a lasting impression back then.

Hookworms’ music changes shapes like elements, it’s fluently beautiful and robust at the same time, it transforms between mesmerizing anthems and unstoppable kraut energy –and the icing on the cake is singer MJ’s amazing vocals that sound like Zach De La Rocha’s just-as-wild-but-much-more-British relative. Albums Hookworms (2011) and Pearl Mystic (2013) are particularly powerful.

 Music video: Away/Towards from Pearl Mystic.

After The Hum (2014) Hookworms have been making new music and done a bit of touring. They’ve also faced troubles: their studio got wrecked by a flood but luckily, with the help of their fans, they managed to rebuild it. After four years, Hookworms are back with new music. We had the chance to ask them some questions about their new album that introduces a ”seismic” change to their sound, as described by their record company Domino. The band members go by their initials. My mail was replied by either JN, JW, MB, MJ, or SS.

Kolmas korva: So, how are you doing? How’s Leeds (presumably)?

Hookworms: ”Hello, we’re OK. Leeds is very cold at the moment, but probably not as cold as Helsinki?”

What have you been up to after The Hum (2014)? Looking as a fan from the remote Finland it feels as if you guys have been a bit off the radar.

”After The Hum came out we did a bit of touring and some festivals. Our studio flooded on Boxing Day 2015 so we were out of action for the best part of 7 months in 2016.

A few of us released some records with our other bands (Cowtown, Family Scraps, Xam Duo), then we started writing and recording the new album which took a couple of years to make. Now the boys are back in town.”

For me, your style of combining echoing noise sounds with kraut-influenced psychedelia has always been very powerful. Can you name a few of your major influences?

”El Faro, Square Mile, M&S Service Stations, Backflip Madness, Roland synthesizers and Kanye.”


Two singles you have published so far from Microshift had new nuances in them. They sound more rhythmic, more electronic, more danceable than many of your previous songs. Negative Space is so energizing we actually used it in our Party Mixtape.
The music video of Static Resistance shows a guy living in a fast-paced rat race limbo.

Can you tell us about the creation of Microshift and the themes you want to speak about in your new music?

Microshift was made quite differently to our last two albums. We used the studio and computer as more of an instrument, building up lots of short loops, and much of the initial writing was with synthesizers, drum machines and samplers which we’ve never done before.

Something pumping enough that you can run to it, Exercise Rock.


The intention was to make something more upbeat; body music but through the lense of a rock band. Something pumping enough that you can run to it, Exercise Rock. The lyrical themes of the record include but are not limited to: anxiety, body image, grief, relationship break-ups, opening up to others, wanting to escape the life you’ve built, and all the other things that poor mental health can entail.”

//Mertsi

Hookworms’ new album Microshift out 2nd of February via Domino Records.
https://hookworms.bandcamp.com/album/microshift

 

 

Esittelyssä Psychic Lemon – Frequency Rhythm Distortion Delay

English summary below the Finnish text.

Satori on japanilaisessa zenbuddhalaisuudessa tavoiteltu valaistumisen tila. Myös maallikot voivat saavuttaa tilan aivan tavanomaisin keinoin. Reitti satoriin voi löytyä niin japanilaisella jousiammunnalla kuin judollakin – ehkä myös kuuntelemalla viikko sitten ilmestyneen Psychic Lemonin albumin Frequency Rhythm Distortion Delay.

Englantilaisbändin debyytti Psychic Lemon sai viime vuonna kehuja, ja kakkoslevyn vastaanotto on ollut suorastaan yliampuva: jotkut ovat jo veikkailleet sitä vuoden tärkeimpien levyjen joukkoon, vaikka vuotta on kulunut vasta muutama viikko. Nopeatempoiseen, junnaavaan ja säröiseen äänimaisemaan uppoutuu nopeasti, kunnes levyn vikassa biisissä havahtuu. Ensikuunteluilla vahvimpia raitoja ovatkin juuri letkeä viimeinen biisi Satori Disko ja nyrkkiä kohti kattoa kutsuva Hey Droog!.

Satori saavutettu? Kenties. Valaistumisen vain valaistunut mestari voi tunnistaa.

The new Psychic Lemon album Frequency Rhythm Distortion Delay has got great, almost exaggerated reviews, some lifting it already to this year’s one of the essential albums. Fuzzy uptempo loops are catchy and make it easy to fall into the music. The awakening from trance comes in the last track Satori Disko which is more laid-back than the other four in the album. Satori Disko with the second tune Hey Droog! are the strongest ones in Frequency Rhythm Distortion Delay after few listening times.

