Rakkauteni Holy Wavea kohtaan ei liene jäänyt epäselväksi blogia vähän pidempään seuranneilta. Austinin (modernin neopsykedelian yhden alkukodin) viisijäseninen nippu aloitti Rocky Eriksson -henkisellä retroilulla ja rankasti kai’utetulla 60-lukupsykedelialla ja liu’kui hiljalleen kohti krautimpaa, modernimpaa äänimaailmaa jonka juuret ovat kuitenkin syvällä eskapistisessa psykerock-perinteessä.
Evil Hits (2012) -debyytin meskaliininhuuruinen retroilu jalostui pientä kulttimainetta nauttivalla Relaxilla (2013). Freaks of Nurture (2016) oli yhtyeen nykyisen tyylin avainlevy, jossa miksaus siirrettiin tähän päivään ja biisien koukut vaihtelivat sujuvasti She Put a Seed In My Earin kauniista kuulaudesta tarkan pateettiseen California Took My Bobby Away -molleiluun El Paso -legenda Bobby Fullerin muistolle. Suttuisemmalla Adult Fearilla (2018) yhtye ei ihan saanut palasia loksahtamaan kohdalleen.
Onneksi uusi Interloper (tietysti Austinin psykeytimen oman Reverberation Appreciation Society -levymerkin kautta) näyttää palauttavan yhtyeen oikealle tielle.
Schmetterling avaa levyn sillä ihanalla, elegantilla runsaudella, jonka Holy Wave niin hyvin taitaa. R&B:n junnaavat wahit muistuttavat Elevatorsia ja Brian Jonestown Massacrea. Interloper on sävellyksenä levyn parhaimpia kappaleita, runsaine koskettimineen ja paksuine, hengittävine valleineen se saa jopa Pink Floydin sävyjä. Eikä vähiten sanoitusten takia – ympäristön muutos ja sen aiheuttama tunneristiriita on koko levyn kantavia teemoja:
Seasons come and seasons go
Some will die and some will grow
Times are changing, so are you
You know what you gotta do.
Riemastuttava I’m Not Living In The Past Anymore kertoo henkilöstä, joka toistaa mantramaisesti rikkovansa arkisen tylsyyden kierteen. Kieli poskella tehty biisi on oiva, moderni krautrock-ralli.
Entäs Buddhist Pete sitten! Tätä olen toivonut levylle siitä asti, kun yhtye soitti livebiisinä vakiona käyttämänsä junnauksen Fuzz Club -sessionsissa 2016. Tarttuvissa riffeissa ja synamelodiassa on jotain hyvin NEU!-tyylistä.
Interloper on mainio levy, jossa Holy Wave soittaa runsaammin ja mehevämmin kuin aiemmin. Hullun maailmanmenon ajan albumi kantaa sisällään useita hyviä tapoja reagoida järjettömiltä tuntuvaan muutoksiin: pohdiskelua ruskan sävyissä, itseironista hekottamista (We are all hell bastards”) sekä tietysti ekstaattista, pysäyttämätöntä kraut-rockia.
//Mertsi
Yhtyeen kuva: Alison Scarpulla
Kolmas korva 