Click here to skip to English summary of the review.
Englantilainen Hookworms sanoi haastattelussamme halunneensa tehdä jotain aiemmasta noise/kraut/psykedelia-linjastaan poikkeavaa, ja siinä se totisesti onnistui: neljäs albumi Microshift kuljettaa bändin soiton elektronisempaan suuntaan ja kappaleiden aiheet iholle, sanoittaja-laulaja Matthew Johnsonin (MJ) henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Uutta levyä edellyttänyt tauko ei ole ollut bändille ruusuilla tanssimista: bändin studio joutui tulvan kouriin ja saatiin jälleenrakennettua vain joukkorahoituskampanjan avulla. Avoimesti kamppailustaan masennuksen kanssa puhunut MJ kertoi Microshiftin tarinoiden kumpuavan muun muassa ahdistuksesta, eroista ja pakokauhusta.
Pitkillä varjoilla on kirkkaat valonlähteet. Microshift on MJ:n selvästä henkilökohtaisuudesta huolimatta toiveikas ja kuten Soft Season ja Each Time We Pass -kappaleet osoittavat, myös kaunis levy.
Avausraidat Negative Space ja Static Resistance herättivät ennakkoon huomiota kahdesta syystä: ensinnäkin biisit ovat loistavia elektronisen indierockin tehopakkauksia. Seitsemänminuuttinen Negative Space lainaa tanssimusiikista, ja yhtyeen omin sanoin kappaleet sopisivat vaikka kuntosalille. Toiseksi ero Hookwormsin aiempaan abstraktimpaan tuotantoon on pysäyttävä. Rytminvaihdoksilla leikittelevä Ullswater on tarttuvaa ja oivaltavaa elektronista vaihtoehtopopia.
Toivo saattaa puskea yllättävistä raoista.
Muutoksen voima ei kuitenkaan ole Hookwormsin onnistuneen paluulevyn taika: se on sen monipuolisuus. Tunteiden kirjo kulkee päättäväisestä energiasta hädin tuskin päivänvalon kestävään sovintoon oman olemisen kanssa. Jännite kantaa vahvana läpi levyn.
Kaoottinen Boxing Day viittaa päivään, jolloin tulva täytti yhtyeen Leedsin-studion tilat. Kappale katkeaa kuin tie rotkon reunalla – mutta vain tippuakseen turvallisesti Reunionin sovinnolliseen lempeyteen, kohti uudelleenyhdistymistä.
Loistelias päätöskappale Shortcomings tiivistää levyn ytimen: elämä saattaa hukuttaa studion tulvaan mutta myös puskea uutta toivoa yllättävistä raoista. Discosta asti ammentava psykedeliavivahteiseen laulu päättyy toivekkaasti: ”Hold out, it’ll come.”
Microshift on kirjo mieleenjääviä kappaleita, joiden musiikillinen ilmaisu on rytmivaihdoksissaan ja syntetisaattorisoinnuissaan rikasta ja tarttuvaa.
On kiinnostavaa nähdä, raottaako Negative Space -hitti ovea uuteen, tanssittavaan suuntaan psykedeelisen rock-musiikin kentällä. Niin tai näin, Hookwormsista voi Microshiftin myötä taas puhua bändinä, jolla on kiinnostavaa sanottavaa.
Hookworms’ new album Microshift transforms the Leeds band’s sound to much more electronic and up-beat. Microshift’s catchy power, however is not only in the successful transformation of character, it’s in the quality of songs. They are more rhythmic in sound and more personal and less abstract in lyrics. Despite their hard themes, such as relationship break-ups and grief, the songs carry great glimpses of hope and harmony within. Microshift sounds like it that bases on something genuine, on real (often painful) experience. It leads to an emphatic and honest album about both the shadows in life and sources of lights behind them.
Microshift shifts from the opener pair’s energy bursting synth pop to grim and chaotic Boxing Day, which by the way stops – but only to land softly on Reunion’s soothing sounds.
Ullswater and the brilliant closing track Shortcomings are prime examples of Hookworms’ refreshed style of converting their energy levels to inspiring and stylish, yet unique sounding indie synth rock. Hookworms end their four year album drought with stylish and relevant album, whose electronic and up-beat influences may just become more frequent in Neo Psychedelic scene.
Kolmas korva 
1 kommentti