Photo of the band: Graham Culshaw. Vinyl, CD and digital on sale. Stream on Spotify or below.

// Leo

Esittelyssä Helsinki Psych Fest

Ensin Oulu, sitten Tampere – nyt oman Psych Festinsä saa Helsinki. Yksipäiväisenä ilmaisfestarina aloittava HPF järjestetään Gloriassa lauantaina 20.1.

Jututimme festarin järjestäjää ja Purple Clouds Psych Club -psykedeliaklubin pitäjää Vappua, joka työskentelee kulttuuriareena Gloriassa.

Esittelisitkö itsesi ja Purple Clouds Psych Clubin, mistä klubissa on kyse ja miten se toimii? 

“Olen Vappu, 29 vuotta ja kotoisin Helsingistä. Olen pyörittänyt Purple Clouds Psych Clubia aika pienellä settauksella Tampereella ja Helsingissä.

vappuvilke

Kuva: Astrid Mannerkoski

Idea klubille lähti vuonna 2015, kun tajusin ettei Helsingissä oikein järjestetty niin sanotun kevyen psykedeelisen musiikin klubeja (tai ainakaan en niitä löytänyt). Kaikki klubit tuntuivat olevan metallipainotteisia, tai niiden markkinoinnista ei ymmärtänyt, että klubilla soitetaan psykedeelistä musiikkia. Halusin perustaa klubin, josta ymmärtäisi heti että kyse on psykeklubista. Halusin jotain kevyempää, psykedeelistä poppia ja rokkia sekä bändejä, visuaaleja, värikkäitä keikkajulisteita – vähän kuin 60-luvulla.

Kyseessä on siis niin sanottu retroklubi, jossa tavoitellaan 60-70 lukujen klubien tunnelmaa.“

Millainen on oma musiikkitaustasi ja suhteesi psykedeeliseen musaan?

“Olen työskennellyt dj:nä vuodesta 2014 ja järkännyt lukuisia eri genren klubeja. Minulla on laaja musiikkimaku, mutta kuuntelen eniten vanhaa musiikkia. Psykedeeliseen musiikkiin tutustuin vuosia sitten, kun kuulin radiosta vahingossa The Beatlesin biisin Tomorrow never knows. Kappale pysäytti täysin ja tajusin, että psykedeelinen musiikki oli genrenä minulle aivan uusi.

Kappaleesta innostuneena tutkin sitten kaikki aikakauden samankaltaiset biisit ja bändit. CD-hyllyjä kahlatessani ostin erityisesti kokoelmalevyjä, koska halusin tutustua mahdollisimman moneen bändiin. Pian tajusin, että myös nykyaikana tehdään oikein mainiota psykedeelistä musiikkia, vanhoja elementtejä hyödyntäen, ja myös Suomessa. Aloin käymään keikoilla ja myöhemmin festareilla ulkomailla.

Nyt olen kuunnellut psykedeelistä musiikkia noin 6 vuotta, eli kuitenkin vielä aika vähän aikaa. Se on sellaista sielun musiikkia. Mikään muu genre ei ole tuntunut olevan niin lähellä sitä miksi itseni määrittelen, siksi kai nautin sen kuuntelemisesta eniten. Jos voin suositella biisiä, suosittelen The Smoking Treesin kappaletta Trips.”

Täytyy vähän purkaa sydäntä. Ennen Kolmas korva -blogin perustamista istuimme Leon kanssa baarissa ja mietimme, että olisipa siistiä perustaa se ensimmäinen ”Psych Fest” Helsinkiin. Tuolloin homma tuntui kuitenkin liian isolta kahdelle journalistinrentulle, joten hienoa, että Helsinki Psych Fest on viimein muutakin kuin alan harrastajien päiväuni.

Miten ja milloin Helsinki Psych Fest -idea sai alkunsa ja miten homman työstäminen eteni? 

“Olin itse asiassa kypsytellyt Helsinki Psych festin ideaa jo kaksi vuotta. Olen käynyt Psych Festeillä Berliinissä, Pariisissa sekä peräti kolme kertaa Kööpenhaminassa, jossa olen työskennellyt myös valokuvaajana. Silloin syntyi toive, että saisimme Helsinkiin oman Psych Festin.

