Näin psykedeeliset musiikkivideot tehdään

Olin enempiä miettimättä nauttinut vuosien mittaan satoja psykerock-bändien musiikkivideoita, kun suomalaisen Space Renegades -bändin Summer Destoyer -musiikkivideo äkisti pysäytti pohtimaan filmien anatomiaa.
Mitä kaikki psykevideoiden huuruinen materiaali  kaivetaan? Miten ohjaus eroaa ”perinteisen videon” tekemisestä? Ja kun tavanomaista draaman kaarta ei ole, miksi videot ylipäätään koukuttavat?

Space Renegadesin basisti, palkittu graafikko-ohjaaja Ili Marttinen avaa psykedeelisten musiikkivideoiden anatomiaa ja jakaa linkkejä, joista materiaalia saa kaivettua omaa videota varten. //Mertsi

Voisitko alkuun esitellä itsesi ja kertoa lyhyesti taustasi videotaiteilijana?

”Olen Ili Marttinen, helsinkiläinen art director/graafinen suunnittelija/motion designer.

Videoiden tekemiseen ajauduin käytännön pakosta kymmenisen vuotta sitten, kun oma bändi tarvitsi videota eikä kukaan muu halunnut tarttua toimeen. Se on hauskaa, mutta mun tyylillä myös todella aikaa vievää puuhaa, joten julkaisutahti on pakostakin aika verkkainen.”

Millainen on mielestäsi hyvä psykedeelinen musiikkivideo?

”Tekisi mieli tarttua “psykedeelinen” termin etymologiaan, mutta sanalla arkisesti tarkoitetaan kaikenlaista vähintäänkin näköhavaintoja vääntelevää, pirstaloitunutta, monistuvaa, valuvaa ja luonnottomasti liikkuvaa kuvaa.

Nämä pelkästään eivät välttämättä säväytä, mutta jos sekavuudesta löytyy kauneutta ja kiehtovuutta, on se jo “hyvä”-mitalin arvoinen. Tosin tämä on täysin subjektiivista.

Muovailtavaa materiaalia on helppo löytää: oikeat plugarit ja filtterit saavat pulkkamäkivideonkin näyttämään kosmiselta.

Onnistuneeseen psykedeliaan uppoutuu kuin vaivihkaa, kadottaen ympäristönsä. Se on irrallaan opituista ja omaksutuista luonnonlaeista ja aistihavainnoista. Sen katsominen voi olla parhaimmillaan lähes transendentaalinen kokemus.

Säväyttävää voi olla myös psykedeelisten elementtien ujuttaminen realismiin. Mutta tämä nyt on jo norminkaltaista kikkailua.”

Parhaimillaan psykedeelinen video on transendentaalinen kokemus.

Millaisesta materiaalista psykedeelisiä musiikkivideoita voi koota? Mistä aineistoa löytyy ilman tekijänoikeusloukkauksia?

”Oikeat plugarit ja filtterit saavat pulkkamäkivideonkin näyttämään kosmiselta oksennukselta, joten muovailtavaa materiaalilla ei tarvitse etsiä merta edempää. Kaanoniin kuuluvaa kuvastoa avaruudesta, mikromaailmasta tai aavikolta löytää esimerkiksi NASAlta tai verkon monista tekijänoikeusvapaista videoarkistoista.
Laatu on kirjavaa, mutta oikealla käsittelyllä melkein mistä vaan saa väännettyä käyttökelpoista materiaalia. Itse käytän paljon puhelimella kuvattua arkista materiaalia.

Tekijänoikeudet jossain suomalaisessa nollabudjetin videossa YouTuben uumenissa on luultavimmin lakimiesten kiinnostuksen ulkopuolella, mutta eihän sitä aina voi tietää.
Itse jätän käyttämättä lainsuojattomat kuvitukset, koska luvallisiakin on riittämiin ja itse tekemällä saa uniikkia.”

Kauanko hienon ja visuaalisen videon tekeminen kestää, ja kauanko teit Summer Destroyer -videota ?

”Näkemyksellinen ja luova ryhmä tai tekijä voi tehdä sellaisen vaikka päivässä. Sanoisin, että keskimääriin puhutaan kuitenkin viikosta-parista, jopa kuukaudesta.

