Arvio: Elephant Stone – Hollow (2020)

SPILL ALBUM REVIEW: ELEPHANT STONE - HOLLOW | The Spill Magazine




Kanadalaisyhtye Elephant Stonen nokkamies Rishi Dhir on haastatteluissa maininnut levyhyllynsä kulmakiviin kuuluvan Rushin 2112:n, The Zombiesin Odyssey and Oraclen sekä The Kinksin Arthurin kaltaisia kunnianhimoisia kokonaisuuksia. Elephant Stonen kuudes pitkäsoitto Hollow (2020) onkin kunnianhimoinen konseptialbumi. Fyysisesti kauniin LP-levyn puolet on nimetty The Beginning– ja The Ending -titteleillä.

Hollowia varten bändi siirtyi Fuzz Club -levy-yhtiölle. Liekö Fuzz Club -nokkamies Casper haistanut väkevän levyn olevan tuloillaan?
Hollow on täynnä onnistuneita melodioita ja täyteläisiä kappaleita. Se on laulattava, jammailtava ja hallittu. Konseptilevyjen kiistanalaisessa maailmassa joku voisi sanoa äärimmäisyyksiä kaihtavan levyn olevan riskitön – toisaalta Dhirin linjakas valinta on ollut olla täyttämättä levyään kokeellisuudella tai pörinällä sen itsensä vuoksi. Koneellisia elementtejä on lisätty viime levyihin verrattuna, mutta kevyellä sirottimella.

Psykerockin maailma on täynnä tunnelmanluojia ja kosmisia tutkimusmatkailijoita. Elephant Stonen vahvuus on tehdä laadukkaita, monipuolisia rock-melodioita.

Psykerockin maailma on täynnä tunnelmanluojia ja kosmisia tutkimusmatkailijoita, mutta Elephant Stonen taito on tehdä laadukkaita, monipuolisia rock-melodioita. Niitä Hollow on täynnä: konseptilevyn melodiset johtoajatukset pysyvät yhteennivoutuneina läpi levyn. Kuuntele vaikka I See Youn pop-melodiaa, Fox on the Runin pastoraalista lakeutta tai A-puolen kolmen minuuttikappaleen Darker Time, Darker Space / The Court and Jury / Land of Dead välistä kokonaisuutta.

Myös temaattisesti Hollow pysyy yhtenäisenä: levy on dystooppinenkin sukellus hengettömyyteen ja näköalattomuuteen, joka on ajallemme ominaista tai ainakin aiempaa paremmin tunnistettua.

Guitar-lehden haastattelussa Dhir kertoi ammentaneensa levylle paljon sosiaalisesta mediasta. Twitterin mies näkee inspiraatiotyhjiönä, jossa onttous (hollow) on suurimmillaan. Nimikkokappaleessa lauletaan:

We long to feel more pity
inside this hollow world
Such hollow deeds just only hurt
We lost a real connection,
we raised a false ego
What did we do? What do we know?


Pohjasävy on kuitenkin toiveikas ja positivinen. On selvää, että Dhir itse on harmoonikko ja romantikko, joka ammentaa paljon 60-luvun rock-musiikista. Hollow onkin garage-, proge- ja psykedeliarock-vaikutteinen rocklevy, jota ruokkii uteliaisuus nähdä somesta pursuava ontto tyytymättömyys transformoituvan harmoniaa löytäväksi tutkimusmatkaksi. Näistä eväistä muodostuu toimiva levykokonaisuus.

Olen aina pitänyt bändin nokkamies Rishi Dhirin lauluäänestä, joka tuo mieleeni John Lennonin tai Kevin Parkerin. Mies on myös arvostettu sitaristi, ja tuota Intian lahjaa länsimaiselle psykedelialle kuullaan mukavasti tälläkin levyllä.

//Mertsi

Elephant Stone YouTubessa, Spotifyssä ja Facebookissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s