Työkokemus Kööpenhaminan nelipäiväisillä festareilla kuuluu ehdottomasti elämäni parhaimpiin kokemuksiin. Siellä oppi, näki ja kuuli paljon kaikenlaista mistä ammensin inspiraatiota mm. omaan Psych-klubiin. Monen sattuman seurauksena päädyin tänä vuonna esittelemään idean Glorian tuottajille ja he päättivät antaa minulle vapaat kädet. Täällä on nimittäin aika kannustava ilmapiiri.

Aloimme suunnittelemaan Psych festejä Gloriaan hyvin pikaisella aikataululla. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi varmaan enemmän bändejä ja ohjelmaakin. Periaatteessa festari laajeni kaksipäiväiseksi, koska saamme pitää Helsinki Psych Fest -ennakkoklubin, jossa esiintyvät mm. 3rd Trip ja Current. Itse en tuota tätä ennakkoklubia, mutta annoin sen järjestäjälle siunaukseni.

Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen tapahtumaan ja siihen että se on herättänyt paljon positiivista huomiota.”

Ensimmäisellä Helsinki Psych Festillä nähdään kuuden bändin kattaus, levyjä pyörittää mainio DJ Astro ja visualisoinneista vastaa pari vuotta sitten Kiarama-festareilla Turussa todella hienot installaatiot luonut Flowers of Life. Luvassa on myös valosirkusta ja burleskia.
Miten juuri tällaiseen poikkitaiteelliseen ohjelmaan päädyttiin, ja mitä järjestäjänä odotat illalta?

“Halusimme festareista monipuolisen elämyksen kaikille. Varmaankin Glorian moniulotteinen ja mieletön Flowers of Life -settaus on inspiroinut laajentamaan ohjelmaa pelkän musiikin ulkopuolelle. Meillä on nimittäin koko tammikuun ajan täällä aivan mahtava ultraviolettimaailma, jonka kaikki aspektit halusimme hyödyntää suunnitellessamme ohjelmaa. Siksikin tapahtumaa värittävät Valosirkus Spektrin uv-tanssijat sekä uv-vartalomaalein maalattu burleskitanssijatar Simone de Beaver!

Tämä on todella ainutlaatuinen elämys, kun joka puolella on uv-valot ja värikkäitä decoja, kahdessa kerroksessa! Odotan innolla miten Psych Festit menevät. Toivon, että ihmiset tykkäävät. Itselläni ainakin on hyvä fiilis.”

Mainitsit, että Helsinki Psych Fest ei ole jäämässä tähän, vaan jatkosta on jo puhuttu. Kuulostaa lupaavalta – kerro HPF:n jatkosuunnitelmista? 

“Jatkosta on juu puhuttu. Suunnittelimme alustavasti uutta festaria loppukesäksi/syksyksi. Bändiehdotuksiakin on jo tullut. Vielä ei ole lyöty mitään lukkoon, ja mielelläni otan mukaan ihmisiä puimaan kanssamme tulevia Psych Festejä. Minulle voi mailata osoitteeseen purplecloudspsychclub@gmail.com, jos kellään herää kiinnostus olla mukana tekemässä tätä!”

26734058_954790084690219_7161243921582723831_n

Helsinki Psych Fest kulttuuriareena Glooriassa lauantaina kello 19. Esiintymässä mm. KäkiLoud LightsScarlet FoggBlood SongFrom Grotto ja Junnu Alajuuma.
Perjantain ennakkoklubilla 3rd Trip ja Current.
HPF Facebookissa: https://www.facebook.com/events/265483237317800/

Kolmas Korva: Vuoden levyt ja muut poiminnat 2017

image

Vuosi 2017 on paketissa. Kolmas Korva listasi vuoden mieleenjäävimpiä levyjä, keikkoja ja biisejä.

 

Mertsin poiminnat

Parhaat psykedelia-levyt:

Circle – Terminal

Omaehtoisesta ja riemastuttavasta rock-levystä tuli heti klassikko.

King Gizzard & The Lizard Wizard & Mild High Club – Sketches of Brunswick East

“Hissimusaa”, totesi yksi Kolmas Korvan seuraaja. Toinen tulkinta on “King Gizzardin vuoden paras”, riippuen siitä, tykkääkö liskokingeistä jameissa vai pameissa. (King Gizzard julkaisi vuoden viidennen levynsä tätä juttua kirjoittaessa, eli bändi piti uskomattoman kuuloisen lupauksensa viiden levyn julkaisutahdista.)