Idea on aina tärkein ja vaikein. Sen pitää olla kirkas ja inspiroiva.
Tätä mietittiin The Summer Destroyerin kohdallakin pitään, mutta idean kirkastuessa lopullinen tekeminen kesti vain ihan helvetin kauan. Eihän meillä ollut oikeasti aavistustakaan, miltä lopputulos tulisi näyttämään projektin alussa, mutta se oli vaan hyvä. Visuaalinen tyyli rakentui pitkin matkaa ja piti tekemisen kiinnostavana alusta loppuun.

Jos koko homman vaatiman työmäärän puristaisi kasaan, niin aikaa meni reilun työviikon verran, mutta tällä kertaa se siroteltiin n. 4 kuukauden ajalle. Ideaalitilanteessa tekijä(t) voisi keskittyä vain ja ainoastaan videoprojektiin vaikka kahdeksi viikoksi ja sillon ei aikataulutkaan venähtäisi niin helposti. Videoiden tekeminen on kuitenkin Suomessa lähes kaikille tekijöille enempi harrastamista kuin pääelanto, joten useimmiten niitä tehdään palkkatöiden välissä, yön pimeinä tunteina.”

Miten ”psykedeelisen musiikkivideon” luominen eroaa ”perinteisestä musiikkivideosta”?

”Ei välttämättä mitenkään, koska rajaa noiden välille voi olla mahdotonta vetää. Ne rakentuvat samoista elementeistä ja voivat useimmiten vaatia ihan samat prosessit.

Suurin ero on ehkä se, että psykedeelisen videon voi rakentaa melkeinpä mistä vaan jo olemassa olevasta kuvamateriaalista ja ohittaa näin paljon aikaa, suunnittelua ja resursseja vaativat kuvaukset ja niiden valmistelun.

Pelkkä hieno materiaali ei riitä.

Toisaalta perinteisen musavideon tuotanto itsessään voi olla hyvinkin suoraviivainen prosessi, kunhan itse idea on selvillä. Kuvaukset, leikkaus ja värimäärittely voidaan tarvittaessa tehdä todella tiiviillä aikataululla.
Psykedeelisellä puolella post-production -vaihe vie helposti useita päiviä jos psykedeelisuus leivotaan videoon vasta silloin, eikä esim. jo materiaalia kuvatessa.

Vaihtoehtoja on äärettömästi ja mitään oikeaa/väärää ei ole. Myös sattumilla ja vahingoilla on psykedeliassa ehkäpä enemmän tilaa kuin jossain muissa genreissä.

Lopullisen videon ulos-rendaaminen vie filttereiden ja lisäysten takia tuntikausia.

Omissa jutuissani yritän usein häivyttää materiaaleissa itsessään olevaa kotikutoisuutta eri filttereiden ja tekniikoiden avulla. Se on joka kerta erilainen prosessi ja usein lopullisen videon ulos-rendaaminen vie tuntikausia kun filttereitä ja muuta kuonaa on kasautunut päällekkäin kymmenittäin.”

Soiko biisi jatkuvasti taustalla musavideota tehdessä?

”Kyllä ja ei. Joissain vaiheissa kuten leikatessa ei oikein voi kuunnella mitään muuta kuin itse biisiä. Kuvia filtteröidessä ja kompositoidessa voi hyvin kuunnella muutakin tai olla kuuntelematta mitään. Joka tapauksessa videon tekemisen aikana kyseistä biisiä tulee kuultua ns. tarpeeksi.”

Millainen tai kenen taide inspiroi sinua henkilökohtaisesti?

”Mulla ei ole mitään varsinaisia guruja, mutta tykkään esim vanhoista Spike Jonzen ja Michel Gondryn musavideoista. Hiphopin puolella on pitkään tehty todella häröjä juttuja, kuten esim Tyler The Creatorin & Odd Future -tyyppien ja vaikka Eevil Stöön monet videot. Tykkään siitä asenteesta, että voidaan tehdä mitä vaan huvittaa.
Myös 70–80-luvun taitteen musavideot ja sen aikaset videoefektit inspiroivat.

David Lynchin tuotanto on kestosuosikki, joka varmasti vaikuttaa paljon omiin tekemisiin tahtomattakin. Kotimaisista suuruuksista tärkeimmät vaikuttajat on varmaan Vilunki 3000 ja Sielun Veljet.”

