Arvio: White Manna – Bleeding Eyes (2017)

image

English summary below the text. 

arviokorvat_2_tahtea

Kalifornialainen White Manna hurmasi Pan-levyn (2015) rouheilla riffeillä ja motorik-ralleillaan. Aikanaan ohankolauksella sivuuttamani levy päätyi takautuvasti kovaan soitantaan tänä keväänä, kolahtaen paremmin joka kuuntelukerralla, minkä takia odotin uutta albumia kaiuttimet valmiudessa.

Aivan kuten Pan, on White Mannan kuudes LP Bleeding Eyes levy, joka paranee kuuntelukertojen myötä. White Mannan soitto on puolihu(olite)llulta vaikuttavan kivikuoren alla yksityiskohtaista. Likimainkaan yhtä voimakkaasta levystä ei uutuuden kohdalla voi kuitenkaan puhua.

image

White Mannan rämisevän happoinen tyyli kantaa varmasti mutta suurempia tarjoamatta läpi Bleeding Eyesin avauskappaleiden. Mairea Vimanas rytmittelee hauskasti ja kasvaa jyhkeisiin mittoihin kuin huomaamatta. Kolmosraita Trampolinessa ilma alkaa hiljalleen tiivistyä, ja Invisible Kings leikkaa jo äkkiväärän jyrkästi trooppiseen sakeuteen.

Hetkittäin musiikki tuo mieleen Morgan Deltin malarianhorkkaisen huurun, mutta White Mannan sielunkumppanit löytyvät enemmän akselilta Carlton MeltonDead MeadowThe Black Angels.

Vaikka White Mannan soitto on räävitöntä ja itsevarmaa, Bleeding Eyesin kappaleet eivät ole erityisen mieleenjääviä. Simppeleitä sointukiertoja ei tällä kertaa kompensoi Panista tuttu pysäyttämätön kiihkeys.

https://open.spotify.com/embed/album/2jp8wTZ2wUgGEURsT4v8in

Speed Dagger ja English Breakfast ovat varmoja psykerock-biisejä, joiden tehtäväksi jää alustaa levyn kenties vahvimmat kappaleet. You Are The Movie alkaa upottavalla dub-tyylisellä bassokuviolla, jonka uneliaan painavuuden rikkoo taustalla kirskahteleva soolokitara.

Päätösraita Freak on vaarallinen, pitelemätön ja kiihkeätempoinen krauttaava voimapesä, jonka kaltaisia levyyn olisi suonut useammankin.

Bleeding Eyesin taustoihin tutustuessa jää kysymyksiä tuotannosta: miksei levyltä ole irroitettu esimerkiksi musiikkivideota? Ehkäpä Liverpool Psych Festin kaltaisia suurlavoja kiertänyt bändi on ollut kiireinen, hyvästä syystäkin, mutta tietyn hutaisun kaikua Bleeding Eyesistä ei pysty peittämään volyyminapit kaakossakaan.

//Mertsi

White Manna totally charmed me with their album Pan, and so I couldn’t wait to hear some new music from the Californian band. Bleeding Eyes stays loyal to the band’s style: it’s manic, fuzzy and wild, but quite detailed and lively under its surface. Just like Pan, Bleeding Eyes gets better after each listen, offering some solid songs and a few stronger pieces like You Are The Movie and especially Freak.
Bleeding Eyes is a decent record full of nice songs, if not the most coherent album we will ever enjoy from White Manna.

Arvio: Juju – Our Mother Was A Plant (2017)

image

arviokorvat_4_tahtea

English summary below the text.

Sisilialaisen Gioele Valentin (Lay Llamas, Herself) sooloprojekti Jujun toinen LP Our Mother Was A Plant alkaa soundillisesti siitä, mihin paikoitellen todella hurmaava ykköslevy JuJu (2016) jäi – omaleimaisen psykedelian, krautin, afrobeatin, glamin ja pakanallisen hypnotiikan yhdistelmään.

https://open.spotify.com/embed/album/4gM3sPsNeGwyoe6sBrl9Xs

Jo avausraidassa Death by Beautiful Things basso määrää tahdin tyylikkäästi kuin vanhoina päivinä jamittelupsyken löytänyt diskokuningas. Fuzz-kitarat surisevat tarkasti ja pinkflloydmaiset näppäilyt maalaavat ilmaan runsaan ja rytmikkään soundin.

