Best psych albums of 2018

Leo and Mertsi chose their top psychedelic albums, gigs and curiosities of the fine year 2018.

Mertsi’s Best psychedelic albums – TOP 10 (in random order)

Kikagaku Moyo – Masana Temples (Guruguru Brain)
A dominating performance once again from the Japanese group. The band’s sound is truly unique and enchanting, their latest LP as coherent and otherworldly as their two previous ones, yet more laid-back.

RF Shannon – Trickster Blues (Cosmic Dreamer)
One of my favourite findings this year. RF Shannon is not a very well-known name in the “psych” scene, but thanks to Fuzz Club who distributed his new album in Europe, I got to know the Texan’s music and instantly fell in love. Trickster Blues is a great album filled with strong desert blues melodies.

Our Solar System – Origins (Beyond Beyond Is Beyond)
The Swedish band for me is one of the best psych studio bands in Scandinavia. With a gigantic 21-minute one-sider and four shorter tracks, Origins takes over the listener with a relentless psych-pagan element-bending power.
Read my full album review in Finnish here.

Black Helium – Primitive Fuck (Riot Season)
The LP was sold out before I had time to buy it, which still hurts my guts! Black Helium’s album is a mixture of sturdy rock’n’roll sounds, garage psych, kosmische and groovy stoner. The songs are full of such power that I was not surprised to read the band was formed in 2016 for a special one-off Halloween gig at a heady Londonese cub.

L’Eclair – Polymood (Beyond Beyond is Beyond)
Instrumental disco-funk-kosmische smoothness and groovy synths hailing from Switzerland. I like to play this record when I’m hosting a dinner or an evening with my friends. Coke Mountain is one of the psychedelic tracks of the year – so beautiful yet powerfully growing that it gives me goosebumps.

Black Lizard – Celebration Of A New Dawn (Fuzz Club)
Celebration Of A New Dawn by the Finnish group is a colorful and balanced psych/garagerock album that flows warmly and rocks smoothly.
Read my full album review in Finnish here.

Jacco Gardner – Somnium (Full Time Hobby)
I’ve been a fan of Jacco since I saw him for first time live at his home country Netherlands in 2013. He’s a fantastic musician and an likable artist. For Somnium he used old synths and other imaginative solutions to create timeless sounds. It’s a great album, though I expected a tiny bit more.

Kiki Pau – Hiisi (Beyond Beyond is Beyond)
Take a path to the forest and don’t turn back until you reach the verdant end. Skillful and imaginative album full of folky kraut rock and epic Pink Floydish jams from the Finnish band.
Read my full album review in Finnish here.

Hookworms – Microshift (Domino)
While the Leeds band’s new album wasn’t as psychedelic as their previous ones, it was a brilliant mixture of indie rock and up-beat kraut influenced electronic pop that provided some of the strongest songs of the year, like Negative Space.
Read my full album review in Finnish and English here.

Throw Down Bones – Two (Fuzz Club)
Combinations of techno and psych rock have clearly been on the rise, and I’ve been curious about it from the start. Two by Throw Down Bones may be the best mixture of acid house and krautrock so far.

Bonus categories

Best Live Gig: 10 000 Russos at Fuzz Club Eindhoven
Out of dozens of powerful live sets in Eindhoven, this one from the Portugal trio was perhaps the most astonishing. The rhythm of their haunting dark psych masterpiece Policia Preventiva (aka Germinal) is so powerful, yet the band plays it chillingly calmly.

Most Promising Psychedelic Band: Love’n’Joy
If their future LP (hope that happens soon) holds more of jewels like Come About, we’ll be seeing this Ukrainian band in the next year’s list as well.

Leo’s favourites

Yussef Dayes and Alfa Mist – Love Is The Message (Cashmere Thoughts)
London jazz duo Yussef Kamaal split up unfortunately after their magnificent debut in 2016. This year they both came back on their own and especially Yussef Dayes’ return with Alfa Mist hit the spot with it’s soulfulness and warmness. Its live version (below) recorded in Abbey Road is my most listened song of the year.

Jacco Gardner – Somnium (Full Time Hobby)
Overall mesmerizing instrumental LP is a great record that don’t need skipping. Leaving vocals out feels like a good choice, they might have broken the dreamy atmosphere. Less baroque, more synth sounds in the spirit of Vangelis and Mort Garson.

Jesse – Fluids (Höga Nord Rekords)
Even though, my expectations for Finnish band Jesse’s Höga Nord release were super high, Fluids didn’t let a long-time Jesse fan and a friend of Höga’s catalogue down. A side pure bangers, B side goes under the water and needs more time to dive to appreciate. Love to hear how Jesse’s music evolves with every record.

