Haastattelussa Soft Powerin Mikael Jurmu

image

Soft Power on helsinkiläinen vuonna 2013 perustettu bändi. Yhtyeen ensimmäinen täyspitkä In a Brown Study julkaistiin keväällä.

Soft Powerin musiikissa on vaikutteita muun muassa 60-luvun lopun ja 70-luvun skandinaavisesta psyke-/progerockista. Livenä bändi sekoittaa rockiin modalia ja spiritual jazzia. Biisien tyylit vaihtelevat sulavasti Pekka Strengiä muistuttavasta jazzista suorasukaisempaan säröiseen rokkiin.

(Haastattelu on tehty sähköpostilla ja promokuvan bändistä on ottanut Tekla Valy.)

Terve Mikael!

Olit pari viikkoa sitten Copenhagen Psych Festissä. Ilmeisesti ihan yleisössä vaan? Mikä meininki siellä oli ja jäikö jotain tiettyjä keikkoja mieleen?

Joo pitää paikkaansa. Oikeastaan reissun pääpaino oli soittamisessa. Oltiin siellä Octopus Syngin kanssa keikalla, missä soitan bassoa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen itse festari siirtyi lokakuun puolenvälin paikkeille yhden festarin pääjärjestäjän äkillisen sairaustapauksen vuoksi. Kyseinen tapahtuma oli ennakkoa itse festarille, joka piti olla näihin aikoihin.

Oli hyvä meininki. Keikka meni tosi hyvin ja jengiä oli tullut paikalle hyvin. Meidän lisäksi soittaneet Baby Woodrose, De Forbanded ja Måneskjold, jotka on hieman liian rockmatskuu omaan makuuni, veti livenä tosi hyvin ja soundas hyvältä. Kaikin puolin onnistunut reissu. Itse festarille sit lokakuussa uudestaan.

Soft Power keikkailee aika harvakseltaan, mutta jostain syystä teillä on tällä viikolla kaksi keikkaa.

Meillä on ton keikkailun suhteen vaan tullut sellainen sykli, kun keikkoja on järkätty aika pitkälti ite. Ollaan aika ahkeria soittaan kämpillä ja kirjoittaa ja jamittaa biisejä niin se tuppaa vähän olemaan niin, et kun alkaa polttaa liikaa fiilis soittaa livenä, ni sit tehdään liveä meidän sen hetkisistä meiningeistä.

Toistaiseksi ei ole innostanut soittaa montaa kertaa kuussa noita kuppiloita läpi. Pitää olla joku hyvä pointti, et menis soittaa. Eikä ole buukkaajaa toistaiseksi niin järkkääminen jää osittain omille harteille.

https://www.facebook.com/plugins/post.php?href=https%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2Fsoftpowermusic%2Fposts%2F576694139162630%3A0&width=500

Teillä on tyylikäs promokuva (artikkelin alussa). Kuin Picasson maalaus in flesh. Miten paljon panostatte visuaalisuuten keikoilla ja muutenkin? Mikä on Soft Powerin tyyli ulkomusiikillisesti ja mistä se saa vaikutteensa?

Joo. Se sai inspiraatiota noista vanhoista bändikuvista, joita joillakin psyke-/progebändeillä on ollut, kuten esim. Apollolla. Idea maalata ikään kuin uudet hahmot meidän omien kasvojen päälle tuntui sopivan meidän teemaan ja toimivalta idealta toteuttaa.

Kubismi tuli siihen sitä tehtäessä, mikä tuo siihen vielä vähän nyanssia. Kuvan on ottanut Tekla Valy, joka kuvaa jonkin verran bändejä ja on itse valokuvataiteilija, joka ei tykkää pahemmin ottaa perinteisiä seisomakuvia bändeistä.

Muuten meillä ei juurikaan ole visuaalista ilmettä keikoilla. Ollaan vaan sitä mitä me ollaan ns. arjessa.

Ketkä muodostavat Soft Powerin? Ja mikä on kenenkin rooli bändissä?