Space Renegades jakaa videosuosikkejaan

1 Yes – Yours Is No Disgrace – Live at Beat-club (1971)

”Palatkaamme alkuun: Audiovisuaalisen psykedelian alkuaikoinahan ei varsinaisia musiikkivideoita ollut vielä olemassa, joten esiteltävissä on lähinnä tv-livetaltiointeja, joissa on saatettu käyttää kotikutoisia psykedeelihköjä kikkoja, kuten zoomin nytkytystä tai linssin eteen asetettua kristallimaljaa.
Toisaalta esitysten valoshow’hun saattoi kuulua jyrkkiä värityksiä tai ameeba-projisointia, joka järisytti todellisuuden havainnointia. Tässä saksalaiset The Beat Show’n TV-insinöörit tykittävät Yesille koko efekti-arsenaalinsa vuoden 1971-taltioinnissa.”

2 Tina Turner, The Who – Acid Queen (1975)

”Harkitumpaa mutta totaalisempaa (ja isomman budjetin) tajunta-akrobatiaa on nähtävissä psykedeelisten vuosien elokuvissa. Oivallisena esimerkkinä Tommy -elokuvan painajaismainen, The Whon ja Tina Turnerin esittämä Acid Queen, jossa ohjaaja Ken Russell rekonstruoi kuuro-mykkä-sokean messiaan huonon tripin ansiokkaasti.”

3 The Beatles – Yellow Submarine (1966)

”Psykedeeliset musiikkivideot ja oikeastaan koko pop-kulttuurin näkemys psykedeliasta ovat luonnollisesti paljon velkaa The Beatlesin Yellow Submarine -animaatiolle, joka vei psykedeelisistä julisteista tutun tyylisuunnan suuren ja kansainvälisen yleisön tietoisuuteen. It’s all too much -biisi/kohtaus sisältää oikeastaan kaikki kliseet ja sakramentit, joita on jälkeenpäin käytetty psykedeelistä tunnelmaa viriteltäessä.”

George Harrison – It’s all too much from Peter Harrison on Vimeo.

4 Psykosoniks – Welcome To My Mind (1993)

”80- ja 90-lukujen vaihdeaikoina elektronisen musiikin videoissa päästiinkin jo, saavutettavamman teknologian ansiosta, täysin pitelemättömille ja välilaskuttomille lennoille fraktaalitunneleihin ja prosessoreiden äärirajoille. Tuosta esimerkiksi Psykosoniks, joille Ruohonleikkaajamies on tainnut soittaa useamman kerran.”

5 Beck – Beercan (1994)

”Olkoonkin enemmän surrealismiin kallellaan, on Beckin hillitön Beercan hyvä nostaa edustamaan 90-lukua. Loser videosta tuttu elämänhallinta on puhjennut kukkaseen.”

6 Chemical Brothers – Let Forever Be

”Ja tietenkin Michel Gondry mursi lopulta genren koodin Chemical Brothersin videolla Let Forever Be.”

 

”Loppuun vielä muutama poiminta lähimenneisyydestä”:

 

Materiaalia oman videon tekoon:

https://www.youtube.com/user/NASAtelevision
https://archive.org/details/stock_footage&tab=collection
https://archive.org/details/movies

 

Artikkelin kuva: kohei yamada, CC BY-SA 2.0

Space Renegades Facebookissa

Advertisement

Sabbathiaanista rockia ja kraut-kitaroita – Manse Psych Fest tulee taas

Viime vuonna onnistuneesti debytoinut Manse Psych Fest järjestetään perjantaina 24.8. Tampereen Klubin ja Pakkahuoneen lavoille nousevat Purple Hill Witch, Rättö ja Lehtisalo, Dark Buddha Rising, Teksti-TV 666Jess And the Ancient Ones, Kaleidobolt, Möyhy-Veikot ja Ville Pirinen Combat School.

Hyviä live-bändejä mainiossa ympäristössä, Juice-tukkainen kallokaveri festarijulisteessa… Manse Psych Fest lähestyy, eli on taas aika haastatella MPF:n Antti Hietalaa.

Miten tämän syksyn Manse Psych Festin valmistelut ovat sujuneet? 

”Hyvin ovat sujuneet. Sitten viime vuoden tapahtuman olen itse vaihtanut päivätöiden osalta alaa, mutta jatkan edelleen MPF:n kaltaisten mukavien ja itseäni kiinnostavien tapahtumien järjestämistä. Järjestän tapahtumaa siis yhteistyössä ALT Agencyn ja Tampereen Kulttuurikamarin kanssa.”