Spencer Zahn – People of the Dawn (Double Denim)
I found Zahn’s album on September, but its magic becomes stronger now: it is a perfect soundtrack for dark and snowy winter landscape. Zahn conjures beautiful and scary world with his double bass and synthesisers. Not for dancing.

Kikagaku Moyo – Masana Temples (Guruguru Brain)
Japanese guys can handle different styles from prog to psych to space rock. The strongest tunes for me are their ballads, Nazo Nazo in this album especially. Its video is also easily my most loved and watched music video this year.

Träden – Träden (Subliminal Sounds)
New group by members of classic 60s Swedish psychedelic rock group Träd, Gräs Och Stenar. Over-an-hour length monster has such an engaging moments from the beginning it should not be missed.

Nu Guinea – Nuova Napoli (NG Records)
Disco record from Italy (2018) that could be from Italy (1983). Favourite tracks Stann Fore and ’A Voce ‘E Napule.

Psychic Lemon – Frequency.Rhythm.Distortion.Delay (Tonzonen Records)
Fuzzy and catchy uptempo loops make it easy to fall into the music. The awakening from trance comes in the last track which is more laid-back than the other four in the album.

Steven Julien – Bloodline EP (Apron Records)
Maybe my most listened record of the year. Ode to Roland synths and drum machines. Long and groovy machine drum beats sometimes topped with gently melodies. Start from Queens of Ungilsan.

Earl Sweatshirt – Some Rap Songs (Tan Cressida, Columbia)
Only 20-minute long album is a manic stew. Short songs neither fade in or out and the beats are digitally constructed sample-based drafts. More shades in Earl’s world than in the previous dark/slow album.

Bonus Categories

Best Live Gig: The Mauskovic Dance Band at Shacklewell Arms, London
I have been a fan of the band since I saw their hilarious music video Analog Fruit last year. Free gig on Sunday evening was packed and sweaty experience in a small venue. Mauskovics looked like a group of crooks who were set free from the prison to play the gig. They played in a cheerful, hungry and sovereign way.

Keep an eye on: Spill Gold
Kraut/psych trio from the Netherlands released a promising EP in 2018 and is convincing on stage too. Hopefully in 2019 we will hear their debut LP.


Esittely ja levyarvio: Deep Space Destructors – Visions from the Void (2018)

Deep Space Destructors.

Oululainen Deep Space Destructors julkaisi uuden levynsä Visions from the Voidin, josta julkaistiin näyttävät gatefold-värivinyylipainokset Markus Räisäsen kansitaiteella. Aiemmin avaruusrock-trio on ehtinyt julkaista neljä LP:tä ja yhden EP:n. Samalla bändi on vakiinnuttanut maineen pidettävänä, ylpeästi Hawkwindiin referoivana live-bändinä, jonka soitto huitelee kosmisilla korkeuksilla.

Visions from the Voidin arvio löytyy jutun lopusta. Sitä ennen Jani Pitkänen (laulu, basso ja perkussiot), Petri Lassila (kitara ja taustalaulut) ja Markus Pitkänen (rummut) kertoivat DSD:n taustasta ja uutuuslevyn teosta.

Kolmas korva: Esittelisittekö bändinne tarinan ja jäsenet?

”Deep Space Destructors starttasi vuonna 2011, sen jälkeen kun aiemmat musiikkiprojektit tulivat tiensä päähän. Markus jamitteli niin Janin kuin Peten kanssa, ja löimme sitten niin sanotusti kosmiset mielet yhteen.

Mukana keikoilla pyörii sitten sekalainen joukko kosmisia ystäviä, joiden kanssa viedään biisejä ja livemeininkiä uusiin sfääreihin. Monet näistä vierailevista muusikoista soittavat myös kanssamme Oulu Space Jam Collectivessa.”

Millaisia teemoja haluatte Deep Space Destructorsin musiikilla käsitellä?

Jani: ”Aikalailla tässä lyriikoitten kautta pureudutaan mielen syövereihin, mielen tutkimiseen, mielen tuhoamiseen ja uudelleen löytämiseen ja ”matkustamiseen”. Teeman voisi löyhästi katsoa liittyvän itsensä kehittämiseen/löytämiseen. Thinking is the best way to travel, The Moody Bluesin sanoin.”

Markus: ”Avaruus, aika ja äärettömyys. Kosmiset mittakaavat antavat perspektiiviä mitä täällä avaruusalus Maassa tapahtuu ja minne ollaan menossa. Tarkoituksena on tietysti myös laajentaa tietoisuutta monella tasolla ja avartaa mielen silmää.”

