Uunituoretta psykeä Uruguaysta

image

Mahtava @fuzzclubrecords-blog​ esitteli eilen uusimman kiinnityksensä: Uruguaylainen vuonna 2016 perustettu duo Las Cobras sihisi psyke-kansan tietoisuuteen tulevan LP:nsä lohkaisulla Temporal. Tummasävytteinen, hypnoottinen singlebiisi kietoo heleän groovaavan kitaroinnin, viekkaan bassokuvion ja Sofía Aguerren taianomaisen lauluäänen.

https://bandcamp.com/EmbeddedPlayer/album=1344614144/size=large/bgcol=ffffff/linkcol=7137dc/tracklist=false/artwork=small/transparent=true/

Duo hallitsee soitinten laajan kirjon hyvin. Kaikkea on paljon, mutta mitään ei ole liikaa. Uusia ääniä tiputellaan vähitellen. Koskettimien aloittaessa avaruudellisen matkansa on kuuntelija vaivutettu jo syvään trippiin uruguaylaiseen tapaan. Loisteliasta.
Kokonaisuus on todella lupaavan kuuloinen. Jos Las Cobrasin muu materiaali on tämän tasoista, 88 Facebook-tykkääjän bändi on Fuzz Clubilta timantinkova kiinnitys.

Kuva: Raoul Dukkha

A very promising psych newcomer, introduced by Fuzz Club Records: Las Cobras, hailing from Uruguay, charms with its first single Temporal. Masterfully composed and not boiling over with its many instruments, the single sounds excellent and Las Cobras may turn out to be a wonderful catch from Fuzz Club.

Mainokset

White Lily: Bottom of the Universe (mix)

image

Kun haluaa taustamusiikiksi rauhallista ja surumielistä 60–70-lukujen musiikkia, Bottom of the Universe -mixtape on varma valinta. Se kestää myös aikaa ja keskittynyttä kuuntelua, ja jokaisella kuuntelulla setistä löytää uutta.

White Lilyn miksausta on aikanaan levitetty levynörttien suosimalla Soul Strut -keskustelufoorumilla, jonka aktiivien toimesta se ladattiin vuosi sitten uudelleen Mixcloudiin.

Kymmenen vuotta vanhan keskusteluketjun perusteella yhdelle BOTU on toiminut täydellisenä soundtrackina kylmään ja sateiseen talvipäivään, toiselle taas hiekkarannalle kuuman Kalifornian-auringon alle.

Mitä pitää sisällään?

Reilun tunnin teippi sisältää pääasiassa melankolis-psykedeelistä folkia, rockia ja soulia. Tempokin nousee vain loppupään Mandrillin Children of the Sunissa, jonka jälkeen painetaan taas jarrua. White Lilyn fiskarsit ovat olleet kovassa käytössä, sillä miksauksessa saattaa olla päällekkäin kaksi kappaletta ja puhetta esimerkiksi puhelinvastaajasta. Yhdistelmä on uninen ja ehdottoman sulava. Sulava silloinkin, kun tajuaa yhtäkkiä kuuntelevansa Paul Cartneyn Wings-yhtyeen Band on the Runia lapsikuoron versioimana. Kuulostaa lähinnä tältä.

Osa kappaleista on luupattu uuteen uskoon, osa jätetään puolitiehen, osan kohtalona on tyytyä lyhyeksi taiteelliseksi siirtymäksi biisien välillä. Eli siis ideana ei todellakaan ole ollut soittaa jokaista biisiä alusta loppuun sörkkimättä, onneksi. Esimerkiksi Jefferson Airplanen hivenen madallettu Comin’ Back to Me ei ole koskaan kuulostanut niin hyvältä kuin tässä miksauksessa. Miksauksen ansiosta biisi kiilasi aikanaan Jeffersonien lempibiisikseni.

Biisilistaa ei ole ikinä julkaistu, ja harmillisesti suurimmat salapoliisityöt biisien selvittämiseksi ovat kadonneet Soul Strutilta. Googlailemalla sanoja, shäzäämällä ja selailemalla ylempänä linkitettyä keskustelua voi kuitenkin löytää osan.

Miksauksesta löysin mm. McDonald & Gilesin, joka on King Crimsonin ukkojen Ian McDonaldin ja Michael Gilesin proggis. Bändin nimikkolevy löytyy Spotifysta. Vahva suositus! Miksauksessa on mukana levyn kolmas raita Is She Waiting? jonka säkeistöjen herkkä ja surumielinen kitarointi aiheuttaa välitöntä väreilyä ja addiktiota biisiä kohtaan.

Took me a long and involved time to make this and its sort of an audio record of the most timultuous and emotional year of my life, so I’m glad that other people can relate to it and understand it… – White Lily

Kuva/image credit: Flora-electronica

10,000 Russos – synkistelyä Portugalista

Portugalilainen 10,000 Russos on tämän hetken
puhutuimpia psykebändejä, eikä syyttä. Fuzz Club -levy-yhtiölle kokeellisen
EP:nsä jälkeen siirtynyt ja keväällä 2015 täyspitkän julkaissut bändi kuulemma
räjäytti pankin tämän vuoden Liverpool Psych Festillä mielettömällä
vetovoimallaan.