Kesken avausraidan jykevän jamittelun unenomainen, helkkyvä kosketinsarja leijailee ylä-äänistä kuin merenpohjaan vajoava hopeahely. Unenomainen yksityiskohta viimeistelee levyn upean sisääntulon.

image

Elektronisen-, psykedeelisen rockin ja etno-musiikin tyylisuuntia yhdistävässä Jujussa on merellistä ja mystistä särmää. It’s Psychedelic Baby -blogin haastattelussa Valenti on kertonut sisilialaisena  seuranneensa avainpaikalta Välimerta ylittävää muuttoliikettä – siihen kietoutuvaa rakastavaa vieraanvaraisuutta, silmitöntä julmuutta ja siirtolaisten mukanaan tuomia tarinoita.

“Juju on sisäinen matka kaltoinkohdellun omatuntomme maailmaan”, Valenti kuvaili tuolloin projektiaan.

Jujun tummasävyinen, tribaali pauhu todella on herättelevää. Perkussiot laukkaavat, särökitara seuraa saumatta marakassia, rytmi tiivistyy ja rumpujen kiihkeä kumu kuiskii tiivistä joukkovoimaa.

Valenti on Herself- ja Lay Llamas-projekteillaan niittänyt mainetta italialaisella underground-kentällä, mutta on viime vuosina tullut tunnetuksi myös Euroopassa – mistä merkkinä myös kiinnitys Fuzz Club Recordsin talliin. Valenti on vieraillut myös ruotsalaisbändi Josefin Öhrnin kokoonpanossa yhteiskiertueella Goatin kanssa.

image

Levyn luonteikkain kappale, And Play a Game -sinkku heräilee kesäaamun horroksesta kuin matkaaja palermolaisella parvekkeella, vain kiihtyäkseen kekseliään funkahtavan bassoriffin kautta niskakarvat nostattavaan etno-elektro-psykedelia-kitararock-poljentoon.

Menevän James Dean -rockin jälkeen biisien taso hieman ohenee. I Got Your Soul tuntuu tulevan kulman takaa, Patrick on taustalauluineen tarttuva muttei järin pitkäikäinen. Yhdeksänminuuttinen What A Bad Day on biisinä kelvollinen, muttei erotu edukseen jyräävän jytäävän alkupuolen jälkeen.

Sunny After Noon -kitarointi päättää tasaisen levyn, joka ei kasva huomattavan eheäksi kokonaisuudeksi, mutta kuulostaa monin kohdin erinomaisen kekseliäältä. Vaikka Our Mother Was A Plant jää osin vaille avauspuoliskon lupailemaa huipentumaa, Jujun albumi on omalaatuinen, multi-instrumentaalinen psykerock-levy.

Ja ennen kaikkea: Valentin rehellisen rohkeassa asenteessa haastaa ihmiskuntaa pohtimaan omantunnon kysymyksiä, ykseyttä ja elämän arvokkuutta, tiivistyy paljon siitä mihin nyky-psykedeliaa tarvitaan.

Sisilian-based Gioele Valenti’s project Juju comes up with its second album, again impressing with a mixture of psychedelia, kraut, glam-rock, neo-pagan hypnotism and funk. Full of  buzzing instruments and lively details, built in very distinct style which combines European and African sounds, Our Mother Was A Plant takes and evolves the elements that impressed in Juju’s first album and in Valenti’s Lay Llamas project.

Opening song Death by Beautiful Things starts with a bossy bass, like a disco king who has grabbed a space jam guitar in his old days. Fuzz guitars and pinkfloydish strokes create an abundant and rhythmic sound.
The single And Play a Game starts off like a traveler drinking his morning coffee in a sunny balcony in Palermo, only to let a funky bass riff to carry the listener to an incredible ethno-electro-psychedelia-guitar rock rhythm.

