Kosmista korvavaloa kaamokseen: E-Musikgruppe Lux Ohr – Non Plus Ultra

Saksalaiseen kosmisen musiikin traditioon kumartava albumi on täyteläistä syntetisaattorimusiikkia.

Kosmische musik syntyi Berliinissä 60-70-lukujen taitteessa. Toisen maailmansodan kansallisen tragedian jälkeisestä kulttuurityhjiöstä ponnistaneet nuoret saksalaiset muusikot alkoivat luoda aivan omanlaisiaan avaruudellisia syntetisoijateoksia. Tyylilajin ensimmäisinä albumeina voidaan pitää esimerkiksi Tangerine Dreamin Alpha Centauria (1971), jonka kansiteksteissä tiettävästi ensimmäistä kertaa mainitaan kosmische musik. Brittimedia sen sijaan kuvasi Tangerine Dreamia ja muita aikalaisia termillä krautrock (kraut tarkoittaa imartelevasti kaalia), jonka alle oli helppo niputtaa monenlaista uutta saksalaista kokeellista musiikkia. Ja vaikka krautrock jäi elämään, Saksassa tyylisuunnan varhainen julkaisija Ohr-levymerkki käytti nimenomaan kosmische musikia kuvaamaan julkaisemiensa artistien musaa.

Tähän kosmisen musiikin jatkumoon kuuluu turkulainen E-Musikgruppe Lux Ohr. Tammikuussa ilmestynyt Non Plus Ultra on vuonna 2008 perustetun elektronisen musiikin yhtyeen kolmas albumi. Bändin muodostavat Ismo Virta, Pertti Grönholm ja Kimi Kärki. Levyä on ollut tekemässä myös Jaakko Penttinen, joka on sittemmin jättäytynyt pois. Olemme aikaisemmin soittaneet bändin mainiota singleä Jenseits Der Mauer Des Schlafes mixtapellamme #9: Afternoon trip to Delta Aquarii.

Non Plus Ultra luottaa konkreettisestikin saksalaisten esikuviensa osaamiseen, sillä levyn on masteroinut Joachim Ehrig, joka tunnetaan 70-luvun skenestä Grobschnittin rumpalina ja sooloistaan Erocina.

Instrumentaalinen Non Plus Ultra on soundeiltaan täyteläinen, jota kuvastaa hyvin Kimmo Pietilän tekemä kupliva kemiallinen kansitaide vahvoine väreineen. Kappaleet koukuttavat jo ensikuuntelulla. Levyn paksua äänimattoa luovat hypnoottiset arpeggiokulut, rytmikäs pulputus, kimaltelevat soinnut ja aika ajoin synteettiset kuohut. Näiden päälle on loihdittu ilahduttavan paljon melodioita ja sooloja — myös kitaralla, jonka käytöstä hyvänä esikerkkinä levyn ehdottomiin helmiin kuuluva Der ewige Wanderer, jossa on lisäksi vahva rooli perkussioilla. Mittaa albumilla on kahdeksan biisiä ja 80 minuuttia, mikä tuntuu sopivalta kestolta. Biisit ehtivät rakentua rauhassa.

E-Musikgruppe Lux Ohr on perinnetietoinen, sillä esimerkiksi bändin nimi ja biisit ovat saksankielisiä. Liekö Ohr (joka tarkoittaa korvaa) bändin nimessä silmänisku legendaariseen Ohr-lafkaan. Kolmas korvassa luonnollisesti arvostamme nimivalintaa.

Perinteen tunteminen ei kuitenkaan mene mälsän retroilun puolelle, tai ainakin kaltaiselleni kosmisen musiikin amatöörille E-Musikgruppe Lux Ohrin sykkivä levy tuo ripauksen kosmista korvavaloa pimeään helmikuiseen aika-avaruuteen.

//Leo