Miten Vision from the Void -uutuuslevyn sävellys ja työstö sujui?

Jani: ”Uuden levyn työstö sujui meille aika perinteisissä merkeissä. Paljon jamia, treeniä, ideoitten pyörittelyä ja kokeilua. Oisin halunnu tehdä tästä levystä meidän punk-levyn, mutta siitä muotoutuikin aika mantramainen ja eteerinen, jopa levyn menevämmät biisit ovat toteutettu mielestäni ”mantramaisesti”.

Levytyskokemus oli meille ensimmäinen oikeassa studiossa, aikaisemmin on tehty äänitykset Markuksen talolla tai treeniksellä ja milloin missäkin lie komeroissa! Oli kyllä huikea kokemus käydä Tonehavenilla [Tonehaven Studios Laukaalla] soittamassa, saunomassa ja chillaamassa. Tompalla on mahtava meininki siellä käynnissä!”

”Olisin halunnu tehdä punk-levyn, mutta levystä muodostuikin aika mantramainen.”

Jani Pitkänen

Ennen Visions from the Voidia olette julkaisseet jo viisi albumia, joista kaksi edellistä myös vinyylimuodossa. Edellisen levynne biisi Journey To the Space Mountain on saavuttanut kulttimainetta suomipsyke-nichen sisällä.
Miten koette soittonne ja otteenne musaan muuttuneen vuosien myötä?

Jani: ”Journey on kyllä biisinä outo, sen synnytys oli vaikeaa. 5/4-tahtilajin ja oudossa timessä menevien vokaalien treenaus oli aika tuskaa aluksi, meinas progekäpy palaa monestikin. Mutta lopussa treenaus palkitsi ja biisi saatiin kasaan oikein makiasti. Nykyään se on jatkanut evoluutiotaan ja biisiin on ilmaantunut jamikohtia, erilaisia soinnutuksia.
Oikeastaan tuo kuvaa DSD:n musaa yleensäkin hyvin, harva asia jää meillä niin sanotusti paikoilleen. Kaikki elää, eikä vähiten kiitos kitaristin vilkkaan mielikuvituksen ja hyvän melodiavainun.

Vuosien myötä on löydetty ehkä selvemmin se oma ”ydin” sieltä härön seasta. Osaamme tuoda ne toimivat jutut framille paremmin, kehitellä ja pyöritellä niitä monella eri tavalla. Silti siellä pohjalla on aina se alun jamiporukan halu saada niitä psykedeelisiä musakokemuksia, unohtaa ympäröivä maailma ja luoda oma maailma.”

”Pohjalla on aina se jamiporukan halu saada psykedeelisiä musakokemuksia.”

Jani Pitkänen

Markus: ”Journey to the Space Mountain oli myös kokeilu, että saadaanko ns. kahden riffin kappale toimimaan.
Soittoon ja otteeseen on tietysti tullut vuosien myötä jonkin verran kokemusta ja varmuutta. Alussa kun sitä tiettyä fokusta ei oikein ollut niin rönsyiltiin enemmän stonerin, kosmisen doomin ja jopa suomenkielisen bluesin tiimoilla. Materiaalia on karttunut vuosien varrella laidasta laitaan!”

Vuosi lähenee loppuaan. Voisiko jokainen bändin jäsen jakaa Kolmas korvan lukijoille joko suosikkipsykekeikkansa tai -albuminsa vuodelta 2018?

Jani: ”Kikagaku Moyo ja Volcano Roadburnissa. Molemmat keikat olivat eeppisiä kokemuksia, jotka muokkasivat omia musiikillisia näkemyksiä taas hieman eri suuntaan.
Levyistä Kikagaku Moyon Masana Temples teki vaikutuksen levytettynäkin. Hienoja nyansseja, upeita melodioita ja normista poikkeavat eteeriset vokaalit. Toiseksi varteenotettavaksi ehdokkaaksi on noussut Jacco Gardnerin Somnium.

Markus: ”Suosikkikeikat olivat Kikagaku Moyo Roadburnissa ja Nebula Desertfest Berlinissä. Kikagakun keikan uskomaton dynamiikka ja kauneus lumosivat täysin. Nebulan näkeminen oli heavy psych dream come true.
Suosikkipsykealbumi on Kikagaku Moyon Masana Temples. Vuoden paras instrumentaalipsykealbumi on Mythic SunshipAnother Shape of Psychedelic Music.”