Soft Power on:

Mikael Jurmu – rummut/kitara/ja paljon muuta levyillä
Staffan Södergård – rummut/piano
Otto Kyrklund – kitara
Lauri Vertanen – saksofoni/perkussio
Iiro Tulkki – basso

sekä muita jotka on ollut vahvasti läsnä levyillä ja keikoilla:

Sampo Seppänen – kitara/syntikat
Max Salonen – laulut (In a Brown Study -levyn laulut)
Antti Vauhkonen – saksofoni/huilu
Ilkka Hautala – runot/spoken word

Lisäksi on ollut muita vierailevia muusikoita.

Kaikki julkaisunne ovat olleet omakustanteita, kun ilmeisesti uusimman levyn yhtiö Huuru Osastokin on teidän oma levymerkkinne. Aiotteko jatkaa samalla DIY-hengellä ja alkaa mahdollisesti julkaisemaan muidenkin juttuja?

Joo pitää paikkaansa. Varmasti tulee lisää omien lafkojen kautta julkaisuja. Huuru Osasto Rec. perustettiin mun toimesta juuri tuolle LP:lle. Saa nähdä, mitä sieltä tulee jatkossa. Ei ole mitään pakottavaa tarvetta julkaista mitään muuta kuin omaa, mutta jos jotain kiinnostavaa joskus syntyy sitä kautta niin syntykööt.

Lisäksi on Kangastus, joka on täysin profiloimaton kasettilafka, jolta tulee aina aika ajoin jotain mielenkiintoista ulos.

https://www.facebook.com/plugins/post.php?href=https%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2Fsoftpowermusic%2Fphotos%2Fa.408975455934500.1073741830.292012717630775%2F475849285913783%2F%3Ftype%3D3&width=500

Mikä on lempiäänesi ja missä sen voi kuulla? (Tulevat Soft Power -keikat eivät kelpaa vastaukseksi, heh.)

Jos tämä on henkilökohtainen kysymys, niin kyllä se taitaa olla jokin kunnon ison putouksen tai kosken kohina. Välillä tulee soiteltua niin kovaa, että korvat soi, ja taitaa se tinnitus olla myös näiden vuosien saatossa hankittu. Putouksen tai kosken kohinan kaltaisella äänellä on steriloivia vaikutuksia tinnitukseen ainakin hetkittäin.

Kyllä myös jotkut täysin pysähtyneet aamuyöt kuulostavat hienoilta. Olen kuullut, että Grateful Deadin jätkät yrittivät joskus ei niin selvinä päivinä äänittää sumua. Olisi kiinnostavaa tietää miltä se kuulostaa.

Kenet (elävän tai kuolleen) muusikon haluaisit soittamaan Soft Power -levylle, jos saisit valita kenet tahansa? Miksi?

Tää on paha.
Meillä oli yks ihan helvetin hyvä idea jo tälle In A Brown Study -levylle, joka jäi kuitenkin toteuttamatta meistä riippuvaisista syistä. Mulla on edelleenkin Hänen kirjottamansa neljän A4:n teksti, jonka lopussa on hänen etunimensä ja puhelinnumeronsa. Ehkä tulevalle saadaan hänet mukaan. Mutta sitä ei kyllä voi paljastaa, sen saa sit kuulla!

https://bandcamp.com/EmbeddedPlayer/album=1365420684/size=large/bgcol=ffffff/linkcol=333333/artwork=small/transparent=true/

Mikä on lempipaikkasi kuunnella musiikkia?

Kyllä se on kuulokkeilla pyöräillessä. Sillä voi suhailla mitä mielettömimpiin mestoihin ympäri Helsinkiä ja pysähtyä nauttimaan hetkistä. Niin tehtiin levyn miksausten kanssa myös. Otettiin miksaukset mukaan luontoon ja kuunneltiin eri moodeissa.

Kotona tulee kans soitettua levyjä aika kohtalaisesti.

Saako musiikkinne inspiraatiota jostain muusta kuin musiikista? Mistä?

Tämä vaihtelee vähän kaikkien kesken, kun omaamme hieman erilaisen musiikkimaun. Luulen, että jokainen ammentaa jokapäiväisestä elämästään ja tuo ennen kaikkea sen ilmaisuun. Myös luonto on vaikuttava osa.