Esiintyjäkattauksen valmistelu lähti siitä, että Rättö ja Lehtisalo oli pakko saada mukaan.

Mitä viime vuoden tapahtumasta halusitte ehdottomasti säilyttää ja toisaalta mitä uutta halutaan esitellä?

”Viime vuoden tapahtuma meni monella tapaa niin hyvin, ettemme halunneet lähteä muuttamaan konseptia. Toki tänä vuonna mukana on livemusiikkia myös Klubin terassin puolella konseptin isän eli Ville Pirinen Combat School -keikan muodossa.”

Miten tämän vuoden line-up kasattiin? 
”Homma lähti toki siitä, että viime vuonna harmillisesti peruuttanut Rättö ja Lehtisalo oli pakko saada mukaan. Siitä se sitten kehittyi ja erityisen iloinen olen siitä, että norjalainen Purple Hill Witch sattui järjestämään aikataulunsa niin että keikka MPF:ssä onnistui.

 

Mitä Tampereella tapahtuu noin muuten keikkatarjonnan näkökulmasta?

”Keikkatarjonta on Tampereella omaan silmääni hyvä. Kesällä oli kaikenlaista tapahtumaa Blockfestin ja Tammerfestin kaltaisten massatapahtumien rinnalla: Tampere Underground Juhannus, Uusi Tampere, Lumous, Saarihelvetti, Valtteri Festival ja mitä muita.
Klubirintamalla Klubi ja Olympia tarjoavat kattavasti isompia keikkoja ja undergroundin puolella Vastavirta, Maanalainen ja Dog’s Home ovat hengissään. En itse koe että olisi juuri nyt akuuttia tarvetta esim uudelle keikkapaikalle, hyvä vaan että jengiä riittää näihin mitkä nyt ovat toiminnassa.”
Homma toimii Tampereella. Millaista viikonloppua toivot järjestänä Manse Psych Festistä?

”Toivon elämyksellisiä keikkoja ja iloisia naamoja. Tervetuloa!”

Liput Tiketistä.
Tapahtuma Facebookissa.//Mertsi

mansepsych2018_digi.jpg

Interview: After 4 years, Hookworms are back in town

Hookworms is a 5-member psych-punk/kraut/noiserock band from Leeds, England. Despite their very powerful sound Hookworms is not the most well-known psych-influenced bands around. But that may change very soon.

Hookworms have an aura of certain mystique about them. Indeed, during four years I’ve waited for Hookworms’ new music, I’ve started to see the band as the friend you haven’t seen in a long time but who left a lasting impression back then.

Hookworms’ music changes shapes like elements, it’s fluently beautiful and robust at the same time, it transforms between mesmerizing anthems and unstoppable kraut energy –and the icing on the cake is singer MJ’s amazing vocals that sound like Zach De La Rocha’s just-as-wild-but-much-more-British relative. Albums Hookworms (2011) and Pearl Mystic (2013) are particularly powerful.

 Music video: Away/Towards from Pearl Mystic.

After The Hum (2014) Hookworms have been making new music and done a bit of touring. They’ve also faced troubles: their studio got wrecked by a flood but luckily, with the help of their fans, they managed to rebuild it. After four years, Hookworms are back with new music. We had the chance to ask them some questions about their new album that introduces a ”seismic” change to their sound, as described by their record company Domino. The band members go by their initials. My mail was replied by either JN, JW, MB, MJ, or SS.

Kolmas korva: So, how are you doing? How’s Leeds (presumably)?

Hookworms: ”Hello, we’re OK. Leeds is very cold at the moment, but probably not as cold as Helsinki?”

What have you been up to after The Hum (2014)? Looking as a fan from the remote Finland it feels as if you guys have been a bit off the radar.

”After The Hum came out we did a bit of touring and some festivals. Our studio flooded on Boxing Day 2015 so we were out of action for the best part of 7 months in 2016.

A few of us released some records with our other bands (Cowtown, Family Scraps, Xam Duo), then we started writing and recording the new album which took a couple of years to make. Now the boys are back in town.”

For me, your style of combining echoing noise sounds with kraut-influenced psychedelia has always been very powerful. Can you name a few of your major influences?

”El Faro, Square Mile, M&S Service Stations, Backflip Madness, Roland synthesizers and Kanye.”