Pete: ”Elämäntilanteesta johtuen en ole käynyt juuri keikoilla enkä oikeasti muista kunnolla yhtään keikkaa kuluneelta vuodelta. Jos DSD:llä on keikka festareilla, ei muiden keikkoihin voi keskittyä täysillä. Muistan kuitenkin että Viron Skeneraator-festareilla oli kesällä tosi hyviä keikkoja. Ehkä vähän välttelen vaikutteiden imemistä oman genremme kuplamerestä.
Jani ja Markus pulahtelevat suvereenisti näillä merillä minunkin edestä omat kaleidoskoopit silmillään. Toisinaan heistä huomaa treeniksellä, et ny on pärähdetty johonkin juttuun 🙂
Tänä vuonna eniten soinut albumi on Soiva Siili Pääosassa Soiva Siili. Tältä levyltä erityisen suosittelun saavat psykedeeliset Talvisatu Hämähäkistä, Luonnon Kulta, Vanha Lahna ja Peltomyyrä.”

”Elämäntilanteestani johtuen en muista kunnolla yhtään keikkaa kuluneelta vuodelta. Soitetuin albumi oli Soivan Siilin Pääosassa Soiva Siili.”

Petri Lassila
Tutkimusmatkoja lukemattomiin tietoisuuden galakseihin

Arvio: Deep Space Destructors – Visions from the Void (2018)

Deep Space Destructors totesi haastattelussamme vuosien levytyksen ja jamittelun luoneen varmuutta biisintekoon. Jo ensikuuntelujen aikana Deep Space Destructorsin uutuuslevyltä Visions from the Voidilta kuulee itsevarmuutta ja näkemyksellisyyttä. Levyn viidessä kappaleessa riittää pesunkestävää jamittelevaa avaruusrock-tulitusta– jota vahvistavat
Dr. Spacen (Öresund Space Collective) analogiset syntikat – mutta myös tilaa maukkaille nyansseille.

Odottamattomat ja avaruusrockin tutuimpia maneereita rikkovat elementit kuuluvatkin levyn suuriin vahvuuksiin.
Niiden avulla Deep Space Destructors osoittaa hallitsevansa pitkien kappaleiden elinkaaret. Jännitettä luodaan vuoroin kierroksia lisäämällä, hetkittäin kaavoja hienostuneesti rikkomalla.

Hyvänä esimerkkinä toimii Astral Traveller, joka jatkaa siitä mihin tähtilaivan oven sisään potkaissut avausraita Psyche Remade jäiUpottava kappale koostuu näennäisen toisteisista osioista, joihin kuitenkin lisätään mausteita ja yksityiskohtia kuin hitaasti kypsyvään gourmet-soppaan. Lopussa kuullaan duurivoittoinen viimeinen nousu, joka jättää herkullisesti illallistajat odottamaan lusikat kädessä lisää.

Lupaus myös lunastetaan. DSD yllättää vaihtamalla laulukielen suomeen hiipivästi käynnistyvässä Tyhjyyden Mantrassa, jossa Antti Ylijääskön saksofonivierailua ympäröivän psykedeelinen pauhu tempaa mukaansa. Biisin rakentelussa kuulee sellaista taitavaa rytmiikkaa, joka saa pään huomaamatta notkumaan keikalla. Tässä levyn parhaassa kappaleessa on jotain visuaalista ja kiehtovan pahaenteistä.

B-puolen avausraita Floating on komea 10-minuuttinen, joka kasvaa kookkaaksi mantramaisen hokeman ympärille. Biisin toisteisuus lienee sitä laatua, josta ”punk-levyä toivonut” basisti-laulaja Jani Pitkänen totesi pilke silmäkulmassa yllättyneensä. Pitkäsen basso tekee kappaleessa hauskoja laskevia askelluksia, ja soitto on koko troikalta erityisen hallittua juuri Floatingissa. Hokemakohtien sointukierrossakin tuntuu olevan jotain avaruudellisen leijailevaa.

Visions from the Void on vahva levy, joka jättää merkin suomalaisen avaruusrockin aikajanalle.

Levyä ja sen kansia on erityisen mieluista hypistellä, kiitos kansitaiteilija Markus Räisäsen. //Mertsi


Black Helium Steve Gullick

Hello again dear people, we’ve added dozens of new songs to our FRESH PSYCHEDELIA Spotify playlist since the last update article. Check out great new tunes from Thom YorkeKikagaku MoyoPigs Pigs Pigs Pigs Pigs Pigs PigsMedicine Boy, Black Helium, Holy Monitor, Primitive Air, Kiki Pau, Lorelle Meets The Obsolete, Throw Down Bones, Love’n’joy, Red Lama, The KVB, Domboshawa and Causa Sui.