Koska psykeblogissa ollaan täytyy kysyä, mikä tekee mielestäsi musiikista psykedeelistä?

Joo tää on hyvä kysymys. Mä luulen, että se on miten melodioita, rytmiä ja kokonaisuutta käytetään. Mä olen aina tykännyt siitä, että lyödään vähän ällikällä tai että unohdat kuulemastasi hetkeksi normin tai ajan. Pistää homman ihan päälaelleen tekotapojen suhteen, kyseenalaistaa jo tunnettuja tapoja tehdä asioita sekä musiikkia.

Siihen tarvitsee kyllä vähän enemmän kuin pelkän Phaserin tai Flangerin.

https://www.facebook.com/plugins/post.php?href=https%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2Fsoftpowermusic%2Fphotos%2Fa.408975455934500.1073741830.292012717630775%2F408976202601092%2F%3Ftype%3D3&width=500

Mitä biisiä, levyä tai bändiä olet kuunnellut paljon viime aikoina, jota ilkeät suositella lukijoille? Mikä siinä viehättää?

Kyllä vois mainita tähän ainaskin:

Biisi: D.R. Hooker – Forge Your Own Chains
Tuli kuultua tää yllättäen todella pitkästä aikaa. Todella laidback biisi, vähän loureedmainen habitus laulussa. Hieno sovitus torvineen.

Albumi: King Gizzard and the Lizard Wizard & Mild High Club – Sketches Of Brunswick East

Aivan bränikkä albumi, saumaton yhteistyö levy, tästä vois anakin biisien suhteen inspiroitua Soft Powerin kaa.

Albumi: Kikagaku Moyo – Stone Garden
Ihan tosi hyvä bändi. Tältä vois suositella melkein mitä tahansa albumia, mutta tää nyt on uusin ja ollut kuuntelussa. Nää häröilee välillä kans kunnolla soundien kaa levyillä. Yhdistelee toimivasti mäihettä ja tosi loppuun mietittyjä soivia melodisia biisejä.

Albumi: Anna Själv Tredje – Tussilago Fanfara
Tää on kultti Ruotsi-levy. Tää on niin kuin skandien Cluster tai Eno.

Tuotanto: Soft Machine ja Nucleus
Jazz-rockista on pakko suositella brittiläisiä. Soft Machinelta Two, Thee, Five ja Six on tosi hyviä levyjä. Samoin Nucleuksen Elasic Rock, Solar Plexus ja We’ll Talk About it Later.

Suomalaiset psykebändit eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta liiemmin ole esillä mediassa. Kovia tuntemattomia bändejä on kuitenkin taatusti paljon. Osaatko suositella lukijoillemme joitakin suomalaisia bubbling under -bändejä?

Täytyy sanoa, että ei tule ihan niin aktiivisesti seurattua mitä mahdollisesti vois, kun tulee kuunneltua aika paljon vanhaa musaa. Mutta välillä törmää joihinkin uusiin artisteihin keikoilla tai blogeissa. En osaa sanoa, kuinka pitkään he ovat olleet, mutta muutaman jos mainitsen mihin törmännyt on: Elat Nessa, Love is the Answer ja Oulu Space Jam Collective.

Sanoit, kun tavattiin, että teidän seuraava levy on jo purkissa. Milloin se tulee ulos ja mitä se pitää sisällään?

Pitää korjata sen verran, että kokonaisuus alkaa olemaan kasassa seuraavalle levylle, pari biisiä on jo valmiina, mutta äänityksiä tulevalle levylle pitää vielä jonkin verran tehdä sekä pari uutta biisiä äänittää vielä kokonaan.

Viime aikoina on tullut sen verran mullistavia juttuja uusissa sessioissa, että täytyy miettiä vielä, mistä biiseistä uusi levy koostuisi. Mutta vaikuttaa, että suhteellisen pitkä kokonaisuus tiedossa kestollisesti. Voi olla, että täyttää tupla LP:n mitan. Saa nähdä, onko se mahdollista julkaista siinä muodossa.

Soft Powerin voi nähdä livenä torstaina 24.8. Helsingin Suvilahden Ravintola Lämmössä ja lauantaina 26.8. Helsingin Kivinokassa ulkoilmakeikalla. Molemmat tapahtumat ovat ilmaisia.