Two singles you have published so far from Microshift had new nuances in them. They sound more rhythmic, more electronic, more danceable than many of your previous songs. Negative Space is so energizing we actually used it in our Party Mixtape.
The music video of Static Resistance shows a guy living in a fast-paced rat race limbo.

Can you tell us about the creation of Microshift and the themes you want to speak about in your new music?

Microshift was made quite differently to our last two albums. We used the studio and computer as more of an instrument, building up lots of short loops, and much of the initial writing was with synthesizers, drum machines and samplers which we’ve never done before.

Something pumping enough that you can run to it, Exercise Rock.


The intention was to make something more upbeat; body music but through the lense of a rock band. Something pumping enough that you can run to it, Exercise Rock. The lyrical themes of the record include but are not limited to: anxiety, body image, grief, relationship break-ups, opening up to others, wanting to escape the life you’ve built, and all the other things that poor mental health can entail.”

//Mertsi

Hookworms’ new album Microshift out 2nd of February via Domino Records.
https://hookworms.bandcamp.com/album/microshift

 

 

Esittelyssä Helsinki Psych Fest

Ensin Oulu, sitten Tampere – nyt oman Psych Festinsä saa Helsinki. Yksipäiväisenä ilmaisfestarina aloittava HPF järjestetään Gloriassa lauantaina 20.1.

Jututimme festarin järjestäjää ja Purple Clouds Psych Club -psykedeliaklubin pitäjää Vappua, joka työskentelee kulttuuriareena Gloriassa.

Esittelisitkö itsesi ja Purple Clouds Psych Clubin, mistä klubissa on kyse ja miten se toimii? 

“Olen Vappu, 29 vuotta ja kotoisin Helsingistä. Olen pyörittänyt Purple Clouds Psych Clubia aika pienellä settauksella Tampereella ja Helsingissä.

vappuvilke

Kuva: Astrid Mannerkoski

Idea klubille lähti vuonna 2015, kun tajusin ettei Helsingissä oikein järjestetty niin sanotun kevyen psykedeelisen musiikin klubeja (tai ainakaan en niitä löytänyt). Kaikki klubit tuntuivat olevan metallipainotteisia, tai niiden markkinoinnista ei ymmärtänyt, että klubilla soitetaan psykedeelistä musiikkia. Halusin perustaa klubin, josta ymmärtäisi heti että kyse on psykeklubista. Halusin jotain kevyempää, psykedeelistä poppia ja rokkia sekä bändejä, visuaaleja, värikkäitä keikkajulisteita – vähän kuin 60-luvulla.

Kyseessä on siis niin sanottu retroklubi, jossa tavoitellaan 60-70 lukujen klubien tunnelmaa.“

Millainen on oma musiikkitaustasi ja suhteesi psykedeeliseen musaan?

“Olen työskennellyt dj:nä vuodesta 2014 ja järkännyt lukuisia eri genren klubeja. Minulla on laaja musiikkimaku, mutta kuuntelen eniten vanhaa musiikkia. Psykedeeliseen musiikkiin tutustuin vuosia sitten, kun kuulin radiosta vahingossa The Beatlesin biisin Tomorrow never knows. Kappale pysäytti täysin ja tajusin, että psykedeelinen musiikki oli genrenä minulle aivan uusi.

Kappaleesta innostuneena tutkin sitten kaikki aikakauden samankaltaiset biisit ja bändit. CD-hyllyjä kahlatessani ostin erityisesti kokoelmalevyjä, koska halusin tutustua mahdollisimman moneen bändiin. Pian tajusin, että myös nykyaikana tehdään oikein mainiota psykedeelistä musiikkia, vanhoja elementtejä hyödyntäen, ja myös Suomessa. Aloin käymään keikoilla ja myöhemmin festareilla ulkomailla.

Nyt olen kuunnellut psykedeelistä musiikkia noin 6 vuotta, eli kuitenkin vielä aika vähän aikaa. Se on sellaista sielun musiikkia. Mikään muu genre ei ole tuntunut olevan niin lähellä sitä miksi itseni määrittelen, siksi kai nautin sen kuuntelemisesta eniten. Jos voin suositella biisiä, suosittelen The Smoking Treesin kappaletta Trips.”