 Pic: Black Helium by Steve Gullick

Subscribe to the playlist and enjoy psychedelic treasures while they are still hot from traveling through the atmosphere! 

Promoottorit: Anthony Chalmers / Baba Yaga’s Hut

For English readers: Anthony Chalmers is a London-based promoter who runs Baba Yaga’s Hut. Read the interview in English here.

Yli kahdeksan miljoonan asukkaan Lontoossa ei ole kiinnostavista konserteista pulaa. Vaikka keikkoja ja keikkapaikkoja on paljon, monet kiinnostavat iltamat ovat samojen tahojen järjestämiä. Yksi näistä marginaalipaskan walluvalpioista on Anthony Chalmers, työteliäs lontoolainen promoottori ja radio-dj.

Chalmers pyörittää Baba Yaga’s Hut -nimistä ohjelmatoimistoa.

Baba Yaga’s Hutilla on monta keikkaa viikossa eri lokaatioissa. Lisäksi se järjestää vuosittain kaksipäiväisen Raw Power -festarin, jonka pääesiintyjinä olivat tänä vuonna Godflesh ja Circle.

Itse en tiedä keikkojen järjestämisestä mitään, ja olikin yllättävää kuulla, että Chalmers pyörittää koko puljua yksin. Promoottorin hommat ovat olleet hänelle leipätyö reilut kymmenen vuotta.

Kooste vuoden 2018 Raw Powerista.

Baba Yaga’s Hut ei keskity mihinkään tiettyyn genreen tai musiikkityyliin. Löyhästi voisi sanoa, että sen buukkaamat artistit soittavat psykedeelistä, raskasta, elektronista ja kokeellista musiikkia.

Chalmersin järjestämien keikkojen kautta olen tutustunut muun muassa hollantilaiseen Spill Gold -trioon. Bändin tiheät kompit, huumaava laulu, kaiutetut kitarat ja synalinjat hurmasivat intiimillä maanantai-illan ilmaiskeikalla Shacklewell Arms -pubissa.

Jututimme Chalmersia hänen työstään promoottorina suurkaupungissa. Lue haastattelu alta.

Anthony Chalmers
Anthony Chalmers

Leo / Kolmas korva:

Miten, milloin ja miksi Baba Yaga’s Hut (BYH) alkoi järjestämään keikkoja Lontoossa?

Anthony Chalmers:

Corsica Studiosin (klubi kaakkois-Lontoossa) omistaja Adrian Jones perusti BYH:n yksitoista vuotta sitten. Sen oli tarkoitus järjestää iltoja Corsicaan. Aloin pyörittää BYH:ia noin neljä-viisi vuotta sitten. Hommat on totisesti laajenneet Corsican ulkopuolelle sittemmin, vaikka se on toki edelleen kotimme.


Miten kuvailisit normaalia päivääsi promoottorina? Mitä teet niin sanotusti yhdeksästä viiteen?


Paljon maileihin vastaamista, paljon sosiaalista mediaa, paljon musiikin kuuntelua! Noin parina iltana viikossa keikka. Lisäksi teen Independent Music -podcastia sekä kahta radio-ohjelmaa: Resonance FM:lle viikoittain, NTS Radiolle kuukausittain. Aiemmin tein paljon dj-keikkoja baareissa ja klubeilla, mutta nykyään harvemmin.


Monet kiinnostavat artistit eivät koskaan soita Suomessa. En tiedä miksi näin on. Mitkä asiat mielestäsi vaikuttavat eniten siihen, että saat buukattua esiintyjät, jotka haluat?


Selkeästi vain tarvitsette promoottoreita tuomaan niitä! Sun pitäisi tehdä se 🙂 Hyvä maine yleisön, artistien ja keikkavälittäjien silmissä on kaikista tärkeintä.


Haluatko promota tulevia keikkojasi, joista olet erityisen innostunut? Lukijamme tuskin pääsevät niille, mutta he voivat pitää silmällä, jos/kun kyseiset bändit tulevat keikalle Suomeen.


Tänä perjantaina esiintyy David Thomas Broughton, jonka suuri fani olen. Olemme tunteneet kymmenen vuotta, mutta en ole koskaan buukannut häntä. Siksi olen tosi innoissani.

Lauantaina Esben & the Witchiä on lämppäämässä Hilary Woods. Hänen albuminsa Colt on ehkä vuoden eniten kuuntelemani levy.

