Arvio: White Manna – Bleeding Eyes (2017)

image

English summary below the text. 

arviokorvat_2_tahtea

Kalifornialainen White Manna hurmasi Pan-levyn (2015) rouheilla riffeillä ja motorik-ralleillaan. Aikanaan ohankolauksella sivuuttamani levy päätyi takautuvasti kovaan soitantaan tänä keväänä, kolahtaen paremmin joka kuuntelukerralla, minkä takia odotin uutta albumia kaiuttimet valmiudessa.

Aivan kuten Pan, on White Mannan kuudes LP Bleeding Eyes levy, joka paranee kuuntelukertojen myötä. White Mannan soitto on puolihu(olite)llulta vaikuttavan kivikuoren alla yksityiskohtaista. Likimainkaan yhtä voimakkaasta levystä ei uutuuden kohdalla voi kuitenkaan puhua.

image

White Mannan rämisevän happoinen tyyli kantaa varmasti mutta suurempia tarjoamatta läpi Bleeding Eyesin avauskappaleiden. Mairea Vimanas rytmittelee hauskasti ja kasvaa jyhkeisiin mittoihin kuin huomaamatta. Kolmosraita Trampolinessa ilma alkaa hiljalleen tiivistyä, ja Invisible Kings leikkaa jo äkkiväärän jyrkästi trooppiseen sakeuteen.

Hetkittäin musiikki tuo mieleen Morgan Deltin malarianhorkkaisen huurun, mutta White Mannan sielunkumppanit löytyvät enemmän akselilta Carlton MeltonDead MeadowThe Black Angels.

Vaikka White Mannan soitto on räävitöntä ja itsevarmaa, Bleeding Eyesin kappaleet eivät ole erityisen mieleenjääviä. Simppeleitä sointukiertoja ei tällä kertaa kompensoi Panista tuttu pysäyttämätön kiihkeys.

https://open.spotify.com/embed/album/2jp8wTZ2wUgGEURsT4v8in

Speed Dagger ja English Breakfast ovat varmoja psykerock-biisejä, joiden tehtäväksi jää alustaa levyn kenties vahvimmat kappaleet. You Are The Movie alkaa upottavalla dub-tyylisellä bassokuviolla, jonka uneliaan painavuuden rikkoo taustalla kirskahteleva soolokitara.

Päätösraita Freak on vaarallinen, pitelemätön ja kiihkeätempoinen krauttaava voimapesä, jonka kaltaisia levyyn olisi suonut useammankin.

Bleeding Eyesin taustoihin tutustuessa jää kysymyksiä tuotannosta: miksei levyltä ole irroitettu esimerkiksi musiikkivideota? Ehkäpä Liverpool Psych Festin kaltaisia suurlavoja kiertänyt bändi on ollut kiireinen, hyvästä syystäkin, mutta tietyn hutaisun kaikua Bleeding Eyesistä ei pysty peittämään volyyminapit kaakossakaan.

//Mertsi

White Manna totally charmed me with their album Pan, and so I couldn’t wait to hear some new music from the Californian band. Bleeding Eyes stays loyal to the band’s style: it’s manic, fuzzy and wild, but quite detailed and lively under its surface. Just like Pan, Bleeding Eyes gets better after each listen, offering some solid songs and a few stronger pieces like You Are The Movie and especially Freak.
Bleeding Eyes is a decent record full of nice songs, if not the most coherent album we will ever enjoy from White Manna.

Arvio: Lamagaia – Lamagaia (2017)

image

Göteborgissa näkynee revontulia harvoin, jos koskaan. Lapissa voi lykästää ja ehkäpä siksi Lamagaian avaus Aurora alkaa hawkwindmaiseen tyyliin turbiineja käynnistelemällä. SAS:n potkurit pyörivät turvallisesti koko 17-minuuttisen biisin ajan lähes identtisenä luuppaavan bassoriffin ja rumpukompin voimalla, mikä onkin tuttua jo debyytiltä. Vaikka lomalennon keskusradiosta mylvii toisinaan villisti kiemurteleva kitara ja kaiulla murskattu laulu, ei Aurorassa ole tarpeeksi ilmakuoppia ja myrskyä, joka pitäisi kuulijan valppaana yli vartin ajan.

Särömarssin jälkeen trio painaa jarrua. Albumin upea toinen biisi, moniosainen 19-minuuttinen Paronama Vju on keskeltä kuin uhkaava, yöllinen versio The Whon kruisailu Eminence Frontista. Loppupuolella Pete Townshend ja kumppanit kuitenkin jumittuvat ruuhkaan kuin Michael Douglas Rankka päivä -elokuvassa, jonka soundtrackille Panorama Vjun vikat 5 minuuttia voisi helposti ujuttaa.

Aurora iskee aluksi intensiteetillään, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen on selvää, että levyltä vain Paronama Vju jää pidempiaikaiseen kuunteluun.

Lamagaia on edennyt muutamassa vuodessa pieneltä göteborgilaiselta Höga Nord -levymerkiltä brittiläiselle Cardinal Fuzzille, joka on yksi psykemaailman tunnetuimmista labeleista. On ihme, jos Lamagaia jää marginaaliin –  jos se enää edes on siellä. Kolmas korva suositteleekin tutustumaan Lamagaian nettisivuilta löytyviin jameihin, kuten DAB Jam 4:ään, sillä pian kotikutoiset sivut ja jamit on saatettu ajaa alas.

Diskografia:

Space Normal Speed/Seabass 7” (Höga Nord 2014)

Lamagaius LP (Omakustanne 2015)

Lamagaia LP (Cardinal Fuzz/Sunrise Ocean Bender Records 2017)