Although the album slightly fatigues in its latter songs after the exquisite start, Our Mother Is A Plant is an unique psychedelic album. It’s partially dark, dangerous-sounding even, but has a reassuring, unifying magic in it. And maybe most importantly, Valenti challenges us not to forget mankind’s crucial questions of conscience, our unity as different but equal people, and the worth of human lives.

Artist images: Marzia Falcone

Höga Nord Rekords ja tyylikkäät seiskatuumaiset

image

Ruotsalaisen pienlevy-yhtiön jätkät painavat levynkansia käsin olohuoneessa. Vinyylisingleihin erityisesti panostava Höga Nord on yksi tämän hetken kiinnostavimmista levymerkeistä. Kuuntele poiminnat katalogista.

(English translation below.)

Höga Nord julkaisee musiikkia diskosta psykedeeliseen rockiin. Göteborgista ponnistavan Höga Nordin tarkoitus oli alunperin julkaista kiinnostavia oman kaupungin artisteja, mutta sittemmin paletti on laajentunut ja sen katalogiin on eksynyt muun muassa japanilaista Minami Deutschia ja saksalaista Pardon Moita.

Höga Nordin seiskat tunnistaa niiden yhdenmukaisesta kansitaiteesta, jotka painetaan käsin. Stereotyyppistä psyke-estetiikkaa värikkäine spiraaleineen ja aaltoilevine teksteineen ei ole. Kansista tulee itse asiassa ensimmäisenä mieleen pohjoismainen jumittava elektrogenre skweee. Yhtiön perustaja Mathias Nilsson kertoi Ransom Notelle, että kannet duunataan leimasimella hänen olkkarissaan, joten mistään major label -toiminnasta Höga Nordissa ei ole kyse.

Höga Nord julkaisee myös EP:itä ja täyspitkiä albumeita. Esimerkiksi nyt (1.8.2017) ennakkotilattavana on pitkän linjan brittiläisen dj-tuottaja Andrew Weatherallin uusi LP.

Tanssi- ja klubimusiikki on vahva osa Höga Nordin katalogia. Esimerkiksi sen kaikkien aikojen ensimmäinen julkaisu, vuodelta 2013, on Pistol Discon trippaava seiskatuumainen, jonka rytmiikka on puhdasta diskoa. Tähän ja muihin lafkan konemusalevyihin, kuten Dungeon Acidiin ja Krigetiin, kannattaakin ehdottomasti tutustua.

Heja Sverige!

Poimintoja katalogista

Minami Deutsch – Tunnel/New Pastoral Life

A-puolen kraut-tykitys Tunnelilla ajetaan kahtasataa japanilaista vuoristoa lävistävää autobahnia. Levyn toinen biisi New Pastoral Life on Tunnelin täysi vastakohta: rauhoittavaa new age -syntetisointia helmeilevän kirkkaasti miksattujen perkkojen rytmittämänä. Hetken joutuu hieraista korviaan ennen kuin tajuaa biisien todellakin olevan samalla levyllä.

Ultra Satan – USA/USB

Höga Nordille levyttävien bändien jäsenten läpältä vaikuttavan Ultra Satanin eka julkaisu. Vitsiä tai ei, mukiinmenevää musaa kuitenkin! A-puolella sykkivä kosminen purkaus USA, jonka kaverina b-puolella saariston lempeässä merituulessa leijaileva USB.

Fatma – The Dirty Beat/Cirklar

Biittejä world music ja dub vaikutteilla. Päälle apaattista tehosteilla ryyditettyä laulua. Toimii!

Tross – On board/1514

Nykivä mutta varmasti etenevä On Board on bändin ekan julkaisun ekaksi biisiksi todella kova psykeralli. B-puolen 1514 killerirumpuineen suositellaan nautittavaksi alla olevan hektisen videon kanssa. Tämä on Höga Nordin kautta aikain neljäs julkaisu. Myös Trossin toistaiseksi ainut LP on ilmestynyt Höga Nordilta.

Swedish record label Höga Nord Rekords is one of the most interesting labels at the moment. Höga Nord focuses on stylish 45s, but also has EPs and LPs in their catalogue.

Originally label wanted to publish interesting artists from their home town Gothenburg, but have broaden their interest since and e.g. Japanese krautrock band Minami Deutsch and German new wave group Pardon Moi have been recorded for Höga Nord.