Täytyy vähän purkaa sydäntä. Ennen Kolmas korva -blogin perustamista istuimme Leon kanssa baarissa ja mietimme, että olisipa siistiä perustaa se ensimmäinen ”Psych Fest” Helsinkiin. Tuolloin homma tuntui kuitenkin liian isolta kahdelle journalistinrentulle, joten hienoa, että Helsinki Psych Fest on viimein muutakin kuin alan harrastajien päiväuni.

Miten ja milloin Helsinki Psych Fest -idea sai alkunsa ja miten homman työstäminen eteni? 

“Olin itse asiassa kypsytellyt Helsinki Psych festin ideaa jo kaksi vuotta. Olen käynyt Psych Festeillä Berliinissä, Pariisissa sekä peräti kolme kertaa Kööpenhaminassa, jossa olen työskennellyt myös valokuvaajana. Silloin syntyi toive, että saisimme Helsinkiin oman Psych Festin.

Työkokemus Kööpenhaminan nelipäiväisillä festareilla kuuluu ehdottomasti elämäni parhaimpiin kokemuksiin. Siellä oppi, näki ja kuuli paljon kaikenlaista mistä ammensin inspiraatiota mm. omaan Psych-klubiin. Monen sattuman seurauksena päädyin tänä vuonna esittelemään idean Glorian tuottajille ja he päättivät antaa minulle vapaat kädet. Täällä on nimittäin aika kannustava ilmapiiri.

Aloimme suunnittelemaan Psych festejä Gloriaan hyvin pikaisella aikataululla. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi varmaan enemmän bändejä ja ohjelmaakin. Periaatteessa festari laajeni kaksipäiväiseksi, koska saamme pitää Helsinki Psych Fest -ennakkoklubin, jossa esiintyvät mm. 3rd Trip ja Current. Itse en tuota tätä ennakkoklubia, mutta annoin sen järjestäjälle siunaukseni.

Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen tapahtumaan ja siihen että se on herättänyt paljon positiivista huomiota.”

Ensimmäisellä Helsinki Psych Festillä nähdään kuuden bändin kattaus, levyjä pyörittää mainio DJ Astro ja visualisoinneista vastaa pari vuotta sitten Kiarama-festareilla Turussa todella hienot installaatiot luonut Flowers of Life. Luvassa on myös valosirkusta ja burleskia.
Miten juuri tällaiseen poikkitaiteelliseen ohjelmaan päädyttiin, ja mitä järjestäjänä odotat illalta?

“Halusimme festareista monipuolisen elämyksen kaikille. Varmaankin Glorian moniulotteinen ja mieletön Flowers of Life -settaus on inspiroinut laajentamaan ohjelmaa pelkän musiikin ulkopuolelle. Meillä on nimittäin koko tammikuun ajan täällä aivan mahtava ultraviolettimaailma, jonka kaikki aspektit halusimme hyödyntää suunnitellessamme ohjelmaa. Siksikin tapahtumaa värittävät Valosirkus Spektrin uv-tanssijat sekä uv-vartalomaalein maalattu burleskitanssijatar Simone de Beaver!

Tämä on todella ainutlaatuinen elämys, kun joka puolella on uv-valot ja värikkäitä decoja, kahdessa kerroksessa! Odotan innolla miten Psych Festit menevät. Toivon, että ihmiset tykkäävät. Itselläni ainakin on hyvä fiilis.”

Mainitsit, että Helsinki Psych Fest ei ole jäämässä tähän, vaan jatkosta on jo puhuttu. Kuulostaa lupaavalta – kerro HPF:n jatkosuunnitelmista? 

“Jatkosta on juu puhuttu. Suunnittelimme alustavasti uutta festaria loppukesäksi/syksyksi. Bändiehdotuksiakin on jo tullut. Vielä ei ole lyöty mitään lukkoon, ja mielelläni otan mukaan ihmisiä puimaan kanssamme tulevia Psych Festejä. Minulle voi mailata osoitteeseen purplecloudspsychclub@gmail.com, jos kellään herää kiinnostus olla mukana tekemässä tätä!”