Mainokset

FRESH PSYCHEDELIA: UPDATE #3

image

Our latest additions to FRESH PSYCHEDELIA Spotify playlist, the ever-fresh collection of world’s best psychedelic rock music, are here.
Enjoy new delicacies from Ultra Satan, Nots, Beaches, Heaters, The Claypool Lennon Delirium (covering King Crimson) and King Gizzard & The Lizard Wizard’s new mellow jamming with Mild High Club.

Subscribe to the playlist and enjoy psychedelic treasures while they are still hot from traveling through the atmosphere!

https://open.spotify.com/embed/user/merenki/playlist/32xazUuEUeD3Nsz0LfXNzohttps://open.spotify.com/embed/user/merenki/playlist/32xazUuEUeD3Nsz0LfXNzo

Höga Nord Rekords ja tyylikkäät seiskatuumaiset

image

Ruotsalaisen pienlevy-yhtiön jätkät painavat levynkansia käsin olohuoneessa. Vinyylisingleihin erityisesti panostava Höga Nord on yksi tämän hetken kiinnostavimmista levymerkeistä. Kuuntele poiminnat katalogista.

(English translation below.)

Höga Nord julkaisee musiikkia diskosta psykedeeliseen rockiin. Göteborgista ponnistavan Höga Nordin tarkoitus oli alunperin julkaista kiinnostavia oman kaupungin artisteja, mutta sittemmin paletti on laajentunut ja sen katalogiin on eksynyt muun muassa japanilaista Minami Deutschia ja saksalaista Pardon Moita.

Höga Nordin seiskat tunnistaa niiden yhdenmukaisesta kansitaiteesta, jotka painetaan käsin. Stereotyyppistä psyke-estetiikkaa värikkäine spiraaleineen ja aaltoilevine teksteineen ei ole. Kansista tulee itse asiassa ensimmäisenä mieleen pohjoismainen jumittava elektrogenre skweee. Yhtiön perustaja Mathias Nilsson kertoi Ransom Notelle, että kannet duunataan leimasimella hänen olkkarissaan, joten mistään major label -toiminnasta Höga Nordissa ei ole kyse.

Höga Nord julkaisee myös EP:itä ja täyspitkiä albumeita. Esimerkiksi nyt (1.8.2017) ennakkotilattavana on pitkän linjan brittiläisen dj-tuottaja Andrew Weatherallin uusi LP.

Tanssi- ja klubimusiikki on vahva osa Höga Nordin katalogia. Esimerkiksi sen kaikkien aikojen ensimmäinen julkaisu, vuodelta 2013, on Pistol Discon trippaava seiskatuumainen, jonka rytmiikka on puhdasta diskoa. Tähän ja muihin lafkan konemusalevyihin, kuten Dungeon Acidiin ja Krigetiin, kannattaakin ehdottomasti tutustua.

Heja Sverige!

Poimintoja katalogista

Minami Deutsch – Tunnel/New Pastoral Life

A-puolen kraut-tykitys Tunnelilla ajetaan kahtasataa japanilaista vuoristoa lävistävää autobahnia. Levyn toinen biisi New Pastoral Life on Tunnelin täysi vastakohta: rauhoittavaa new age -syntetisointia helmeilevän kirkkaasti miksattujen perkkojen rytmittämänä. Hetken joutuu hieraista korviaan ennen kuin tajuaa biisien todellakin olevan samalla levyllä.

Ultra Satan – USA/USB

Höga Nordille levyttävien bändien jäsenten läpältä vaikuttavan Ultra Satanin eka julkaisu. Vitsiä tai ei, mukiinmenevää musaa kuitenkin! A-puolella sykkivä kosminen purkaus USA, jonka kaverina b-puolella saariston lempeässä merituulessa leijaileva USB.

Fatma – The Dirty Beat/Cirklar

Biittejä world music ja dub vaikutteilla. Päälle apaattista tehosteilla ryyditettyä laulua. Toimii!