Höga Nord’s cover art is precise. Fonts and illustrations are far from stereotypical psych aesthetics like colourful spirals and wavey texts. Records look more like skweee actually.

Genres, label publishes, varies from psych rock to disco but mostly has some psychedelic touch so it is rewarding to have a listen to their catalogue widely. Above we have picked four interesting 45s from Höga Nord. Enjoy!

New videos: Lamagaia, The Murlocs & more

Saccades – Distant Sea 
(Fuzz Club)

Saccades is a solo project of Berlin-based Nicholas Wood who is familiar to Finnish audience from The KVB, a post-punk/dark wave duo who performed in Hori Smoku Festival 2015 in Helsinki. In Saccades, Wood has turned to more light, smooth and mellow psychedelic pop sound, which sounds very promising.


Holy Wave – Buddhist Pete
(Live from Fuzz Club Sessions)

Known from its rich, melodic and sometimes melancholic sounds, Holy Wave from Austin is the latest band to enter Fuzz Club label’s studios for some video sessions. Enjoy Buddhist Pete, a six-minute mini space trip on a kraut rocket.

The Murlocs – Snake In The Grass
(Flightless)

Enjoy some bluesy garage rock from Melbourne, Australia.

Lamagaia – Aurora
(Cardinal Fuzz/Sunrise Ocean Bender)

This video was actually published already in May but it should be new for you unless you’re one of the 196 people who have watched it!
This song by one of Sweden’s most exiting psych bands is quite a trippy experience in both its visual and auditory presence… Sink into Swedish psychedelic overload.

Arvio: King Gizzard & The Lizard Wizard – Murder Of The Universe (2017)

image

English summary below the Finnish text.

arviokorvat_3_tahtea

Uutuuslevy Murder of The Universen myötä australialainen King Gizzard & The Lizard Wizard on julkaissut peräti seitsemän kekseliästä levyä vuodesta 2011 alkaen. Lisää on tulossa – yhtye aikoo julkaista jopa viisi levyä tämän vuoden aikana.

Äsken kauppoihin saapunut MOTU ylsi Australiassa levymyynnin kärkisijoille, kuten edeltäjät Flying Microtonal Banana (2017) sekä Nonagon Infinity (2016). Se on erittäin huomattava saavutus yhtyeeltä, joka yhdistää räjähtävään psykedeliaansa elementtejä garagesta, progesta, surfista, jazzista ja metallimusiikista.

Seitsemänjäseninen, kahdella rumpalilla soittava bändi osaa erottautua. Se on muun muassa kuvannut 360– ja Facebook live -keikat, jakanut Quarters-levyn (2015) neljään täsmälleen 10:10 pitkään kappaleeseen, luonut liikkuvan Gizzfest-minifestarin ja rakentanut humoristisista musiikkivideoista tunnistettavan kuvamaailman. Yhtye pyrkii tarjoamaan yllätyksiä, aina kotisivun ensinäkymästä lähtien.

Oli oheistoiminta miten erottuvaa tahansa, King Gizzard on noussut psykedeelisen rockin huipulle sähköisellä, leikkisällä soitollaan, jonka tukipilarit ovat etevä jamittelu ja räiskyvät, mahtavat melodiat.

Noihin elementteihin nojaa myös uutuuslevy, joka on jaettu kolmeen osaan. Kuten levyllä Eyes Like the Sky (2013), kertoja puhuu läpi tarinoita, vuorotellen solisti Stu Mackenzien laulun kanssa. Quartersin tai Float Along – Fill Your Lungsin (2013) valloittavaa jamittelua tai ilmavaa melodisuutta ei kannata odottaa, vaan Murder Of The Universe on tiukkaan tykitettyä, komptaktiksi purkitettua konsepti-psykeprogea.

image

Ensimmäinen osa, The Tale Of The Altered Beast, kertoo hirviön ja tämän kohtaavan ihmisen yhdistymisestä. Kertoja Leah Seniorin hurjan hirviöstoorin kehystää King Gizzardin huimaan tempoon kiihtyvä soitanta. Musiikki on virheetöntä, mutta hitusen yksioikoista. Säveltäjä-sanoittaja Mackenzie on turvautunut korviinpistävän usein “Altered beast, alter me” -parteen. Ensimmäinen osa on kiivaudessaan kuin nyrkkeilymatsin ensimmäinen erä tai futispelin ensiminuutit, jossa varoitetaan tulevasta – ei vielä rakenneta huipennuksia.