Ensi torstaina Corsicassa soittaa The Field. Keikka on loppuunmyyty, mikä on hienoa. Julkaisen ensi vuoden Raw Power -festarin ensimmäiset esiintyjät ensi viikolla, mikä on aina yksi vuoden parhaista päivistä.


Muita vinkkejä, suosituksia tai terveisiä tulevaisuuden promoottoreille?


Tee duunia sellaisen musiikin parissa, johon sinulla on intohimoa.

Välitä artisteista — elantosi on kiinni siitä, että ihmiset tulevat katsomaan heitä. Artistit ovat ylivoimaisesti tärkein juttu, ja he muistavat, kun heitä kohdellaan hyvin.

Vastaa sähköposteihin nopeasti. Oikeasti, se antoi minulle maineen pätevänä promoottorina. Olin ainoa, joka vastasi viesteihin.

English version (full interview)

1. For the start, who is behind Baba Yaga’s Hut?

It’s just me (Anthony Chalmers) who runs everything at BYH & Raw Power.

2. How, when, and why Baba Yaga’s Hut started organizing gigs in London?

BYH was started by Adrian Jones the owner of Corsica Studios for his in house promotes around 11 years ago. I started running BYH for him around 4, 5 years ago and things have really expanded outside of Corsica since then. Although it’s still our home for sure.

3. How professional promoter you are? Does it make your living or is it more like a hobby?

I’v been full time as a promoter now for over 10 years!

4. Your events are located in different venues. How much do you co-operate with the venues, and what kind of deals do you have with them (no need to talk about money and such but in general)?

Not really sure how to reply to this one. I have worked with most venues in London so we all know each other and when I have a gig that I think fits a particular venue I get in touch and sort some dates.

5. How do you keep yourself updated of all the new interesting artists? And how do you choose who is going to play where?

Luckily the more you do it the wider your contacts are and you have a lot of repeat acts, labels that I work with, booking agents that I always work with. But I still listen to all the submissions. Lots of recommendations from other acts that I book for certain.

6. At least in Shacklewell Arms you have some free gigs. I was wondering, how do you cover all the expenses, when, lets say, 4-member band from abroad is playing there?

The venue gives us a fixed budget.

7. How would you describe your normal day as a promoter? What do you do from “nine to five”, so to speak?

Lots of answering emails, lots of social media stuff, lots of listening to music! Then a show in the evening twice a week on average. I also do a weekly podcast called the Independent Music Podcast, weekly radio show on Resonance FM and a monthly show on NTS Radio so a lot of that too.

I used to DJ a lot in bars / clubs but I don’t do so much of that anymore.

8. Many interesting artists never play in Finland. I don’t know why. What do you think are the most important things to get the artists you want to see?

Just need promoters to bring them over clearly! You should do it 🙂

Building up a good name for yourself with audience, artists and agents is the most important.

9. Would you like to promote some upcoming gigs that you are very excited about? Probably our Finnish readers won’t be able to join, but they can keep an eye on if those bands come to Finland.

This Friday I have David Thomas Broughton who I’m a huge fan of. Although we have known each other for a decade I have never booked him before so that’s really exciting. On Saturday I have Hilary Woods supporting Esben & the Witch. Her album Colt is maybe my most listened too of the year.

On Thursday after we have The Field at Corsica which is sold out so that’s nice. Got first announcements for our festival Raw Power coming next week too which is always one of my favourite days of the year.

10. Any other tips, recommendations or greetings for wannabe-promoters?

Work with music that your passionate about.

Really give it a shit about your artists, you are making your living by people coming to see them. They are the most important thing by a mile and remember when people treat them well.

Reply to emails reasonably fast. I swear for years people just thought I was really competent because I was the only person getting back to people.

Think that’s it!

Saavuttamattomat psykehelmet: Winha – Higher Than Love

Madventures-sarja, ja etenkin sen toinen tuotantokausi, oli vallankumouksellisen hyvää matkailuohjelmaa. Kulttimaineeseen nousivat myös sarjan musavalinnat, jotka ihastuttivat kaudesta toiseen niin maailmanmusiikilla ja osuvilla poiminnoilla suomalaisesta ug-tarjonnasta. Madventuresin biisilistoja on jaettu foorumeilla  Suomi24:ssä vuonna 2005 ja 2010Muusikoiden.netissä 2011 ja Ylilaudassa 2014-2018, vain harvoja mainitakseni. Lisäksi keskustelua voi bongata melko varmasti jokaisesta Madventuresin YouTube-klipistä, jossa vain soi musaa.

Itsekin olen monia sarjan kappaleita aikanaan fiilistellyt. Yksi kappale on kuitenkin ollut erityisasemassa.