Tross – On board/1514

Nykivä mutta varmasti etenevä On Board on bändin ekan julkaisun ekaksi biisiksi todella kova psykeralli. B-puolen 1514 killerirumpuineen suositellaan nautittavaksi alla olevan hektisen videon kanssa. Tämä on Höga Nordin kautta aikain neljäs julkaisu. Myös Trossin toistaiseksi ainut LP on ilmestynyt Höga Nordilta.

Swedish record label Höga Nord Rekords is one of the most interesting labels at the moment. Höga Nord focuses on stylish 45s, but also has EPs and LPs in their catalogue.

Originally label wanted to publish interesting artists from their home town Gothenburg, but have broaden their interest since and e.g. Japanese krautrock band Minami Deutsch and German new wave group Pardon Moi have been recorded for Höga Nord.

Höga Nord’s cover art is precise. Fonts and illustrations are far from stereotypical psych aesthetics like colourful spirals and wavey texts. Records look more like skweee actually.

Genres, label publishes, varies from psych rock to disco but mostly has some psychedelic touch so it is rewarding to have a listen to their catalogue widely. Above we have picked four interesting 45s from Höga Nord. Enjoy!

New videos: Lamagaia, The Murlocs & more

Saccades – Distant Sea 
(Fuzz Club)

Saccades is a solo project of Berlin-based Nicholas Wood who is familiar to Finnish audience from The KVB, a post-punk/dark wave duo who performed in Hori Smoku Festival 2015 in Helsinki. In Saccades, Wood has turned to more light, smooth and mellow psychedelic pop sound, which sounds very promising.


Holy Wave – Buddhist Pete
(Live from Fuzz Club Sessions)

Known from its rich, melodic and sometimes melancholic sounds, Holy Wave from Austin is the latest band to enter Fuzz Club label’s studios for some video sessions. Enjoy Buddhist Pete, a six-minute mini space trip on a kraut rocket.

The Murlocs – Snake In The Grass
(Flightless)

Enjoy some bluesy garage rock from Melbourne, Australia.

Lamagaia – Aurora
(Cardinal Fuzz/Sunrise Ocean Bender)

This video was actually published already in May but it should be new for you unless you’re one of the 196 people who have watched it!
This song by one of Sweden’s most exiting psych bands is quite a trippy experience in both its visual and auditory presence… Sink into Swedish psychedelic overload.

Kolmas korva Mixtape #3: Hazard Trip

image

 

 

1. Pekka Streng – Olen väsynyt
2. The Lay Llamas – Ancient People of the Stars
3. Lumerians – Burning Mirrors
4. The Cult of Dom Keller – Astrum Argenteum
5. The Growlers – Tijuana
6. Centralstodet – IE
7. The Gaslamp Killer – Father
8. Dead Skeletons – Gods DMT 13 (FIÐRILDI)

Some nights, floating to REM sleep is risky. Images you see are far from gentle and fluffy. This half an hour mix is for those stormy small hours.

 

Cover is a caption from the movie Lost Highway by David Lynch.

Mixcloud users can follow our Mixcloud page. Next mixtape in August.

Esittelyssä Uleåborg Festival of Psychedelia

image

 

Oulun Tukikohdassa järjestetään tulevana viikonloppuna järjestyksessään kolmas Uleåborg Festival of Psychedelia (UFOP). Kaksipäiväisen festarin esiintyjiä ovat muun muassa Electric Moon, Mara Balls, Risto, Jess and the Ancient Ones, Tähtiportti ja E-MUSIKGRUPPE LUX OHR.

UFOP:n Esa Juujärvi, miten Uleåborg Festival of Psychedelian valmistelu on sujunut tänä vuonna?

“Omalla painollaan. Asiat ovat löytäneet paikkansa ja tietty rutiini on ehtinyt syntyä muutaman vuoden harjoittelulla.”

Millaisia tavoitteita teillä viikonloppuun on?

“Tavoitteena on tarjota ikumuistoinen viikonloppu vaihtoehtoisen musiikin- ja kulttuurin kuluttajille.
Muutamme sateen auringon paisteeksi, arkisen kiireen hetkestä nauttimiseksi ja velat saataviksi.”

Miltä festarin tulevaisuus näyttää pitkällä tähtäimellä?