26734058_954790084690219_7161243921582723831_n

Helsinki Psych Fest kulttuuriareena Glooriassa lauantaina kello 19. Esiintymässä mm. KäkiLoud LightsScarlet FoggBlood SongFrom Grotto ja Junnu Alajuuma.
Perjantain ennakkoklubilla 3rd Trip ja Current.
HPF Facebookissa: https://www.facebook.com/events/265483237317800/

Haastattelussa Jesse

image

Jessen viides studioalbumi Twotinos julkaistiin elokuussa 2017. “Oikeilla” soittimilla höystettyä syntetisaattorimusiikkia sisältävä tupla-LP tehtiin yhdessä norjalaisen Dj Sotofettin kanssa. Uuden levyn kappaleet ovat pitkiä ja niitä on kuvailtu muun muassa kosmiseksi ambientiksi, alien disko-funkiksi, painovoimattomaksi diskoksi ja intergalaktiseksi afrobeatiksi.

Alkuaikojen Jessestä, joka rötösteli, röyhtäili lihiksiä ja ajeli Mazdalla kovalla intensiteetillä, on enää vähän jäljellä. Mazda on vaihtunut luotaimeen ja toimintaympäristö Kuiperin vyöhykkeeseen.

KOLMAS KORVA: Onko Jesse edelleen vain Keke ja Ana vai kuuluuko livenä/levyllä soittavat muusikot kuten Hälinen yhtyeeseen? Mikä on Jessen kokoonpano tällä hetkellä?

KEKE & ANA: Jesse on tavallaan kollektiivi, johon Hälinen ja Kölle kuuluvat, mutta Kekellä ja Analla on absoluuttinen päätäntävalta. Kausittain teemme musaa vaan kahdestaan, mutta viime vuosina pojat ovat olleet äänitys- ja sävellysvaiheessa paljonkin mukana. Kölle ja Hälinen ovat suvereeneja muusikoita, ja esimerkiksi Hälinen on tekemässä dungeon synth tyylistä soololevyä, joka toivottavasti julkaistaan lähitulevaisuudessa.

Milloin Jesse on perustettu ja miten alkuaikojen riemastuttava rötöselektromeininki hahmotarinoineen, tallinkilippiksineen ja farkkuliiveineen syntyi?

Jesse on perustettu 2005, alkuvuosina suunnistimme usein puhtaan intuition varassa sen tarkemmin miettimättä. Jälkikäteen ajateltuna ensimmäisten levyjen musiikki ja tyyli tuntuu ilmaisuvoimaiselta, raa’alta ja puhtaalta. Kaikki syntyi fuusioiden ja äpäröiden.


image

Stiletti-Ana ja Kalifornia-Keke vuonna 2007. Kuva: Hel-Looks.com

 


Twotinoksella on vanhoja Jesse-levyjä kuunnelleille tuttuja elementtejä, kuten afrobeatia. Itselle levyltä jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen pitkät ja hitaat kosmiset jumittelut, kuten levyn päättävä Puhallus. Nämä ovat uudenlaista Jesse-soundia.

Miten itse kuvailisitte Twotinosta ja miten se istuu Jessen aiempien julkaisujen jatkeeksi? Minkälaisissa maisemissa uudella levyllä ollaan?

Twotinosella instrumenttina on jopa aiempia levyjä enemmän itse studio. Levy on ensimmäinen Jesse-levy, jonka teimme Haista II -studiolla, joka on siis päivitetty versio vanhemmasta loukustamme. Se on myös vähemmän syntetisaattorilevy kuin aiemmat ja myös soundiltaan monipuolisempi ja laajempi. Twotinos on tilassa, avaruudessa enemmän, ja sen aikaolemus on melkein pysähtynyt. Sitä ei ole sidottu historiaan tai tähän aikaan, vaan se pyrkii olemaan toisessa ulottuvuudessa.

Miten tuoreita levyn biisit ovat? Ymmärsin jostain, että levy on nauhoitettu parissa viikonmittaisessa sessiossa Suomenlinnassa, mutta syntyivätkö kaikki biisitkin silloin vai onko osa biiseistä ollut “pöytälaatikossa” jo pidempään?

Kaikki biisit ovat uusia ja saivat syntynsä parissa intensiivisessä sessiossa Dj Sotofettin kanssa vuonna 2016. Meillä oli valmiina paljon pohjia ja aihioita, mutta päätimme olla käyttämättä mitään vanhaa ja tehdä näistä sessioista oman eheän kokonaisuuden, josta tuli lopulta Twotinos.

Miten päädyitte kimppaan DJ Sotofettin kanssa ja mikä vaikutus hänellä on ollut Jessen musiikkiin?

