Jytinää kosmoksen kolkilta – haastattelussa DÖ

Suomalainen julkaisee toisen pitkäsoittonsa Astral Death Cultin 20.9. Deaf Hankin, Big Dogin ja Joe E. Deliverancen doomista, stonerista, psykestä, sludgesta ja metallista ammentava ”Döömer” on noteerattu ulkomailla, ja albumin LP-version julkaisee hollantilainen Lay Bare Recordings. Yhtyeen nälkä on kasvanut syödessä – samoin kaipuu kosmokseen ihmisten spedeilyn tieltä.

Mistä asti DÖ on toiminut? Kertoisitteko lyhyesti taustanne?

”Alkuräjähdys tapahtui jo joskus 2007-2008 paikkeilla. Tuolloin nimi ei ollut DÖ, tyyli oli enemmän sellaista menevää desert stoneria ja mukana oli myös laulaja. Tarkoituksena oli soitella treeniksellä ja kaljoitella omaksi iloksemme ilman sen kummempia ambitioita. Jossain kohtaa laulaja muutti Englantiin ja Hank otti mikkiin roiskimisen vastuulleen. Tuolloin myös tempo hidastui – tai pitäisikö sanoa döömeni. Jossain kohtaa keksittiin myös nimi ja lögö.

Lopulta ei haluttu enää soitella vain treeniksen seinille, ja 2014 pistetiin ilmoille ensimmäinen EP. Sen jälkeen julkaistiin vielä toinen EP ennen vuoden 2015 miehistömuutosta, jolloin Peat Rex jättäytyi pois touhusta ja tilalle kannuja käskyttämään tuli Joe E. Deliverance. Nykyisellä kokoonpanolla on tähän mennessä julkaistu yksi pitkäsoitto ja viimeisimpänä EP vuonna 2017.

Nälkä on tasaisesti kasvanut syödessä ja homma on muuttunut, jos ei nyt totisemmaksi, niin ainakin suunnitelmallisemmaksi.”

Olette julkaisseet Tuho-pitkäsoittodebyyttinne lisäksi 3 EP:tä. Tuleva levynne Astral Death Cult julkaistaan vinyylinä, kasettina ja diginä/cd:nä.
Varmaan siistiä saada ensimmäinen vinyylipainos julkaistua. Miten päädyitte kimppaan hollantilaisen levy-yhtiön Lay Bare Recordingsin kanssa?

Atmosfear-musiikkivideo uudelta levyltä

Vinyylijulkaisu on koko tämän aktiivisen tekemisen ajan ollut yksi tavoitteista. Olisihan noita aikaisempia levyjä voinut toki julkaista omakustanteisesti vinyylinä, mutta ei se ole sama asia kuin se, että joku ihan oikeasti uskoo meidän tekemiseen niin paljon, että on valmis laittamaan siihen kiinni omaa aikaansa ja rahaansa. Meille se tuo henkistä lisäarvoa touhuun.

Ensimmäistä kertaa koskaan oltiin hyvissä ajoin liikkeellä labelin kanssa. Hank kartoitteli alkuvuodesta sopivia labeleita. Nimenomaan sellaisia, jotka voisivat julkaista nimenomaan vinyylin, jolla olisi kokemusta ja verkostoja ja joka ei tarjoa täysin artisti maksaa -diiliä.

”Kosmiseen kuoleman kulttiin ei voi liittyä. Siihen kuuluu jo jokainen maapallolla oleva.”

Yksi labeleista oli Lay Bare Recordings, joka täyttikin sitten kriteerit heittämällä. Rosterissa olevat bändit ja yleinen fiilis huokuivat tyylikästä ja laadukasta meininkiä. Labelia pyörittää todellinen voimanainen Désirée, jolla on mahtava get shit done -asenne. Hän oli alusta asti innoissaan messissä ja on kokemuksellaan auttanut meitä tekemään tiettyjä asioita järkevämmin ja tehokkaammin.

Désiréen ehdotuksesta mukaan etsittiin myös kasettilafka. Mercyful Tapes on aloitteleva label, jonka ensimmäinen julkaisu oli melkoista suitsutusta keränneen Youngblood Supercultin The Great American Death Rattlen kasettipainos. Ja nyt sitten heti perään Astral Death Cult! Mercyful Tapesia ja Dust’n’Bones -labelia pyörittävä Fredrik on myös suuri musiikin ystävä ja tuollaisten ihmisten innostuminen meidän musiikistamme on todella mieltä ylentävää.

Kaiken kaikkiaan se mitä nyt tapahtuu on juuri se seuraava realistinen askel, jota tässä kohtaa lähdimmekin hakemaan.”

Debyyttipitkäsoittonne Tuho sai varsin hyvän vastaanoton. Millaista Astral Death Cultia oli tehdä?

Tuhohan tehtiin ensisoinnuista julkaisuun varsin nopeasti. Joe oli tullut alun perin tuuraamaan Peatia parille keikalle, mutta onneksemme päätti lopulta myös jäädä bändiin. Tämän eräänlaisen uudelleensyntymän generoimalla energialla vedettiin tuolloin koko sävellys- ja julkaisuprosessi läpi alle vuodessa. Astral Death Cultia alettiin tekemään pienen hengähdystauon jälkeen ja sen kanssa haluttiin tehdä asiat rauhassa ja ajan kanssa.

Join the Cosmic Communion!

ADC on paluuta Tuhon ja aiempien EP:iden aikoihin, mutta samalla siellä on mukana myös Astral Death/Birthille tunkenutta metallisuutta ja jumitusta.

Biisit ovat sekoitus Big Dogin ja Hankin synnyttämiä riffejä sekä Joen jamitteluvaiheessa mukaan tuomia rytmillisiä ideoita. Biisejä hierottiin hartaasti ja aihioita tippui matkan varrella.