Musa on yhdistelmä shamanistista kraut-rockia,
kaiutettua darkwave-laulua ja kosmisen tarkkaa rytmiikkaa. Mistään Soft Moon
-kaltaisesta minimalistisesta pehmokrautista ei ole kyse, vaan tummasävyinen
soundi tuo mieleen viholliskontaktiin valmistautuvan, metsää tieltään raivaavan
neuvostopanssarivaunun. (Tai kymmenentuhatta sellaista.)

Tässä musaa portugalilaispoppoon tulevalta
levyltä. Jatkotykitystä odottaessa!

Proto-K-X-P

Proto-K-X-P

Muistaakseni Timo Kaukolampi sanoi jossakin radiohaastattelussa, että Opelin Scorpius on tavallaan ensimmäinen K-X-P:n biisi. Se syntyi, kun Tuomo Puranen ja Kaukolampi odottelivat Vilunkia studiolle. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että kyllähän se hyvin vahvasti varsinkin K-X-P:n ekan levyn soundia muistuttaa. (Ja K(aukolampi)-X-P(uranen) on tunnetusti Op:l Bastards ilman Vilunkia.)

Tämä VIVA2-musakanavalle vedetty live on vähintäänkin hämmentävä, kun Op:l Bastardsin junnaava klubijytä esitetään valoisassa tv-studiossa. Kaikki se kappaleeseen sisältyvä vaara on riisuttu, mikä toisaalta tekee kokonaisuudesta entistä friikimmän.

Kappale kuulostaa yhä yli 15 vuoden jälkeen tuoreelta, mutta bändin taakse sohvalle koristeeksi makaamaan ja hymyilemään asetettava daami -konsepti tuntuu jäänteeltä menneisyydestä. Kuvittele vastaava vaikka tähän aiemmin linkkaamaamme King Gizzardin KEXP-esitykseen.

Tuoretta underground-rockia Ylellä

Ylen KulttuuriCocktail on netti-, tv- ja radiosisältöjä tekevä kulttuuriohjelma, joka perustettiin osittain suositun Strada-ohjelman raunioille. Olen itsekin rapustellut Cocktailille pari nettiartikkelia.
KulttuuriCocktail on vielä nuori eikä ole vielä saavuttanut Stradan kaltaista tunnettuutta. Asia on varmasti muuttumassa, eikä vähiten sen takia, että tekijöiden joukossa on kivenkovia kulttuuritoimittajia, joilta itsekin sain ottaa oppia harjoittelijana muutama vuosi sitten.
Juttuaiheetkin osaavat olla kaukana stereotyyppisen setä-tätimäisestä Yle-journalismista: virkistävästi jopa keikka- ja undergroundrock-meininkejä on nyt huomioitu. Olli Kangassalon 45-minuuttinen dokkari pureutuu Talmud Beachin, Jukka Nousiaisen, Mara Ballsin ja Faarao Pirttikankaan kaltaisten Tampere-häröilijöiden musaan. Katsantoon tämä dokkari siis!
/Mertsi
Ps. Meidän turkulaisten ei kannata olla mustasukkaisia: Mara Ballsin keikkaosuuksia on kuvattu elokuisilla Kiarama III -festareilla.

Alternative rock bands from the city of Tampere, such as Talmud Beach, Jukka Nousiainen, Mara Balls and Faarao Pirttikangas are noted in Finnish National Broadcast Yle’s fresh documentary. Only visible in Finland.

Tuoretta underground-rockia Ylellä

Night Beats Fuzz Clubin studioilla

Open until the End

Night Beatsin vintage-kitaroilla kuorrutettu rock on kuin Camel-tupakansavuinen matka Quentin Tarantinon kuvaussession läpi El Pason parhaisiin kotibileisiin, jotka jatkuvat niin kauan kuin viskiä riittää.

 

Nisennenmondai: #1

image

Kun astuu kirpakasta pakkasesta sisään metallipajan kolinaan ja paukkeeseen, voi hetken aikaa kokea kolkon teollisen äänimaiseman ja tuntea samalla ulkoilman kylmyyden. Jos tähän hyiseen äänimattoon jäisi jumiin kymmeneksi minuutiksi ja tilanteen painostavuus korotettaisiin toiseen potenssiin, olisi se jotakuinkin samanlainen kokemus kuin Nisennenmondain #N/A-albumin avausraidan kuunteleminen.

Tietämättä tästä japanilaisesta triosta sen enempää, on helppo heittää, että bändin suorimmat vaikutteet ovat ennemmin teknossa ja dubissa kuin 60-luvun hippirockissa. Esimerkiksi tempo edellä mainitussa biisissä huitelee jossain 150 iskussa per minuutti.

Jos kymmenen minuutin sahaus ei riittänyt, kannattaa tsekata Nisennenmondaista taltioituja panostettuja livekuvauksia esimerkiksi Boiler Roomilta tai NTS:ltä.