Dj Sotofett oli jaellut edellisen levymme, ja kun aloimme miettimään uutta projektia, keksimme idean, että olisi hauska ottaa mukaan ensimmäistä kertaa ulkopuolinen tuottaja. Sotofett on huikea Dj, mutta tuottajana hyvin erilainen kuin me, joten yhteistyö tuntui hyvältä idealta. Studiossa lähinnä improvisoimme ja hakeuduimme tekemään asioita hetken mielijohteesta ja heitellen ideoita. Ulkopuolisten korvien läsnäolo toi mukaan tuoreita kulmia, eikä lopputulosta mietitty juurikaan. Oikeastaan Dj Sotofett olisi halunnut scratchata biisien päälle ja vähän kiukutteli, kun studiolla ei ollutkaan kunnollista dj-kalustoa.

En ole juurikaan nähnyt Twotinosta noteerattavan Suomessa, mutta sitten taas esimeriksi Piccadilly Records ja Vinylfactory ovat ylistäneet sitä. Onko Jessellä ulkomaille keikkavientiä?

Jesse on yksi kaikkien aikojen kovimmista suomalaisista yhtyeistä, joten luonnollisesti kyselyä tulee aika ajoin. Maantieteellisen sijaintimme johdosta olemme tavallaan pakotettuja ulkopuoliseen asemaan, mutta emme ole koskaan antaneet sen vaikuttaa musiikkimme laatuun tai väkevyyteen.


image

Levyn kannet ovat coolit ja jotenkin juurettomat: niiden sisällä oleva musiikki voisi olla mistä vaan. Mielestäni myös ensimmäiset kannet, joissa ei ole mitään humoristista. Oliko tämä harkittua? Mikä on tarina kansien takana?

Kannet pohjautuvat levyn julkaisseen Keys of Life -levymerkin Tommin ja Harrin Pohjois-Espanjassa ottamiin valokuviin. He näkivät kuvissa suoran yhteyden musiikkiimme, ja niissä oli myös meille jotain maagista heti ensisilmäyksellä. Meille kansitaide on aina ollut erittäin tärkeä osa levyjen julkaisua.

Ana mainitsi Meteliä Maan Alta -radio-ohjelman haastattelussa, että seuraava Jesse-levy on jo valmis ja että se tulee ruotsalaiselta Höga Nord -merkiltä. Miten tällainen yhteistyökuvio on syntynyt ja minkälaista levyä voimme seuraavaksi odottaa?

Höga Nordin tyypit ottivat yhteyttä, koska pitävät edellistä levyämme Music for Emotionsia mestariteoksena ja unelmoivat julkaisevansa Jessen uutta musiikkia. Olemme aina olleet pohjoismaisen yhteistyön kannalla, joten totta kai innostuimme. Tänä kesänä linnottauduimme pitkästä aikaa studioon kahdestaan ja laitoimme rumpukoneet laulamaan. Uusi levy on lähes valmis ja sen on määrä tulla alkuvuodesta 2018. Levyllä on rytmisiä kokeiluja, paljon elektronisia sävyjä ja kauniita melodioita.

Kolmen vuoden odottelun jälkeen täytyy kysyä: Mitä tapahtui Music for Emotionsin raa’alle vihasta ja inhosta ammentavalle jatko-osalle, jonka piti olla valmis jo Music for Emotions 1:n julkaisun aikaan?

Music for Emotions 2 on ollut valmiina jo vuosia, mutta Dj Sotofett vetäytyi jakelemasta sitä, ilmeisesti liiallisten industrial-vaikutteiden takia, joten levy jäi julkaisematta. Aina silloin tällöin suunnittelemme levyn julkaisua jälkeenpäin, mutta saapahan nähdä.

Missä ja milloin Jessen voi nähdä syksyllä livenä?

30.9 Putte’s Bar & Pizza, TULE

 

Jesse suosittelee

Vond – Selvmord (1994)

Piristystä syksyn pimeneviin iltoihin.

Randomize – Como se divertiran los insectos? (1986)

Mitä tähän nyt edes sanoisi.

Mythos – Quasar (1980)

Sky-levy-yhtiön saksalainen klassikko.

Jon Hassell – Earthquake island (1978)

Tämän avulla pääsee omalle saarelle kauas kaikesta.

Dj Sotofett Presents Jesse – Twotinos 2LP nyt kaupoissa.