Jane Weaver – Modern Cosmology

Ei yhtä vahva kuin konseptilevy The Silver Globe (2015), mutta hyvä psykedeelinen popalbumi yhtä kaikki.

Siinai – Sykli

Suomalaisia psykedeliajulkaisuissa ei korostu määrä vain laatu. Siinain hypnoottisen ja aiempia kypsemmän täyspitkän kruunasi komea levyjulkkarikeikka.

Mt. Mountain – Dust

Australiasta tulee paljon hyvää psykerockia. Mt. Mountainin pitkät psykedeeliset kappaleet ovat kuin aavikon kangastuksia.

Julie’s Haircut – Invocation And Ritual Dance Of My Demon Twin

Kokenut italialaisbändi löi shamanistisella, vivahteikkaalla levyllä itsensä läpi ns. laajennettuun tietoisuuteen.

Paras klubikeikka: Tinariwen, Tavastia 27.11.

Tuaregipoppoolla on aivan uskomaton karisma. Bändin tekninen ja hypnoottinen aavikkoblues pääsi akustisesti oikeuksiinsa Tavastialla. (Kuva: Vilma Timonen)

image

Paras festarikeikka: Ylva, Ilmiö-festari 29.7.

Elektronista musiikkia, rapia ja teknoa joikulauluun yhdistävä Ylva-kokoonpano soitti lumoavan keikan Turun illassa. Saamelaisen kommandopipon takaa laulava Niillas Holmberg vaivutti transsiin. (Kuva: Paadar Images)

image

Sukellus psykedeeliseen metatasoon -kappale: Mikko Joensuu: House of Fire

Mikko Joensuun Amen-levytrilogia ansaitsisi kaikkea suitsutustaankin enemmän krediittiä. Kolmas levy sukeltaa uskon ja ihmiselon ydinkysymyksiin.

Leon poiminnat

Vuoden debyytti: Soft Power – In A Brown Study

Tyylit levyllä vaihtelevat sulavasti Pekka Strengiä muistuttavasta jazzista suorasukaisempaan säröiseen rokkiin. Soft Power toimii vielä paremmin livenä, ja esimerkiksi 2. helmikuuta on mahdollisuus nähdä bändi Korjaamolla.

Vuoden kesälevy: Lemurian Folk Songs – Maro

Ensi kesän toiveena on nähdä tämä budapestilainen stoneria ja bluesia soittava bändi vihreä lasipullo-olut kädessä paahteisena kesäpäivänä puistokonsertissa. Erityispomintana levyltä Temple of Moonin kuuma kitarariffi.

Vuoden livetaltiointi: Mauskovic Disco Band – Analog Fruit

Yksi vuoden ilahduttavimmista biiseistä eikä vähiten sen musavideon takia. Kuusihenkinen hollantilaisbändi on ahtautunut maalle tyypilliseen kanavalaivaan, The Mauskovic Disco Shipiin, ja rykäisee livenä psykedeelisen diskobiisin. Kaikki toimii laulajan riekaleista hattua ja banaaniperkussiota myöten.


Vuoden kilkattelulevy: BANANA – LIVE

Riippuen omasta mielentilasta, levyn musiikki voi joko ärsyttää tai vaivuttaa hypnoottiseen tilaan. Marimbat ja vibrafonit nakuttavat rytmiä tarkasti ja välillä musiikista tuleekin mieleen säveltäjä Steve Reich. Toisaalta vastapainoksi levyn päättää maalaileva pianon ja klarinetin yhdistelmä – ilman kilkuttelua.


Vuoden louhinta: Cybe – Tropisch Verlangen

Joka vuosi kovimmat musadiggarit kaivelevat maan alle hautautuneita julkaisuja ja artisteja menneisyydestä. Rodriguez, William Onyeabor jne. Tämän vuoden yksi kiinnostavimmista uudelleenjulkaisusta on hollantilaisen Cyben kokoelmalevy. Cybe eli Siebe Baarda matkusti 80-luvun alussa Kaakkois-Aasiaan, vaikuttui sikäläisestä menosta ja julkaisi kolme kasettia vuosina 1981-85. Tälle kokoelmalle on poimittu noilta kaseteilta kymmenen trooppisen elektronista biisiä, joista osa menevämpää rumpukonerytmiä, osa enemmän new age/ambient- osastoa.