Jamittelun lisäksi ADC:n prosessissa oli entistä enemmän suunnitelmallisuutta. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa tehtiin biiseistä huolellisempi esituotanto ja demotukset. Meillä on kaveripiirissä äänitekniikan ja miksauksen korvaamaton kultakorva O.d., jonka kanssa hoidimme äänitykset ja joka myös miksasi levyn.

ADC:n biisejä ja julkaisemista ylipäätään on työstetty huomattavasti aiempia kertoja kauemmin, ja se on vaatinut huomattavasti enemmän kärsivällisyyttä.”

Levyn nimikin kertoo, että DÖ:n sanoitukset liikkuvat kosmisissa svääreissä kulttimeininkiä unohtamatta. Löytyykö kosmoksesta pakopaikka maallisen maailman spedeilylle, vai mistä DÖ:n teemat kumpuavat?

”Tuo pakopaikka kuvaa asiaa loistavasti! Aiemmin sanoitusten polttoaineena toimi ihmiskunta- ja uskontokriittisyys, mutta Tuhon jälkeen huomasi, että kun joka ikinen kanava, uutiset ja sosiaalinen media tuuttaavat negatiivista vibaa, ei asioiden märehtiminen lyriikkapuolella toiminut enää tunteiden ja turhautumisen varaventtiilinä, vaan se alkoi pikemminkin ahdistaa vain enemmän.

Avaruus on kaiken alku ja loppu.

Kosmos sen sijaan on valtavan inspiraation lähde ja sen kolkkia lähdimme tutkimaan jo Astral Death/Birth EP:llä. Avaruus on täynnä äärimmäisyyksiä, täynnä käsittämättömiä ilmiöitä ja luonnonvoimia. Se on samaan aikaan voimaannutta, mutta myös pelottava. Se on kaiken alku ja loppu.

Täysin ei negatiivisuuden kanavointi ole kuitenkaan lyriikoista kadonnut, sillä edelleen niissä paikoin peilataan siihen, kuinka kaiken tämän keskellä ihmiset yhä kuvittelevat olevansa jotenkin erityisiä ja riitelevät siitä kenellä on paras mielikuvitusystävä tai kellä on eniten vaurautta ja valtaa. Tähän voisi muuten laittaa Carl Saganin upean Pale Blue Dot -puheen.

Aiempi kiukku ja turhautuminen on siis vaihtunut jonkinasteiseen saganismiin, jossa on ripaus nöyryyttä ja nihilismiä. Onhan tämä myös jonkinasteista luonnonvoimien palvontaa. Oman pienuuden hyväksymistä. Kosminen kuoleman kultti ei siis olekaan jotain mihin voit liittyä. Se on jotain mihin jokainen maapallolla oleva jo kuuluu. Halusipa sitä tai ei.”

Soititte taannoin pirun hyvännäköisessä Aavikko II -nimisessä tapahtumassa. Lokakuussa lämppäätte Church of Miseryä BlowUp vol 5:n klubilla. Millaisen keikka- ja hulinasyksyn uusi levy kansainvälisellä julkaisijalla tuo mukanaan? 

”Aavikko oli kyllä todella hauska ja ikimuistoinen kokemus. Se on sellainen pienen porukan järjestämä tapahtuma, josta ei kauheasti haluta huudella, jottei tapahtumasta tulisi liian virallista, mikä sitten aiheuttaisi kaikenlaista ylimääräistä säätöä. Puitteisiin ja järjestelyihin oli kyllä panostettu ja homma toimi.

Church of Miseryn lämppääminen on ensimmäinen ison bändin support-keikka, jos siis festareita ei lasketa. Eikä kyllä yhtään harmita, että mukana on myös superkovista ukoista koostuva Pussies. Kiitos vaan BlowUpin Esalle luottamuksesta!

Ulkomaanvalloituksen ensiaskelia otetaan heti pari päivää BlowUp klubin jälkeen Soulcrusher-festareilla Hollannissa, jonne hieman yllättäen tarjoutui tilaisuus tehdä pistokeikka. Festarit järjestetään sattumoisin Lay Bare Recordingsin kotikaupungissa Nijmegenissa ja line-upissa ovat mm. Triptykon, Daughters, Hell, Dopelord sekä monta muuta tiukkaa bändiä. Tätä odotamme tietysti myös innolla.

Keikkojen suhteen haluamme pitää homman järkevänä. Loppuvuodelle on tällä hetkellä vain muutama sovittu keikka, mutta talvea ja kevättä juonitaan jo pikkuhiljaa. Siinä meillä on apuna Family Goat Agencyn Mama Goat Ninnu. Tarkoituksena on käydä siellä täällä Suomessa sekä mahdollisesti laajentaa reviiriä ulkomailla.”

Jakaisitteko vielä pari musavinkkiä suomesta tai maailmalta, jotka ovat inspiroineet viime aikoina?

”Me kuunnellaan paljon samoja, mutta myös paljon hyvin erilaisia bändejä. Ja sehän on vain rikkaus inspiraation ja kokonaisuuden kannalta. 

Erilaisuudesta kertoo esimerkiksi se, että Joen suosikki viime aikoina on ollut Anaal Nathrakh, Big Dogilla on ollut kovassa rotaatiosta Black Mountainin Destroyer-levy, ja Hankiin kolahti jo mainituilla Aavikko festareillakin esiintynyt ruotsalainen Nekromant.”

Astral Death Cult julkaistaan 20.9. esiintyy Kuudennella Linjalla 3.10. ja Hollannin Soulcrusher-festivaaleilla 5.-6.10.

DÖ Bandcampissa
DÖ Facebookissa
Bändin kuva: Eetu Keränen

//Mertsi