“Tulevaisuus on auki, otamme vuoden mittaisia askelia.”

 

image

UFOP on Suomen ensimmäinen varsinainen psykedeelisen rockin festari eli kansainvälisin termein “Psych Fest”. Miten festari syntyi, ja mistä ammensitte oppinne ja inspiraationne?

“Idea oli tarvelähtöinen. Tarjontaa ja kysyntää tuntui olevan, muttei törmäyspaikkaa eikä -aikaa. Oppi on otettu kantapäästä ja inspiraatio on ehtymätön luonnonvara.”

Psych Festejä on Suomessa nyt kaksi, kun elokuussa järjestettävä Manse Psych Fest syntyi Ville Pirisen unesta. Millainen on mielestäsi psykedelia-skenen tila Suomessa?

“Skenen ympärillä toki sattuu ja tapahtuu muuallakin kuin virallisilla “Psych Festeillä”. Psykedelia edustaa minulle vanhentuneista ajatusrakenteista irtautumista. Maailma jossa elämme muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Tulemme tarvitsemaan uudenlaisia sekä korvaavia lähestymistapoja asioihin selvitäksemme.
Näkisin, että psykedelia-skenellä on näin ollen hyvinkin vahva kasvualusta ja vehreä tulevaisuus.”

Uleåborg Festival of Psychedelia Oulun Tukikohdassa 14.-15.7. Ennakkomyynti on loppunut, lippuja myydään ovelta.
Kaikki kuvat: UFOP

Uleåborg Festival of Psychedelian kotisivut

 

image

Arvio: King Gizzard & The Lizard Wizard – Murder Of The Universe (2017)

image

English summary below the Finnish text.

arviokorvat_3_tahtea

Uutuuslevy Murder of The Universen myötä australialainen King Gizzard & The Lizard Wizard on julkaissut peräti seitsemän kekseliästä levyä vuodesta 2011 alkaen. Lisää on tulossa – yhtye aikoo julkaista jopa viisi levyä tämän vuoden aikana.

Äsken kauppoihin saapunut MOTU ylsi Australiassa levymyynnin kärkisijoille, kuten edeltäjät Flying Microtonal Banana (2017) sekä Nonagon Infinity (2016). Se on erittäin huomattava saavutus yhtyeeltä, joka yhdistää räjähtävään psykedeliaansa elementtejä garagesta, progesta, surfista, jazzista ja metallimusiikista.

Seitsemänjäseninen, kahdella rumpalilla soittava bändi osaa erottautua. Se on muun muassa kuvannut 360– ja Facebook live -keikat, jakanut Quarters-levyn (2015) neljään täsmälleen 10:10 pitkään kappaleeseen, luonut liikkuvan Gizzfest-minifestarin ja rakentanut humoristisista musiikkivideoista tunnistettavan kuvamaailman. Yhtye pyrkii tarjoamaan yllätyksiä, aina kotisivun ensinäkymästä lähtien.

Oli oheistoiminta miten erottuvaa tahansa, King Gizzard on noussut psykedeelisen rockin huipulle sähköisellä, leikkisällä soitollaan, jonka tukipilarit ovat etevä jamittelu ja räiskyvät, mahtavat melodiat.

Noihin elementteihin nojaa myös uutuuslevy, joka on jaettu kolmeen osaan. Kuten levyllä Eyes Like the Sky (2013), kertoja puhuu läpi tarinoita, vuorotellen solisti Stu Mackenzien laulun kanssa. Quartersin tai Float Along – Fill Your Lungsin (2013) valloittavaa jamittelua tai ilmavaa melodisuutta ei kannata odottaa, vaan Murder Of The Universe on tiukkaan tykitettyä, komptaktiksi purkitettua konsepti-psykeprogea.

image

Ensimmäinen osa, The Tale Of The Altered Beast, kertoo hirviön ja tämän kohtaavan ihmisen yhdistymisestä. Kertoja Leah Seniorin hurjan hirviöstoorin kehystää King Gizzardin huimaan tempoon kiihtyvä soitanta. Musiikki on virheetöntä, mutta hitusen yksioikoista. Säveltäjä-sanoittaja Mackenzie on turvautunut korviinpistävän usein “Altered beast, alter me” -parteen. Ensimmäinen osa on kiivaudessaan kuin nyrkkeilymatsin ensimmäinen erä tai futispelin ensiminuutit, jossa varoitetaan tulevasta – ei vielä rakenneta huipennuksia.