Toinen osa, The Lord of Lightning vs. Balrog, käynnistyy hivelevästi The Reticent Raconteurin mongolialaisella kurkkulaululla taustoitettulla folkahtavalla melodialla, joka pilkahtelee esiin läpi tarinan. Ensimmäistä osaa melodisempi fantasiatarina kertoo kahden suuren voiman kohtaamisesta tyylillä, joka sopisi scifi-animaation sähköaseilla käytävän kyborgisotakohtauksen taustamusiikiksi. Progehtava soitto on parhaimmillaan varsin oivaltavaa, ja mukana on ykkösosaa tunnistettavampia riffejä. Rallissa häiritsee Mackenzien ja Seniorin eri tavat ääntää “Balrog”. Virhe antaa levystä hieman hutaisten tuotetun olon.

Kolmas osa, Han-Tyumi and the Murder of the Universe (yllä osa kokonaisena musiikkivideona), on luvuista rikkain ja tyylikkäin. Kertojana ei toimi Leah Senior, vaan online-tekstinlukijabotti, joka kuulostaa uskomattoman päheältä – kuin vanhuuteensa näivettyvältä goottikartanon viimeisteltä perijältä.
Tarina kertoo Han-Tyumi-kyborgista, joka kehittää tietoisuuden ja alkaa tavoittelemaan ihmismäisiä taitoja (kuten oksentamista). Sehän ei hyvin pääty, ja levyn nimi Murder Of The Universe alkaa valottua. Kolmas osa on edellisiä monipuolisempi ja hengittävämpi, ja se julkaistiinkin “sinkkuna” kuukausia muita osia aiemmin.

King Gizzard & The Lizard Wizard on ainutlaatuinen ja taitava yhtye, joka jatkaa MOTU-levyllä tunnistettavaa tyyliään ja huikaisevaa julkaisutahtiaan. Levyltä kiireellisyyttä ei ole täysin onnistuttu karistamaan, eikä sen takia kellarijamittelu-taustainen yhtye pääse täysin oikeuksiinsa. Erityisesti Ambrose Kenny Smith ei koskettimineen löydä tilaa päästä mittoihinsa, kuten ei lead-kitaristi Joey Walkerkaan.

Puutteista huolimatta Murder Of The Universe on kunniakas lisä King Gizzard & The Lizard Wizardin monipuoliseen levykattaukseen. Varsinkin albumin näyttävien musiikkivideoiden myötä yhtye herättää entisestään epäuskoista uteliaisuutta: miten bändi aikoo ehtiä tekemään tämän kaiken vielä kolmesti tänä vuonna?

Maailmassa riittää loistavia psykebändejä, mutta markkinoinnissa ja yleisönsä sitouttamisessa yksi niistä tuntuu olevan omaa lajiaan.

King Gizzard & The Lizard Wizard is not only one of the most colorful, flawlessy jamming and experimenting psych bands of our time. The Melbourne band is also a master in engaging and marketing their own uniqueness, constantly surprising their fans with different video formats, strangely addictive humorous music videos and publishing records in breath taking pace.
Their latest album,
Murder Of The Universe, consists of three fast-paced, psych-prog concept stories, two of which are narrated by singer-songerwriter Leah Senior and one by an online web reader, which sounds fantastic. Music itself is guaranteed crazy-action and precisely played tempo rock – despite the technical quality the music is not flawless, however. It is not as airy and breathing as the more jamming, perhaps more carefully finished albums of the past (such as Quarters or Paper Mâché Dream Balloon), perhaps due to the incredible quickness the band is producing records this year.
The third part, the best and most versatile of the lot, finishes the album that is a nice addition to
King Gizzard & The Lizard Wizard’s impressive discography. And also, no one can listen to the music without thinking how on Earth are they going to make this three times again this year – and thus engages the listeners once more.