Jo yli kymmenen vuotta sitten etsin Madventures-sarjan Saigon-jaksoa ja Rikun Ilmestyskirja. Nyt -tribuuttikohtaa täydellisesti säestävää psykedeelistä rock-kappaletta. Sen huuruisten urkujen kutsu jäi mieleeni, kun katsoin Madventuresia vanhasta kunnon lineaarisesta televisiosta joskus 2005-2007 tienoilla.

Hiljalleen YouTube ja some ylestyivät, ja 9 vuotta sitten YouTuben kommenttikentässä sain muiden kyselijöiden tavoin puolikkaan ratkaisun haravointiin: joku tiesi kertoa, että kappale oli helsinkiläisen vuosina 1988-2001 toimineen Winha-yhtyeen biisi Higher Than Love. Se on yksi sarjassa kuultuja Winhan kappaleita bändin julkaisemattomalta levyltä Sketches. (Joitakin Winhan Audiosexual Experience- (1998) ja Important-levyjä (2001) löytyy CD:nä Discogista.)

Tällä videolla joku on leikannut Saigon-kohtauksesta ja Madventuresin DVD-valikosta kappaleen allaolevaan videon niin kokonaiseksi kuin sunkin mahdollista.
Ja hyvältähän se kuulostaa.

Keskustelu Higher Than Lovesta ja ilmeistä kulttimainetta nauttivasta Winhasta syttyy sosiaalisessa mediassa tasaisin väliajoin. Ylläolevan videon kommenttikentässä on tuorein keskustelu vain vuoden sisältä, ja siellä sanotaan muun muassa näin:

”ikävä kyllä [eräs henkilö] näitä lupaili kolme vuotta sitten eikä vieläkään julkastu :S”

”Joo mäki oon tässä jo monta helvetin vuotta seuraillu keskusteluja näistä, mut ei mitään tapahdu. 😀 kohta pitää oikeesti rupee uhkailemaa.”

Mutta myös näin:

”Winha: Scetches from a Trainwreck julkaistaan syksyllä 2018 (Pretzl Beats)
1.Devil in me
2. Satisfied mind
3. Non-stop music
4. One size fits all
5. Shot of love (band version)
6. Games we play
7. Somethings
8. Corrina
9. Lookin’ out
10. Higher than Love
11. Shot of love (solo version)”

Viimeisin ennustus Winhan Sketches-paluulevylle ajoittuisi siis tähän syksyyn, ja levyllä olisi myös himoittu Higher Than Love -biisi. Mitään tietoa Google ei kuitenkaan anna kommentissa vihjatuilla hakusanoilla.

Ehkä ympyrä sulkeutuu, ehkä ei. Vuotta on aika vähän jäljellä…

Toistaiseksi taidan jatkaa varmuuden vuoksi Madventuresin Saigon-videon kommenttiketjun tsekkaamista kerran vuodessa, jotta unelma Higher Than Loven soittamisesta omalla levysoittimellani elää. Sen toteutuessa lupaan laittaa biisin soimaan ja korkata vietnamilaisen oluen Madventuresin, muistojen ja lannistumattoman musanetsijäyhteisön kunniaksi.


Onko sinulla tietoa Winha-yhtyeen huhutusta levystä tai versiota Higher Than Love -kappaleesta? Ota yhteyttä Kolmas korvaan mailitse:

Juttua muokattu: Lisätty tietoa Winhan diskografiasta ja täsmennetty tietoa kahden ensimmäisen levyn saatavuudesta. Lisätty hakasulkeet YouTube-kommentissa mainitun henkilön yhteyteen.


Arvio: Kiki Pau – Hiisi (2018)


Let’s pack our things and leave the city,
the air is getting thick to breath.”

Kiki Paun uutuuslevy Hiisi alkaa kirjaimellisesti kutsulla metsän keskelle, luonnon harmoniaan.

Yhtye hyppäsi kansanmusiikkivaikutteilla höystettyyn psykedelia-folkrockiinsa levyllä Pines (2013). Hiisi hurmaa samanhenkisillä progressiviisilla ja leikkisillä elementillään, mutta levyt eroavat raikkaasti toisistaan, kenties vuosien kypsyttelyn tuloksena.

Kiki Pau Hiisi

Hiisi on albumi, joka johdattaa kappale kerrallaan syvemmälle siimekseen, kapenevaa muttei koskaan katoavaa polkua pitkin.