Toinen osa, The Lord of Lightning vs. Balrog, käynnistyy hivelevästi The Reticent Raconteurin mongolialaisella kurkkulaululla taustoitettulla folkahtavalla melodialla, joka pilkahtelee esiin läpi tarinan. Ensimmäistä osaa melodisempi fantasiatarina kertoo kahden suuren voiman kohtaamisesta tyylillä, joka sopisi scifi-animaation sähköaseilla käytävän kyborgisotakohtauksen taustamusiikiksi. Progehtava soitto on parhaimmillaan varsin oivaltavaa, ja mukana on ykkösosaa tunnistettavampia riffejä. Rallissa häiritsee Mackenzien ja Seniorin eri tavat ääntää “Balrog”. Virhe antaa levystä hieman hutaisten tuotetun olon.

Kolmas osa, Han-Tyumi and the Murder of the Universe (yllä osa kokonaisena musiikkivideona), on luvuista rikkain ja tyylikkäin. Kertojana ei toimi Leah Senior, vaan online-tekstinlukijabotti, joka kuulostaa uskomattoman päheältä – kuin vanhuuteensa näivettyvältä goottikartanon viimeisteltä perijältä.
Tarina kertoo Han-Tyumi-kyborgista, joka kehittää tietoisuuden ja alkaa tavoittelemaan ihmismäisiä taitoja (kuten oksentamista). Sehän ei hyvin pääty, ja levyn nimi Murder Of The Universe alkaa valottua. Kolmas osa on edellisiä monipuolisempi ja hengittävämpi, ja se julkaistiinkin “sinkkuna” kuukausia muita osia aiemmin.

King Gizzard & The Lizard Wizard on ainutlaatuinen ja taitava yhtye, joka jatkaa MOTU-levyllä tunnistettavaa tyyliään ja huikaisevaa julkaisutahtiaan. Levyltä kiireellisyyttä ei ole täysin onnistuttu karistamaan, eikä sen takia kellarijamittelu-taustainen yhtye pääse täysin oikeuksiinsa. Erityisesti Ambrose Kenny Smith ei koskettimineen löydä tilaa päästä mittoihinsa, kuten ei lead-kitaristi Joey Walkerkaan.

Puutteista huolimatta Murder Of The Universe on kunniakas lisä King Gizzard & The Lizard Wizardin monipuoliseen levykattaukseen. Varsinkin albumin näyttävien musiikkivideoiden myötä yhtye herättää entisestään epäuskoista uteliaisuutta: miten bändi aikoo ehtiä tekemään tämän kaiken vielä kolmesti tänä vuonna?

Maailmassa riittää loistavia psykebändejä, mutta markkinoinnissa ja yleisönsä sitouttamisessa yksi niistä tuntuu olevan omaa lajiaan.

King Gizzard & The Lizard Wizard is not only one of the most colorful, flawlessy jamming and experimenting psych bands of our time. The Melbourne band is also a master in engaging and marketing their own uniqueness, constantly surprising their fans with different video formats, strangely addictive humorous music videos and publishing records in breath taking pace.
Their latest album,
Murder Of The Universe, consists of three fast-paced, psych-prog concept stories, two of which are narrated by singer-songerwriter Leah Senior and one by an online web reader, which sounds fantastic. Music itself is guaranteed crazy-action and precisely played tempo rock – despite the technical quality the music is not flawless, however. It is not as airy and breathing as the more jamming, perhaps more carefully finished albums of the past (such as Quarters or Paper Mâché Dream Balloon), perhaps due to the incredible quickness the band is producing records this year.
The third part, the best and most versatile of the lot, finishes the album that is a nice addition to
King Gizzard & The Lizard Wizard’s impressive discography. And also, no one can listen to the music without thinking how on Earth are they going to make this three times again this year – and thus engages the listeners once more.