Sama ulottuvuus koskee levyllä jatkuvasti kasvavaa psykedeelisyyttä. Kun sointuvat avausraidat Leaves ja Sarkofagi [jonka pidemmästä versiosta linkki tekstin lopussa] vielä johdattelevat mukaansa –jälkimmäinen tosin jo naturalistista ykseyttä pilke silmäkulmassa runoillen – alkaa Hiisi, Pt. 1 painaa varovasti kraut-poljinta. Akustisempi harmonia saa rinnalleen hypnoottisen poljennon ja avaruudellisia äänimaailmoja.

Hiisi, Pt. 2:n keinuva alku tuokin sitten mieleen jo Saimaan progressiivisen paljouden. Mutta siinä vaiheessa kun edellämainittu olisi aloittanut kuoro-osuudet ja näppärästi vuorottelevat soolot, Hiisi, Pt. 2 kasvaa muuttumattoman temponsa ympärille kuin vuosikausia korkeuksiin nouseva tammi, jonka kasvu on tallennettu kahdeksanminuuttiseksi timelapse-videoksi.

Seeds on ihanilla jousisovituksilla höystetty monipolvinen progekappale, jonka raukeasta alkusoitosta matkataan Pink Floydia muistuttavasta jyhkeästä jamittelusta toiseen. Ja kolmanteen. Lopussa lavalle palaa alun mietteliäs jouheva viulu, joka nyt laulaa revittelevien kitaroiden kanssa suorastaan eeppiset aariat. Folkahtavissa jousimelodioissa kuulee sukusieluisuutta Pinesin kekseliäille munniharppu-jamiosuuksille.

Kookas Seeds on mestarillinen kappale, jonka myötä levy päättyy juuri niin kuin pitääkin: kuin äkisti tien reunaan päättyvä aarnimetsä. Viimeinen sointu vain karkaa tuuleen.  Musiikki loppuu. Silmät rävähtävät auki.

Instrumentaalivetoista proge-psykedeliaa levytetään paljon, mutta hyvin harva albumi on rakenteeltaan niin vetävä kuin Hiisi. 40-minuuttisen levyn jaksotuksessa on jotain, joka upottavuudessaan saa sen tuntumaan 15-minuuttiselta, sikäli kun sen pyörteenomaista vetovoimaa voi mitata aikayksiköissä.

Hiisi tarkoitti ennen muinoin pyhää metsälehtoa. Myös Kiki Paun Hiisi hengittää kuin metsä: se on samaan aikaan villi ja arvaamaton, samaan aikaan kaunis ja turvallinen, toisin kuin niin paljon ihmisen rakentamasta.


Kiki Pau Bandcampissa
Levyjulkkarit 14.12. Helsingin Kutosella

Edit 19.11. Sarkofagi-biisistä on julkaistu pidempi versio, jonka voit nauttia täältä:

Kolmas Korva Mixtape #13: Summer’s Gone

Leon viimeaikaisia suosikkeja 70-luvun alun jazz-krautrockista ja okkultistisesta bluesista tänä vuonna ilmestyneisiin melankolisiin balladeihin ja utuisiin houseträkkeihin.


Missus Beastly – Geisha
Spirit – Gramophone Man
Piero Umiliani – Nostalgia
Connan Mockasin – Con Conn Was Impatient
Warmduscher – Summertime Tears
Jukka Nousiainen – Alkusoittoa
Stone Axe – Slave of Fear
Death In June – The Guilty Have No Pride
Yves Simon – Raconte toi
Bruxas – Sirocco (Club Version)
Talaboman – The Ghosts Hood


Vain yhden seiskatuumaisen julkaissut houstonilaispoppoo Stone Axe. Laulaja Pete Bailey kuulostaa tässä hämmästyttävän paljon Ozzy Osbournelta. Samat tyypit ovat kuitenkin tehneet pari levyä Josefuksena ennen Stone Axe -sinkkua.

Slave of Fearin on uudelleenjulkaissut arkistoja kaiveleva levymerkki Numero Group kokoelmallaan Warfaring Strangers: Darkscorch Canticles, johon on kerätty okkultismista, Sabbathista ja Zeppelinistä vaikutteita imeneitä pieniä jenkkiläisiä 70-luvun bluesbändejä.

Numero Groupin katalogi on muutenkin tutustumisen arvoinen.

Vastapainoksi 70-luvun alun proto-doomille: englantilaisen Warmduscherin melankolinen balladi Summertime Tears kesäkuussa ilmestyneeltä Whale Cityltä. (Itse biisi alkaa alun sekoilun jälkeen noin minuutin kohdalla.)

Julkaisemme joka kuukausi mixtapen eri teemalla. Aiemmat miksaukset löytyvät Mixcloudista.